Lute 1
1 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he ngaahi ʻaho naʻe pule ai ʻae kau fakamaau, naʻe tō ʻae honge ki he fonua. Pea ko e tangata ʻe tokotaha ʻo Petelihema Siuta naʻe ʻalu ia ke ʻāunofo ʻi he fonua ʻo Moape, ʻa ia, mo hono uaifi, mo hono ongo foha ʻe toko ua.
Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan.
2 Pea ko e hingoa ʻoe tangata ko ʻElimeleki, pea ko e hingoa ʻo hono uaifi ko Naomi, pea ko e hingoa ʻo hono ongo foha ko Maloni mo Kilioni, ko e kau ʻIfalemi ʻo Petelihema Siuta. Pea naʻa nau haʻu ki he fonua ko Moape, ʻo nofo ʻi ai.
Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä.
3 Pea naʻe pekia ʻa ʻElimeleki ko e husepāniti ʻo Naomi; pea naʻe nofo pe ia mo ʻene ongo tama.
Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.
4 Pea naʻa na ʻomi hona uaifi mei he kau fefine Moape; ko e hingoa ʻoe tokotaha ko Opa, pea ko hono hingoa ʻoe tokotaha ko Lute: pea naʻa nau nonofo ʻi ai ʻi he taʻu ʻe hongofulu nai.
Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta.
5 Pea naʻe pekia ai ʻa Māloni mo Kilioni fakatouʻosi pē; pea naʻe toʻo pehē mei he fefine ʻa ʻene ongo tama mo hono husepāniti.
Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
6 Pea naʻe tuʻu hake ia mo ʻene ongo taʻahine ʻi he fono, koeʻuhi ke hiki ia mei he fonua ko Moape: he kuo ne ongoʻi ʻi he fonua ko Moape kuo ʻaʻahi ʻe Sihova ki hono kakai ʻi he foaki kiate kinautolu ʻae meʻakai.
Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää.
7 Ko ia naʻa ne ʻalu atu ai mei he potu naʻe ʻi ai ia, mo ʻene ongo taʻahine ʻi he fono mo ia; pea naʻa nau ʻalu atu pe ʻi he hala ke fononga ki he fonua ʻo Siuta.
Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan
8 Pea naʻe pehē ʻe Naomi ki heʻene ongo taʻahine ʻi he fono, “Mo ō fakatouʻosi pe ʻo foki atu taki taha ki he fale ʻo ʻene faʻē: ke fai ʻofa ʻa Sihova kiate kimoua, ʻo hangē ko ia kuo mo fai ki he pekia, pea mo au.
sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet.
9 Ke tuku ʻe Sihova ke mo ʻilo ʻae fiemālie fakatouʻosi pe ʻi he fale ʻo homo husepāniti.” Pea naʻe toki ʻuma ia kiate kinaua; pea naʻa na hiki hona leʻo, ʻo tangi.
Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät
10 Pea naʻa na pehē kiate ia, “Ko e moʻoni te ma ō mo koe ki ho kakai.
ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo".
11 Pea naʻe pehē ʻe Naomi, “ʻA ʻeku ongo taʻahine mo foki atu: ko e hā te tau ō ai mo au? He ʻoku kei toe ha tama ʻi hoku fatu, koeʻuhi ke na hoko ko homo husepāniti?
Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?
12 Mo foki atu ʻa ʻeku ongo taʻahine, pea ʻalu ʻi homo hala: he kuo u motuʻa fau ke toe maʻu ha husepāniti. Ka ne u pehē ʻeau, ʻOku ou ʻamanaki lelei, pea ka ne maʻu ʻeau ha husepāniti he poōni foki, pea u fanauʻi ʻae tama tangata;
Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
13 He te mo tatali ki ai ke ʻoua ke na tupu? Te mo faʻa tatali ki ai, pea ʻoua naʻa maʻu ha husepāniti? ʻE ʻikai, ʻa ʻeku ongo taʻahine; he ʻoku ou mamahi lahi koeʻuhi ko kimoua ʻi heʻene mafao mai ʻae nima ʻo Sihova kiate au.”
ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun."
14 Pea naʻa na hiki hake hona leʻo, ʻo toe tangi: pea ʻuma ʻa Opa ki heʻene faʻē ʻi he fono; ka naʻe pikitai ʻa Lute kiate ia.
Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.
15 Pea pehē ʻe ia, “Vakai, kuo toe liu atu ʻa ho tokoua ʻi he fono ki hono kakai, pea ki hono ngaahi ʻotua: ke ke foki koe ʻo muimui atu ki ho tokoua ʻi he fono.”
Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa".
16 Pea naʻe pehē ʻe Lute, “ʻOua naʻa ke kole ke u liʻaki koe, pe ke u foki mei heʻeku muimui ʻiate koe: he ko e potu ʻoku ke ʻalu ki ai, te ta ō ai; pea ko e potu te ke mohe ai, te ta mohe ai: ko ho kakai ʻe hoko ko hoku kakai, pea ko ho ʻOtua ko hoku ʻOtua:
Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
17 Ko e potu te ke mate ai, te u mate ai, pea te u tanu ʻi ai: ke fai pehē ʻe Sihova kiate au, pea lahi hake, ʻo kapau ʻe ai ha meʻa te ta māvae ai mo koe ka ko e mate pe.”
Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."
18 Pea ʻi heʻene vakai ʻoku loto mālohi pe ia ke na ō mo ia, naʻe tuku ʻene kei lea ki ai.
Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.
19 Pea ko ia, naʻa na ō ai ke na hoko ki Petelihema. Pea ʻi heʻena hoko ki Petelihema, pea pehē, naʻe ngatū ʻae kolo kotoa pē koeʻuhi ko kinaua, pea nau fepehēʻaki, “Ko Naomi eni?”
Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?"
20 Pea naʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻOua naʻa ui au ko Naomi kae ui au ko Mala: he kuo fai fakamamahi lahi kiate au ʻe he Māfimafi.
Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta.
21 Naʻaku ʻalu kituʻa kuo u fonu, pea kuo toe ʻomi au ʻe Sihova ki ʻapi kuo u maha: pea koeʻumaʻā hoʻomou ui au ko Naomi, he kuo tukuakiʻi au ʻe Sihova, pea kuo fakamamahiʻi au ʻe he Māfimafi?”
Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"
22 Ko ia naʻe liu mai ʻa Naomi, mo Lute ko e fefine Moape, ko ʻene tama ʻi he fono naʻe haʻu mo ia, ʻaia naʻe haʻu mei he fonua ko Moape: pea naʻa na hoko ki Petelihema ʻi he kamataʻanga ʻoe ututaʻu paʻale.
Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.
