< Sakalaia 4 >

1 Pea naʻe toe haʻu ʻae ʻāngelo naʻa ma talanoa mo au, ʻo ne fafangu au, ʻo hangē ko e fafangu ha taha ʻoku mohe.
Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, tuli jälleen ja herätti minun, niinkuin joku unestansa herätettäisiin.
2 Pea naʻa ne pehē kiate au, “Ko e hā ʻoku ke sio ki ai?” Pea naʻaku pehē ʻeau, “Kuo u sio, pea vakai, ko e tuʻunga maama ko e koula haohaoa pe, mo e ʻaiʻanga lolo ʻi ʻolunga, mo hono tuʻunga maama ʻe fitu ʻi ai, mo e tafeʻanga lolo ʻe fitu ki he tuʻunga maama ʻe fitu, ʻaia ʻoku ʻi hono potu ki ʻolunga:
Ja sanoi minulle: mitäs näet? Mutta minä sanoin: minä näen, ja katso, kynttiläjalka seisoi kokonansa kullasta, ja malja sen pään päällä, ja seitsemän lamppua oli hänessä, ja seitsemän kauhaa kussakin lampussa, jotka olivat sen pään päällä.
3 Pea ʻoku tuʻu vāofi mo ia ʻae ongo ʻakau ko e ʻolive, ko e taha ʻi he potu toʻomataʻu ʻoe ʻaiʻanga lolo, pea ko e taha ʻi hono potu fakatoʻohema.”
Oli myös sen tykönä kaksi öljypuuta: yksi maljan oikialla puolella ja toinen vasemmalla.
4 Ko ia ne u pehēange ai ki he ʻāngelo naʻa ma talanoa mo au, “ʻE hoku ʻeiki ko e hā ʻena?”
Ja minä vastasin ja sanoin sille enkelille, joka minun kanssani puhui, sanoen: minun herrani, mikä se on?
5 Pea naʻe pehē mai ʻe he ʻāngelo naʻa ma talanoa mo au, “ʻOku ʻikai te ke ʻilo pe ko e hā ʻae ngaahi meʻa na?” Pea naʻaku pehē, “ʻE hoku ʻeiki, ʻoku ʻikai.”
Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, vastasi ja sanoi minulle: etkös tiedä, mikä se on? Mutta minä sanoin: en, minun herrani.
6 Pea toki tali mai ʻe ia ʻo ne pehē kiate au, “Ko eni ʻae folofola ʻa Sihova kia Selupepeli, ʻo pehē, ‘ʻOku ʻikai ko ha meʻa ʻi ha kau tau pe ʻi ha mālohi, ka ʻi hoku Laumālie ʻoʻoku, ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.’”
Ja hän vastasi ja puhui minulle, sanoen: se on Herran sana Serubbabelista, joka sanoo: ei se pidä tapahtuman sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Zebaot.
7 Ko hai koe, ʻE moʻunga māʻolunga? ʻE fakalafalafa hifo koe ʻi he ʻao ʻo Selupepeli: pea ʻe ʻomi ʻe ia ʻae maka tauʻolunga ki ai ʻi he mavava mo e kalanga, ʻo pehē, “Ke ʻi ai ʻae ʻaloʻofa, ke ʻi ai ʻae ʻaloʻofa.”
Kuka sinä olet, suuri vuori? jonka kuitenkin täytyy Serubbabelin edessä tasaiseksi kedoksi tulla; ja hänen pitää ensimäisen kiven laskeman, ja pitää huutaman: armo, armo olkoon hänelle!
8 Naʻe hoko foki ʻae folofola ʻa Sihova kiate au, ʻo pehē,
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
9 “Kuo ʻai ʻae tuʻunga ʻoe fale ni ʻe he nima ʻo Selupepeli; pea ʻe fakaʻosi ia foki ʻe hono nima ʻoʻona, pea te mou ʻilo kuo fekau mai au ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.”
Serubbabelin kädet ovat tämän huoneen perustaneet, hänen kätensä pitää myös sen päättämän, tietääkses, että Herra on minun lähettänyt teidän tykönne.
10 He ko hai kuo ne manuki ki he ʻaho ʻoe meʻa siʻi? He te nau fiefia, mo mamata ki he fua fakatonutonu ʻi he nima ʻo Selupepeli. Pea ko e toko fitu na ko e foʻi fofonga ia ʻe fitu ʻo Sihova, ʻaia ʻoku feʻaluʻaki fano ʻi māmani kotoa pē.
Sillä kuka on se, joka nämät halvat päivät katsoo ylön? jossa kuitenkin pitää iloittaman, ja nähtämän muurin luoti Serubbabelin kädessä, ja ne seitsemän Herran silmää, jotka katselevat kaikkea maata.
11 Pea naʻaku pehēange ai ʻeau kiate ia, “Ko e hā ʻae ongo ʻakau ʻolive, ʻaia ʻoku ʻi he toʻomataʻu ʻoe tuʻunga maama, pea mo hono toʻohema ʻo ia?”
Ja minä vastasin ja sanoin hänelle: mitä nämät kaksi öljypuuta, jotka ovat oikialla ja vasemmalla puolella kynttilänjalkaa?
12 Pea naʻaku toe pehēange ki ai, “Ko e hā ʻae ongo vaʻa ʻolive ʻena, ʻaia ʻoku lilingi atu mei ai ʻae lolo, ʻi hono tafeʻanga koula ʻe ua?”
Ja minä vastasin toisen kerran ja sanoin hänelle: mitä nämät kaksi öljypuun oksaa, jotka ovat kahden kultaisen piipun keskellä, joista kultainen öljy vuotaa?
13 Pea naʻe pehē mai ʻe ia kiate au, “ʻOku ʻikai te ke ʻilo pe ko e hā ʻae ngaahi meʻa na?” Pea ne u pehē, “ʻA hoku ʻeiki ʻoku ʻikai.”
Ja hän sanoi minulle: etkös tiedä, mitä nämät ovat? Ja minä sanoin; en, minun herrani.
14 Pea ne toki pehē mai ʻe ia, “Ko e toko ua ʻena kuo pani pea ʻoku na tutuʻu ʻi he ʻao ʻo Sihova ʻo māmani kotoa pē.”
Ja hän sanoi: ne ovat kaksi öljypuuta täynnä öljyä, jotka aina seisovat kaiken maan Herran tykönä.

< Sakalaia 4 >