Mezmurlar 95
1 Gelin, RAB'be sevinçle haykıralım, Bizi kurtaran kayaya sevinç çığlıkları atalım,
Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
2 Şükranla huzuruna çıkalım, O'na sevinç ilahileri yükseltelim!
Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
3 Çünkü RAB ulu Tanrı'dır, Bütün ilahların üstünde ulu kraldır.
Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
4 Yerin derinlikleri O'nun elindedir, Dağların dorukları da O'nun.
Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
5 Deniz O'nundur, çünkü O yarattı, Karaya da O'nun elleri biçim verdi.
Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
6 Gelin, tapınalım, eğilelim, Bizi yaratan RAB'bin önünde diz çökelim.
Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
7 Çünkü O Tanrımız'dır, Bizse O'nun otlağının halkı, Elinin altındaki koyunlarız. Bugün sesini duyarsanız,
Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
8 Meriva'da, o gün çölde, Massa'da olduğu gibi, Yüreklerinizi nasırlaştırmayın.
Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
9 Yaptıklarımı görmelerine karşın, Atalarınız orada beni sınayıp denediler.
Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
10 Kırk yıl o kuşaktan hep iğrendim, “Yüreği kötü yola sapan bir halktır” dedim, “Yollarımı bilmiyorlar.”
Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
11 Bu yüzden öfkeyle ant içtim: “Huzur diyarıma asla girmeyecekler!”
Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
