Ağitlar 3
1 RAB'bin gazap değneği altında acı çeken adam benim.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Beni güttü, Işıkta değil karanlıkta yürüttü.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Evet, dönüp dönüp bütün gün bana elini kaldırıyor.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Etimi, derimi yıprattı, kemiklerimi kırdı.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Beni kuşattı, Acı ve zahmetle sardı çevremi.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Çoktan ölmüş ölüler gibi Beni karanlıkta yaşattı.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Çevreme duvar çekti, dışarı çıkamıyorum, Zincirimi ağırlaştırdı.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Feryat edip yardım isteyince de Duama set çekiyor.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Yontma taşlarla yollarımı kesti, Dolaştırdı yollarımı.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Benim için O pusuya yatmış bir ayı, Gizlenmiş bir aslandır.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Yollarımı saptırdı, paraladı, Mahvetti beni.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Yayını gerdi, okunu savurmak için Beni nişangah olarak dikti.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Oklarını böbreklerime sapladı.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Halkımın önünde gülünç düştüm, Gün boyu alay konusu oldum türkülerine.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Beni acıya doyurdu, Bana doyasıya pelinsuyu içirdi.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Dişlerimi çakıl taşlarıyla kırdı, Kül içinde diz çöktürdü bana.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Esenlik yüzü görmedi canım, Mutluluğu unuttum.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Bu yüzden diyorum ki, “Dermanım tükendi, RAB'den umudum kesildi.”
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Acımı, başıboşluğumu, Pelinotuyla ödü anımsa!
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Hâlâ onları düşünmekte Ve sıkılmaktayım.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Ama şunu anımsadıkça umutlanıyorum:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 RAB'bin sevgisi hiç tükenmez, Merhameti asla son bulmaz;
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Her sabah tazelenir onlar, Sadakatin büyüktür.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 “Benim payıma düşen RAB'dir” diyor canım, “Bu yüzden O'na umut bağlıyorum.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 RAB kendisini bekleyenler, O'nu arayan canlar için iyidir.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 RAB'bin kurtarışını sessizce beklemek iyidir.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 İnsan için boyunduruğu gençken taşımak iyidir.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 RAB insana boyunduruk takınca, İnsan tek başına oturup susmalı;
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Umudunu kesmeden yere kapanmalı,
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Kendisine vurana yanağını dönüp Utanca doymalı;
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Çünkü Rab kimseyi sonsuza dek geri çevirmez.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Dert verse de, Büyük sevgisinden ötürü yine merhamet eder;
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Çünkü isteyerek acı çektirmez, İnsanları üzmez.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Ülkedeki bütün tutsakları ayak altında ezmeyi,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Yüceler Yücesi'nin huzurunda insan hakkını saptırmayı,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 Davasında insana haksızlık etmeyi Rab doğru bulmaz.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Rab buyurmadıkça kim bir şey söyler de yerine gelir?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 İyilikler gibi felaketler de Yüceler Yücesi'nin ağzından çıkmıyor mu?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 İnsan, yaşayan insan Niçin günahlarının cezasından yakınır?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Davranışlarımızı sınayıp gözden geçirelim, Yine RAB'be dönelim.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Ellerimizin yanısıra yüreklerimizi de göklerdeki Tanrı'ya açalım:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 “Biz karşı çıkıp başkaldırdık, Sen bağışlamadın.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Öfkeyle örtünüp bizi kovaladın, Acımadan öldürdün.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Dualar sana erişmesin diye Bulutları örtündün.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Uluslar arasında bizi pisliğe, süprüntüye çevirdin.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Düşmanlarımızın hepsi bizimle alay etti.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Dehşet ve çukur, kırgın ve yıkım çıktı önümüze.”
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Kırılan halkım yüzünden Gözlerimden sel gibi yaşlar akıyor.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Durup dinmeden yaş boşanıyor gözümden,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 RAB göklerden bakıp görünceye dek.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Kentimdeki kızların halini gördükçe Yüreğim sızlıyor.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Boş yere bana düşman olanlar bir kuş gibi avladılar beni.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Beni sarnıca atıp öldürmek istediler, Üzerime taş attılar.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Sular başımdan aştı, “Tükendim” dedim.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Sarnıcın dibinden seni adınla çağırdım, ya RAB;
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Sesimi, “Ahıma, çağrıma kulağını kapama!” dediğimi duydun.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Seni çağırınca yaklaşıp, “Korkma!” dedin.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Davamı sen savundun, ya Rab, Canımı kurtardın.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Bana yapılan haksızlığı gördün, ya RAB, Davamı sen gör.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Benden nasıl öç aldıklarını, Bana nasıl dolap çevirdiklerini gördün.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Aşağılamalarını, ya RAB, Çevirdikleri bütün dolapları, Bana saldıranların dediklerini, Gün boyu söylendiklerini duydun.
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Oturup kalkışlarına bak, Alay konusu oldum türkülerine.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Yaptıklarının karşılığını ver, ya RAB.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 İnat etmelerini sağla, Lanetin üzerlerinden eksilmesin.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Göklerinin altından öfkeyle kovala, yok et onları, ya RAB.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
