Hiob 18
1 Na Suhini Bildad buae se,
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 “Bere bɛn na wubegyae kasa tenten yi? Dwene ho yiye, na afei yebetumi akasa.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Adɛn nti na wofa yɛn sɛ anantwi na wususuw sɛ yennim nyansa yi?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Wo a wode abufuw tetew wo mu nketenkete, wo nti na yemfi asase so anaasɛ wonnwiriw abotan mfi wɔn sibea ana?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 “Omumɔyɛfo kanea adum; na ne gya nnɛw bio.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Hann a ɛwɔ ne ntamadan mu duru sum; kanea a esi ne ho no dum.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Nʼanammɔntu mu ahoɔden ano bɛbrɛ ase; nʼankasa nhyehyɛe hwe no ase.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 Nʼanammɔn de no kɔ afiri mu, na okyinkyin kɔtɔ ne tan mu.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 Afiri so ne nantin na eso ne mu dennen.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Wɔasum no afiri ahintaw wɔ fam; afiri wɔ ne kwan mu.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Ahunahuna ma ɔbɔ huboa wɔ ne ho nyinaa na ɛhaw no wɔ nʼanammɔntu biara mu.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Atoyerɛnkyɛm kɔn dɔ no; na sɛ ɔhwe ase a, amanehunu retwɛn no.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Ɛwewe ne honam ani baabi; na owu di kan sɛe nʼakwaa.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Wɔtwe no fi ne ntamadan bammɔ mu na wɔde no brɛ ahunahunahene.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 Ogya te ne ntamadan mu; na wɔabɔ sufre a ɛredɛw apete nʼatenae.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Ne ntin wuwu wɔ ase na ne mman nso wu wɔ soro.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Wɔnnkae no asase so bio; na onni din wɔ asase so.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Wɔka no fi hann mu kɔ sum mu na wɔpam no fi wiase.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Onni mma anaa nananom wɔ ne nkurɔfo mu, na nʼaseni biara renka wɔ baabi a ɔtenae.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Nnipa a wofi atɔe fam ho adwiriw wɔn wɔ nea ato no no ho; na aninyanne bunkam wɔn a wɔwɔ apuei fam no so.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Ampa ara, sɛɛ na omumɔyɛfo atenae te; sɛɛ ne beae a nea onnim Onyankopɔn no te.”
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
