Loma 9
1 ʻOku ou lea moʻoni ʻia Kalaisi, ʻoku ʻikai te u loi, pea ʻoku fakamoʻoni au foki ʻi hoku loto ʻi he Laumālie Māʻoniʻoni,
Minä sanon totuuden Kristuksessa ja en valehtele, (niinkuin minun omatuntoni minun kanssani Pyhässä Hengessä todistaa, )
2 ʻOku ou māfasia lahi pea mamahi maʻuaipē ʻi hoku loto.
Että minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu sydämessäni.
3 (He kuo u meimei fakaʻamu ke tuku au ko e motuhi meia Kalaisi), koeʻuhi ko hoku kāinga, ʻa hoku kāinga fakakakano:
Minä olen pyytänyt kirottuna olla Kristukselta minun veljieni tähden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat,
4 Ko e kakai ʻIsileli ʻakinautolu; ʻoku ʻonautolu ʻae ohia, mo e nāunau, mo e ngaahi fuakava, mo e foaki ʻoe fono, mo e ngāue fakalotu, mo e ngaahi talaʻofa;
Jotka ovat Israelilaiset, joiden on lasten oikeus ja kunnia, ja liitot ja laki, ja jumalanpalvelus ja lupaukset,
5 ʻOku ʻanautolu ʻae ngaahi tamai, ʻakinautolu naʻe mei ai ʻae sino ʻo Kalaisi, ʻaia ʻoku māʻolunga taha pē, ko e ʻOtua monūʻia ʻo taʻengata. ʻEmeni. (aiōn g165)
Joiden myös isät ovat, joista Kristus lihan puolesta syntynyt on, joka on Jumala ylitse kaikkein ylistetty ijankaikkisesti, amen! (aiōn g165)
6 Ka ʻoku ʻikai ke hangē kuo taʻeʻaonga ʻaupito ʻae folofola ʻae ʻOtua. He ʻoku ʻikai ko e ʻIsileli kotoa pē, ʻaia ʻoku meia ʻIsileli:
Mutta ei niin, että Jumalan sana on hukkunut; sillä ei ne ole kaikki Israelilaiset, jotka Israelista ovat.
7 Pea ʻoku ʻikai ko e fānau kotoa pē. Koeʻuhi ko e hako ʻakinautolu ʻo ʻEpalahame: ka, “Ko ʻAisake ʻe ui ai ho hako.”
Ei myös ne ole kaikki lapset, jotka Abrahamin siemen ovat; vaan Isakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman.
8 Ko hono ʻuhinga, ʻIlonga ʻae fānau ʻae kakano, ʻoku ʻikai ko e fānau ʻae ʻOtua ʻakinautolu: kae lau ko e hako ʻae fānau pē ʻoe talaʻofa.
Se on: ei ne ole Jumalan lapset, jotka lihan puolesta lapset ovat; mutta ne, jotka lupauksen lapset ovat, ne siemeneksi luetaan.
9 He ko e lea eni ʻoe talaʻofa, “ʻI he kuonga ni te u haʻu, pea ʻe maʻu ʻe Sela ha tama.”
Sillä tämä on lupauksen sana: tällä ajalla minä tulen ja Saaralla pitää poika oleman.
10 Pea ʻoku ʻikai ko ia pē, ka ʻi he feitama ʻa Lepeka mei he tokotaha, ko ʻetau tamai ko ʻAisake;
Mutta ei se ainoastaan, mutta myös Rebekka siitti yhdestä Isaakista meidän isästämme.
11 (He naʻe teʻeki ai ke fanauʻi ʻakinaua, pea teʻeki fai ha lelei pe ha kovi, pea koeʻuhi ke tuʻumaʻu ʻae tuʻutuʻuni ʻae ʻOtua, ʻo fakatatau ki he fili, ʻikai ʻi he ngaahi ngāue, kae ʻiate ia ʻoku ne ui; )
Sillä ennen kuin lapset syntyivätkään ja kuin ei he vielä hyvää eikä pahaa tehneet olleet, että Jumalan aivoitus pitäis valitsemisen jälkeen seisovainen oleman, ei töiden tähden, vaan kutsujan armosta,
12 Naʻe pehē kiate ia, “ʻE tauhi ʻe he ʻuluaki ʻae kimui.”
Sanottiin hänelle: suuremman pitää vähempää palveleman.
13 ʻO hangē ko ia kuo tohi, “Kuo u ʻofa kia Sēkope, ka kuo u fehiʻa kia ʻIsoa.”
Niinkuin kirjoitettu on: Jakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.
14 Pea ka ko ia, pea tau pehē ko e hā? ʻOku ʻi he ʻOtua ʻae taʻeangatonu? ʻIkai ʻaupito.
Mitäs me siis sanomme? Onko Jumalan tykönä vääryyttä? Pois se!
15 He naʻe pehē ʻe ia kia Mōsese, “Te u ʻaloʻofa kiate ia ʻoku ou loto ke u ʻaloʻofa ki ai, pea te u angaʻofa kiate ia ʻoku ou loto ke u angaʻofa ki ai.”
Sillä hän sanoo Mosekselle: jota minä armahdan, sitä minä tahdon armahtaa, ja tahdon olla laupias, jolle minä laupias olen.
16 Pea ko ia, ʻoku ʻikai meiate ia ʻoku loto, pe meiate ia ʻoku lele, kae mei he ʻOtua ʻoku fakahā ʻae ʻaloʻofa.
Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan.
17 He ʻoku pehē ʻae tohi kia Felo, “Ko e meʻa ni pē kuo u fokotuʻu hake ai koe, koeʻuhi ke u fakahā ʻiate koe hoku mālohi, pea koeʻuhi ke ongoongoa ai hoku hingoa ʻi māmani kotoa pē.”
