Kwadwom 3
1 Mene ɔbarima a mahu amane wɔ nʼabufuw abaa ano.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Wapam me afi ne ho ama manantew sum mu na ɛnyɛ hann mu;
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ampa ara wama nsa so atia me mpɛn bebree, da mu nyinaa.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Wama me were ne me nam anyin Na wabubu me nnompe.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Waka me ahyɛ mu, na watua me ano ɔde nweenwen ne ahokyere atwa me ho ahyia.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Wama matena sum mu sɛ wɔn a wɔawuwu dedaw no.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Wato ɔfasu atwa me ho ahyia enti mintumi nguan; wagu me nkɔnsɔnkɔnsɔn ama matɔ beraw.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Mpo sɛ mefrɛ anaasɛ mebɔ mpae srɛ mmoa a osiw me mpaebɔ ano.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Ɔde abotan asiw me kwan; wama mʼakwan ayɛ kɔntɔnkye.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Te sɛ sisi a ɔda hɔ retwɛn, te sɛ gyata a watɛw,
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 ɔtwee me fii ɔkwan no mu bebaree me na ogyaw me a minni mmoa biara.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Okuntun ne ta mu na ɔde ne bɛmma kyerɛɛ me so.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Ɔde bɛmma a efi ne kotoku mu hwirew me koma mu.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Meyɛɛ akyiwade maa me nkurɔfo nyinaa; wɔto akutia nnwom de di me ho fɛw da mu nyinaa.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Ɔde nhaban nweenwen ahyɛ me ma. Wama me bɔnwoma anom.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Ɔde mmosea abubu me se; na watiatia me so wɔ mfutuma mu.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Wɔama asomdwoe abɔ me; na me werɛ afi yiyedi.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Enti mise, “Mʼanuonyam asa, nea mede mʼani too so Awurade mu no nyinaa.”
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Mekae mʼamanehunu wɔ mʼakyinkyinakyinkyin mu, nweenwen ne bɔnwoma mu.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Mekae yiye, na me kra abotow wɔ me mu.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Nanso midwen eyi ho; saa nti mewɔ anidaso.
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Awurade dɔ kɛse nti yɛnsɛee ɛ. Nʼayamhyehye nni huammɔ.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Ɛyɛ foforo anɔpa biara; wo nokwaredi yɛ kɛse.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Meka kyerɛ me ho se, “Awurade yɛ me kyɛfa, enti mɛtwɛn no.”
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Awurade ye ma wɔn a wɔn anidaso wɔ ne mu, onipa a ɔhwehwɛ no no;
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Eye sɛ wɔyɛ komm de twɛn Awurade nkwagye.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Eye ma ɔbarima sɛ ɔsoa konnua no wɔ ne mmerantebere mu.
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Ma ɔntena ase komm, efisɛ Awurade de ato ne so.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Ma ɔmfa nʼanim nsie wɔ mfutuma mu, ebia anidaso wɔ hɔ.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Ma ɔmfa nʼafono mma nea ɔpɛɛ sɛ ɔbɔ no no na ɔnhyɛ no aniwu.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Na Awurade ntow onipa biara nkyene koraa.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Ɛwɔ mu, ɔde awerɛhow ba de, nanso obenya ayamhyehye. Ne dɔ kɛse no to rentwa da.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Ofi amemenemfe mu de amanehunu anaa awerɛhow brɛ nnipa mma.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 Sɛ wɔde wɔn nan dwerɛw nneduafo a wɔwɔ asase no so a,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 sɛ wotiatia obi ahofadi so wɔ Ɔsorosoroni no anim a,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 anaa sɛ wobu obi ntɛnkyew a, Awurade renhu saa nneɛma yi ana?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 Hena na obetumi aka na wama aba mu wɔ bere a ɛnyɛ Awurade na ɔhyɛe?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 Ɛnyɛ Ɔsorosoroni no anom na mmusu ne nnepa fi ana?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 Adɛn nti na ɛsɛ sɛ ɔteasefo nwiinwii bere a wɔatwe nʼaso wɔ ne bɔne ho?
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Momma yɛnhwehwɛ yɛn akwan mu na yɛnsɔ nhwɛ, na yɛnsan nkɔ Awurade nkyɛn.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Momma yɛmma yɛn koma ne yɛn nsa so, nkyerɛ Onyankopɔn wɔ ɔsoro, na yɛnka se:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 “Yɛayɛ bɔne, na yɛatew atua na wamfa ankyɛ.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 “Wode abufuw akata wo ho ataa yɛn; na woakunkum a woannya ahummɔbɔ.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Wode wo ho asie omununkum mu nti mpaebɔ biara nnu wo nkyɛn.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Woayɛ yɛn atantanne ne nwura wɔ amanaman no mu.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 “Yɛn atamfo nyinaa abaa wɔn anom tɛtrɛɛ de tia yɛn.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Yɛabrɛ ne ahunahuna ne akukuruhwease, mmubui ne ɔsɛe.”
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Me nusu sen sɛ asuten efisɛ wɔasɛe me nkurɔfo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Me nusu bɛsen ara, na ɛrennyae,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 kosi sɛ Awurade bɛhwɛ afi ɔsoro, na wahu.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Nea mihu no ma me kra werɛ how, me kuropɔn no mu mmea nyinaa nti.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Mʼatamfo a menyɛɛ wɔn hwee pampam me sɛ anomaa.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Wɔpɛɛ sɛ wotwa me nkwa so na wosiw me abo wɔ amoa mu;
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 nsu bu faa me ti so, na ɛyɛɛ me sɛnea wɔrewie me.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 Mebɔɔ wo din, Awurade fii amoa no ase tɔnn.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Wotee me sufrɛ: “Nsiw wʼaso wɔ me gye sufrɛ ho.”
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Wutwiw bɛn me bere a mefrɛɛ wo no, na wokae se, “Nsuro.”
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Wo Awurade, wudii mʼasɛm maa me; na wugyee me nkwa.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Woahu bɔne a wɔayɛ me, Awurade. Di mʼasɛm ma me!
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Woahu wɔn aweretɔ no mu den, wɔn pɔw a wɔbɔ tia me no nyinaa.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Awurade, woate wɔn ntwirii, wɔn pɔw a wɔbɔ tia me no nyinaa,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 nea mʼatamfo ka no asomsɛm na wɔka no brɛoo de tia me da mu nyinaa.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Hwɛ wɔn! Sɛ wogyinagyina hɔ anaasɛ wɔtete hɔ, wɔto akutia nnwom de di me ho fɛw.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Fa nea ɛfata tua wɔn so ka, Awurade, nea wɔn nsa ayɛ nti.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Pirim wɔn koma, na ma wo nnome mmra wɔn so.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Fa abufuw taa wɔn, na sɛe wɔn fi Awurade ɔsorosoro ase.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
