Nnwom 102
1 Aberante mmɔborɔni mpaebɔ. Osu kyerɛ Awurade bere a ɔwɔ ahohia mu. Awurade, tie me mpaebɔ; na ma me mmoa ho sufrɛ nnu wʼanim.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Mmfa wʼanim nhintaw me bere a mewɔ ahohia mu. Brɛ wʼaso ase ma me; na sɛ misu frɛ wo a, gye me so ntɛm.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Me nkwanna reyera te sɛ wusiw; me nnompe adɔ sɛ nyansramma.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Me koma abotow na akisa sɛ sare; na me kɔn nnɔ aduan.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Mʼapinisi dennen nti maka ɔhonam ne nnompe.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Mete sɛ sare so patu, te sɛ patu a ɔte nnwiriwii mu.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Meda hɔ a, mʼani gu so; mayɛ sɛ anomaa bi a ɔno nko ara si ɔdan atifi.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Da mu nyinaa mʼatamfo bɔ me akutia. Wɔn a wodi me ho fɛw no bɔ me din de dome.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Mede nsõ ayɛ mʼaduan na mede nusu fra me nsu mu
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 esiane wʼabufuwhyew dennen no nti, woama me so, ayi me asi nkyɛn.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Me nkwa nna te sɛ anwummere sunsuma; na mehyew sɛ sare.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Nanso wo Awurade, woyɛ ɔhene daa daa; na wo din a ahyeta no te hɔ daa awo ntoatoaso nyinaa mu.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Wobɛsɔre na woahu Sion mmɔbɔ; bere adu sɛ wuhu no mmɔbɔ; bere a wohyɛe no aso.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Nʼabo som bo ma wʼasomfo; ne mfutuma hyɛ wɔn awerɛhow.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Amanaman no besuro Awurade din; asase so ahemfo nyinaa bedi wʼanuonyam ni.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Awurade bɛkyekyere Sion bio, na wapue wɔ nʼanuonyam mu.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Obetie mmɔborɔfo mpaebɔ; na ɔremmu nʼani ngu wɔn sufrɛ so.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Monkyerɛw eyi mma nkyirimma, sɛnea ɛbɛyɛ a wɔn a wonnya nwoo wɔn no bɛkamfo Awurade;
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 “Awurade hwɛɛ fam fi ne kronkronbea wɔ ɔsoro hɔ; ofi ɔsoro hwɛɛ asase,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 sɛnea ɔbɛte nneduafo apinisi, na wɔagyaa wɔn a wɔabu wɔn kumfɔ no.”
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 Enti wɔbɛpae mu abɔ Awurade din wɔ Sion na wɔakamfo no wɔ Yerusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 bere a amanaman ne ahenni ahorow behyia mu na wɔasom Awurade.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Ɔmaa me yɛɛ mmerɛw wɔ bere a merenyin. Otwaa me nkwa nna so.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Enti mekae se, “Me Onyankopɔn, mfa me nkɔ, wɔ me nkwa nna mfimfini; wo mfe wɔ hɔ daa kodu awo ntoatoaso nyinaa mu.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Mfiase no wotoo asase fapem, na ɔsoro yɛ wo nsa ano adwuma.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ne nyinaa betwa mu na wo de, wobɛtena hɔ daa; wɔbɛtetew te sɛ atade. Wobɛsesa wɔn te sɛ ntama, na wɔbɛtow wɔn agu.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Nanso wote sɛnea wote, na wo mfe to rentwa da.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Wʼasomfo mma bɛtena nkwa mu wɔ wʼanim; na wɔn asefo ase betim wɔ wʼanim.”
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
