Mmebusɛm 7
1 Me ba, fa me nsɛm sie na kora mʼahyɛde wɔ wo mu.
Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Di mʼahyɛde so na wubenya nkwa; bɔ me nkyerɛkyerɛ ho ban sɛ nea wodɔ no.
Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Kyekyere bɔ wo nsateaa ho; kyerɛw no yiye gu wo koma pon so.
Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Ka kyerɛ nyansa se, “Woyɛ me nuabea,” na frɛ ntease wo busuani;
Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 Wɔbɛtwe wo afi ɔbeawaresɛefo ho, afi ɔbeawarefo huhuni nsɛmmɔdɛ ho.
Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Me fi mfɛnsere ano, mede mʼani faa mfɛnsere mu.
Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 Mihuu wɔ ntetekwaafo mu, mehyɛɛ mmerante no mu baako nsow, ɔbabun a onni adwene.
Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 Na ɔnam borɔn a ɛbɛn ɔbea no fi so a nʼani kyerɛ ɔbea no fi
Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 bere a onwini redwo, na anim rebiribiri no.
Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 Afei ɔbea bi fi behyiaa no a wasiesie ne ho sɛ oguamanfo a nnaadaa wɔ ne koma mu.
Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 (Ɔyɛ hyirenn na hwee mfa ne ho, ɔntena fie koraa;
Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 nnɛ wohu no mmɔnten so, ɔkyena na ɔte aguabɔbea, ɔtetɛw wɔ mmantwea mmantwea.)
Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Osoo ne mu few nʼano, wamfɛre, na ɔkae se,
Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 “Mewɔ asomdwoe afɔrebɔde wɔ fie; nnɛ madi me bɔhyɛ so.
Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 Enti mebae sɛ merebehyia wo; mehwehwɛɛ wo na mahu wo!
Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Mato me mpa, mede nwera a wɔahyɛ no aduru a efi Misraim.
Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 Mede nnuhuam apete me mpa so: kurobow, pɛprɛ ne dupapo.
Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Bra, ma yɛmfa ɔdɔ mmɔ ɔdɔ mu nkosi anɔpa;
Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Me kunu nni fie; watu kwan na ɔbɛkyɛ.
Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Ɔde sika a ɛdɔɔso hyɛɛ ne sika kotoku ma na ɔremma kosi ɔsram no kurokumatwa bere mu.”
Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Ɔde tɛkrɛmakyene bɔɔ no adafa; ɔde nnaadaa nyaa no ne no dae.
Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Odii nʼakyi prɛko pɛ te sɛ nantwi a ɔrekɔ akumii, anaa ɔwansan a ɔde ne ti rekɔhyɛ hankare fi mu
Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 kosi sɛ bɛmma bɛwɔ ne brɛbo mu, te sɛ anomaa a ɔrekɔtɔ anomaa afiri mu na onnim sɛ ɔbɛhwere ne nkwa.
Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Na afei, me mma, muntie me; monyɛ aso mma nea meka.
Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Mommma mo koma mpatiri nkɔ no so na momman mmfa nʼakwan so.
Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 Bebree na wɔnam no so ahwehwe ase; wɔn a wakum wɔn dɔɔso pa ara.
Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
