Mezmurlar 2

1 Nedir uluslar arasındaki bu kargaşa, Neden boş düzenler kurar bu halklar?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Dünyanın kralları saf bağlıyor, Hükümdarlar birleşiyor RAB'be ve meshettiği krala karşı.

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 “Koparalım onların kayışlarını” diyorlar, “Atalım üzerimizden bağlarını.”

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Göklerde oturan Rab gülüyor, Onlarla eğleniyor.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Sonra öfkeyle uyarıyor onları, Gazabıyla dehşete düşürüyor

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Ve, “Ben kralımı Kutsal dağım Siyon'a oturttum” diyor.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 RAB'bin bildirisini ilan edeceğim: Bana, “Sen benim oğlumsun” dedi, “Bugün ben sana baba oldum.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Dile benden, miras olarak sana ulusları, Mülk olarak yeryüzünün dört bucağını vereyim.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Demir çomakla kıracaksın onları, Çömlek gibi parçalayacaksın.”

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Ey krallar, akıllı olun! Ey dünya önderleri, ders alın!

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 RAB'be korkuyla hizmet edin, Titreyerek sevinin.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Oğulu öpün ki öfkelenmesin, Yoksa izlediğiniz yolda mahvolursunuz. Çünkü öfkesi bir anda alevleniverir. Ne mutlu O'na sığınanlara!

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.