Eyüp 39
1 “Dağ keçilerinin ne zaman doğurduğunu biliyor musun? Geyiklerin yavruladığı zamanı sen mi gözlüyorsun?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Sen mi sayıyorsun doğuruncaya dek geçirdikleri ayları? Doğurdukları zamanı biliyor musun?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Çöküp yavrularını doğurur, Kurtulurlar sancılarından.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Güçlenir, kırda büyür yavrular, Gider, bir daha dönmezler.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 “Kim yaban eşeğini başı boş gönderdi, Kim bağlarını çözdü?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Yurt olarak ona bozkırı, Barınak olarak tuzlayı verdim.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Kentteki kargaşaya güler o, Sürücünün bağırdığını duymaz.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Otlamak için tepeleri dolaşır, Yeşillik arar.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 “Yaban öküzü sana kulluk etmek ister mi? Geceyi senin yemliğinin yanında geçirir mi?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Sabanla yarık açsın diye ona bağ vurabilir misin? Arkanda, ovalarda tırmık çeker mi?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Çok güçlü diye ona bel bağlayabilir misin? Ağır işini ona bırakabilir misin?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Ekinini getireceğine, Buğdayını harman yerinde toplayacağına güvenir misin?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 “Devekuşunun kanatları sevinçle dalgalanır, Ama leyleğin kanatları ve tüyleriyle kıyaslanamaz.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Devekuşu yumurtalarını yere bırakır, Onları kumda ısıtır,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Ayak altında ezilebileceklerini, Yabanıl hayvanlarca çiğnenebileceklerini düşünmez.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Yavrularına sert davranır, kendinin değilmiş gibi, Çektiği zahmetin boşa gideceğine üzülmez.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Çünkü Tanrı ona bilgelik bağışlamamış, Anlayıştan pay vermemiştir.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Yine de koşmak için kabarınca Ata ve binicisine güler.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 “Sen mi ata güç verdin, Dalgalanan yeleyi boynuna giydirdin?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Sen misin onu çekirge gibi sıçratan, Gururlu kişnemesiyle korku saçtıran?
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Ayakları toprağı şiddetle eşer, Gücünden ötürü sevinçle coşar, Savaşçının üstüne yürür.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Korkuya güler, hiçbir şeyden yılmaz, Kılıç önünde geri adım atmaz.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Ok kılıfı, parıldayan mızrak ve pala Üzerinde takırdar atın.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Coşku ve heyecanla uzaklıkları yutar, Boru çalınca duramaz yerinde.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Boru çaldıkça, ‘Hi!’ diye kişner, Savaş kokusunu, komutanların gürleyen sesini, Savaş çığlıklarını uzaklardan duyar.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 “Atmaca senin bilgeliğinle mi süzülüyor, Kanatlarını güneye doğru açıyor?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Kartal senin buyruğunla mı yükseliyor, Yuvasını yükseklere kuruyor?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Uçurum kenarlarında konaklıyor, Sivri kayalar onun kalesi.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Oradan gözetliyor yiyeceğini, Gözleri avını uzaktan seçiyor.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Onun yavruları kanla beslenir, Leşler neredeyse, o da oradadır.”
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
