Hiob 9
1 Na Hiob kasaa bio se:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Yiw, minim sɛ eyi yɛ nokware. Na ɛbɛyɛ dɛn na ɔdesani bɛteɛ wɔ Onyankopɔn anim?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Sɛ obi pɛ sɛ ɔne Onyankopɔn yiyi ano a, ɔrentumi nyi nsɛm apem mu baako mpo ano.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Ne nyansa mu dɔ, na ne tumi so. Hena na ɔne no adi asi na ne ho baabiara anti?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Otutu mmepɔw a wonnim ho hwee obubu wɔn fa so wɔ nʼabufuw mu.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Ɔwosow asase fi ne sibea, na ɔma ne nnyinaso wosow biribiri.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Ɔkasa kyerɛ owia na ɛnhyerɛn, na ɔsɔw nsoromma hyerɛn ano.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Ɔno nko ara na ɔtrɛw ɔsoro mu, na ɔnantew po asorɔkye so.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Ɔno ne Nyankrɛnte, Akokɔbeatan ne ne mma Yɛfo; anafo fam nsorommakuw no.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Ɔyɛ anwonwade a wontumi nte ase, nsɛnkyerɛnne a wontumi nkan.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Sɛ ɔnam me ho a, minhu no; sɛ ɔsen a, minhu no.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Sɛ ohwim kɔ a, hena na osiw no kwan? Hena na obetumi abisa no se, ‘Dɛn na woreyɛ yi?’
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Onyankopɔn nkora nʼabufuw so; Rahab aboafo mpo ho popo wɔ nʼanim.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 “Na me ne hena a mene no beyiyi ano? Mɛyɛ dɛn anya nsɛm a me ne no de begye akyinnye?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Sɛ minnim ho hwee mpo a, merentumi nyi nʼano; ɛno ara ne sɛ mɛsrɛ ahummɔbɔ afi me temmufo nkyɛn.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Mpo, sɛ mefrɛ no na ɔba a, minnye nni sɛ obetie mʼasɛm.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Ɔde asorɔkye bɛhwe me ama mʼapirakuru adɔɔso kwa.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Ɔremma minnya mʼahome, bio, ɔde awerɛhow bɛhyɛ me ma tɔ.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Sɛ ɛyɛ ahoɔden asɛm a, ɔyɛ ɔhoɔdenfo! Na sɛ ɛba atɛntrenee nso a, hena na ɔne no bedi asi?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Sɛ midi bem mpo a, mʼano bebu me kumfɔ; sɛ me ho nni asɛm a, ebebu me fɔ.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 “Ɛwɔ mu sɛ midi bem de, nanso mimmu me ho; abrabɔ afono me.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 Ne nyinaa yɛ pɛ; ɛno nti na meka se, ‘Ɔsɛe nea ne ho nni asɛm ne omumɔyɛfo.’
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Bere a amanehunu de owu aba no, ɔserew nea ne ho nni asɛm no abawpa.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Bere a asase akɔ amumɔyɛfo nsam no, ofura ɛso atemmufo ani. Sɛ ɛnyɛ ɔno a, na ɛyɛ hena?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 “Me nna ho yɛ hare sen ommirikatufo; ɛsen kɔ a anigye kakra mpo nni mu.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Etwa mu kɔ sɛ akorow a wɔde paparɔso ayɛ te sɛ akɔre a wɔretow akyere wɔn hanam.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Sɛ meka se, ‘Me werɛ mfi mʼanwiinwii, mɛsakra me nsɛnka, na maserew a,’
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 me yaw ahorow no bɔ me hu ara. Na minim sɛ, woremmu me bem.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 Woabu me fɔ dedaw nti, adɛn na ɛsɛ sɛ mehaw me ho kwa?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Mpo sɛ ɛba sɛ mede samina guare na mede samina hohoro me nsa ho a,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 wobɛtow me akyene dontori amoa mu, ama mʼatade mpo akyi me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 “Ɔnyɛ onipa te sɛ me na mayi nʼano, na yɛakogyina asennii abobɔ yɛn nkuro.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Sɛ anka obi wɔ hɔ a obesiesie yɛn ntam na waka yɛn baanu abɔ mu,
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 obi a obeyi Onyankopɔn abaa afi me so, na nʼahunahuna ammɔ me hu bio.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Anka mɛkasa a merensuro no, nanso saa tebea a mewɔ mu yi de, mintumi.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
