Nnwom 132
1 Ɔsoroforo dwom. Awurade kae Dawid ne ɔhaw ahorow a ogyinaa ano no.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 Ɔkaa Awurade ntam, na ɔhyɛɛ nea ɔyɛ Otumfo ma Yakob no bɔ se,
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 “Merenhyɛn me fi na merenkɔda me mpa so,
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 meremma nna mmfa me na meremma mʼani nkum,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 kosi sɛ menya baabi ama Awurade, baabi a nea ɔyɛ Otumfo ma Yakob No bɛtena.”
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Yɛtee wɔ Efrata, yɛbɛtoo so wɔ Yaar mfuw so.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 “Momma yɛnkɔ nʼatenae; momma yɛnsom wɔ ne nan ntiaso hɔ.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 ‘Awurade, sɔre bra wʼahomegyebea, wo ne wo tumi adaka no.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Ma trenee nyɛ sɛ ntade mma wʼasɔfo; ma wʼahotefo nto ahurusi nnwom.’”
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Wo somfo Dawid nti, nyi wʼani mfi nea woasra no ngo no so.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 Awurade kaa ntam kyerɛɛ Dawid, nokware ntam a ɔntwe nsan se, “Wʼasefo no mu baako na mede no bɛtena wʼahengua so.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Sɛ wo mmabarima di mʼapam so na wotie me nkyerɛkyerɛ a, ɛno de wɔn mmabarima bɛtena wʼahengua so afebɔɔ.”
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Awurade ayi Sion, ɔde hɔ ayɛ nʼatenae:
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 “Ɛha ne mʼahomegyebea daa nyinaa; ɛha na mɛtena adi hene, efisɛ ha na mepɛ,
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 mede nneɛma pa bebree behyira no na mama nʼahiafo adidi amee.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Mede nkwagye befura nʼasɔfo, na nʼahotewfo ato ahurusi nnwom daa.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 “Mɛma obirɛmpɔn bi apue wɔ Dawid ahenni mu, na mede kanea asi hɔ ama nea masra no ngo no.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Mede aniwu befura nʼatamfo, nanso wɔbɛhyɛ no ahenkyɛw a ɛhyerɛn.”
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
