Mezmurlar 44
1 Müzik şefi için - Korahoğulları'nın Maskili Ey Tanrı, kulaklarımızla duyduk, Atalarımız anlattı bize, Neler yaptığını onların gününde, eski günlerde.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Elinle ulusları kovdun, Ama atalarımıza yer verdin; Halkları kırdın, Ama atalarımızın yayılmasını sağladın.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 Onlar ülkeyi kılıçla kazanmadılar, Kendi bilekleriyle zafere ulaşmadılar. Senin sağ elin, bileğin, yüzünün ışığı sayesinde oldu bu; Çünkü sen onları sevdin.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Ey Tanrı, kralım sensin, Buyruk ver de Yakup soyu kazansın!
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Senin sayende düşmanlarımızı püskürteceğiz, Senin adınla karşıtlarımızı ezeceğiz.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 Çünkü ben yayıma güvenmem, Kılıcım da beni kurtarmaz;
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 Ancak sensin bizi düşmanlarımızdan kurtaran, Bizden nefret edenleri utanca boğan.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Her gün Tanrı'yla övünür, Sonsuza dek adına şükran sunarız. (Sela)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Ne var ki, reddettin bizi, aşağıladın, Artık ordularımızla savaşa çıkmıyorsun.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Düşman karşısında bizi gerilettin, Bizden tiksinenler bizi soydu.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Kasaplık koyuna çevirdin bizi, Ulusların arasına dağıttın.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Yok pahasına sattın halkını, Üstelik satıştan hiçbir şey kazanmadan.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Bizi komşularımızın yüzkarası, Çevremizdekilerin eğlencesi, alay konusu ettin.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Ulusların diline düşürdün bizi, Gülüyor halklar halimize.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Rezilliğim gün boyu karşımda, Utancımdan yerin dibine geçtim
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 Hakaret ve sövgü duya duya, Öç almak isteyen düşman karşısında.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Bütün bunlar başımıza geldi, Yine de seni unutmadık, Antlaşmana ihanet etmedik,
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Döneklik etmedik, Adımlarımız senin yolundan sapmadı.
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 Oysa sen bizi ezdin, ülkemizi çakalların uğrağı ettin, Üstümüzü koyu karanlıkla örttün.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Eğer Tanrımız'ın adını unutsaydık, Yabancı bir ilaha ellerimizi açsaydık,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Tanrı bunu ortaya çıkarmaz mıydı? Çünkü O yürekteki gizleri bilir.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Senin uğruna her gün öldürülüyoruz, Kasaplık koyun sayılıyoruz.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Uyan, ya Rab! Niçin uyuyorsun? Kalk! Sonsuza dek terk etme bizi!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Niçin yüzünü gizliyorsun? Neden mazlum halimizi, üzerimizdeki baskıyı unutuyorsun?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 Çünkü yere serildik, Bedenimiz toprağa yapıştı.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Kalk, yardım et bize! Kurtar bizi sevgin uğruna!
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