Sillä Raamattu sanoo Pharaolle: juuri sentähden olen minä sinun herättänyt, osoittaakseni minun voimani sinussa, että minun nimeni kaikessa maassa julistettaisiin.
18 Pea ko ia, ʻoku ʻaloʻofa ia kiate ia ʻoku ne loto ki ai, pea ʻoku ne fakafefeka ʻaia ʻoku loto ia ki ai.
Niin hän siis armahtaa, ketä hän tahtoo, ja paaduttaa, kenenkä hän tahtoo.
19 Pea te ke pehē ai kiate au, “Pea ko e hā ʻoku ne kei lāunga ai? Pe ko hai kuo ne taʻofia hono loto?”
Niin sinä sanot minulle: mitä hän siis nuhtelee? sillä kuka taitaa hänen tahtoansa vastaan olla?
20 ʻIkai, ʻe tangata, he ko hai koe ʻoku ke kikihi ki he ʻOtua? ʻE lea ʻae meʻa kuo ngaohi kiate ia naʻa ne ngaohi ia, “Ko e hā kuo ke ngaohi ai au ke pehē ni?”
Ja tosin, oi ihminen, kuka sinä olet, joka Jumalaa vastaan riitelet? Sanooko työ tekiällensä: miksis minut tainkaltaiseksi tehnyt olet?
21 He ʻikai ʻoku ʻi he ʻumea, ke ne ngaohi mei he takaonga pe taha ʻae ipu ʻe taha ke ʻaonga lahi, mo e taha ke ʻaonga siʻi?
Eli eikö savenvalajalla ole saven päälle valtaa, yhdestä kappaleesta tehdä yhtä astiaa kunnialliseksi ja toista huonoksi?
22 Pea kapau kuo finangalo ʻae ʻOtua ke fakahā hono houhau, pea fakaʻilo mo hono mālohi, naʻa ne kātaki ʻi he kātaki fuoloa ʻae ngaahi ipu ʻoe houhau naʻe taau mo e malaʻia:
Sentähden, jos Jumala tahtoo vihansa osoittaa ja voimansa ilmoittaa, on hän suurella kärsivällisyydellä kärsinyt vihansa astioita, jotka ovat kadotukseen valmistetut.
23 Pea koeʻuhi ke ne fakahā hono lahi ʻo ʻene lelei ki he ngaahi ipu ʻoe ʻaloʻofa, ʻakinautolu naʻa ne tomuʻa teuʻi ki he hakeakiʻi,
Ja että hän tiettäväksi tekis kunniansa rikkauden laupiutensa astioille, jotka hän kunniaan on valmistanut,
24 ʻIo, ʻakitautolu kuo ne ui, ʻikai mei he kakai Siu pē, ka mei he kakai Senitaile foki?
Jotka hän myös kutsunut on, nimittäin meitä, ei ainoasti Juudalaisista, vaan myös pakanoista,
25 ʻO hangē ko ʻene folofola ʻia Hosea, “Te u ui ʻakinautolu ‘Ko hoku kakai,’ ʻaia naʻe ʻikai ko hoku kakai; pea ‘Ko e ʻofeina ia,’ ʻaia naʻe ʻikai ko e ʻofeina.
Niinkuin hän myös Hosean kautta sanoo: minä tahdon kutsua sen minun kansakseni, joka ei ollut minun kansani, ja minun rakkaakseni, joka ei minun rakkaani ollut.
26 Pea ʻe pehē, ʻi he potu ko ia naʻe pehē ai kiate kinautolu, ‘ʻOku ʻikai ko hoku kakai ʻakimoutolu;’ ʻe ui ai ʻakinautolu ko e fānau ʻae ʻOtua moʻui.
Ja pitää tapahtuman, että siinä paikassa, missä heille sanottiin: ette ole minun kansani, siellä pitää heitä elävän Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
27 ʻOku kalanga foki ʻa ʻIsaia ʻia ʻIsileli, [ʻo pehē], “Kapau ʻe tatau hono lau ʻoe fānau ʻa ʻIsileli mo e ʻoneʻone ʻoe tahi, ko e toenga pē ʻe fakamoʻui:
Mutta Jesaias huutaa Israelin edestä: jos Israelin lasten luku olis niinkuin santa meressä, niin kuitenkin tähteet autuaaksi tulevat.
28 He te ne fakaʻosi mo tuʻusi ke vave ʻae ngāue ʻi he māʻoniʻoni: koeʻuhi ʻe fakatoʻotoʻo ʻae ngāue ʻa Sihova ʻi he māmani.”
Sillä kuluttamus ja lyhentämys pitää tapahtuman vanhurskaudeksi, että Herra tekee hävityksen maan päällä,
29 Pea hangē ko e tomuʻa lea ʻa ʻIsaia, “Ka ne taʻeʻoua ʻae fakatoe ʻe Sihova ʻoe ngaahi tokolahi ha hako kiate kitautolu, pehē, kuo tau tatau mo Sotoma, pea ngaohi ʻo fakatatau mo Komola.”
Ja niinkuin Jesaias ennen sanoi: ellei Herra Zebaot olisi meille siementä jättänyt, niin me olisimme olleet kuin Sodoma ja senkaltaiset kuin Gomorra.
30 Pea ka ko ia, pea tau pehē ko e hā? Ko eni, ko e kakai Senitaile, naʻe ʻikai tuli ki he fakatonuhia, kuo lavaʻi ʻekinautolu ʻae fakatonuhia, ʻio, ʻae fakatonuhia ʻoku ʻi he tui.
Mitäs me siis sanomme? (Me sanomme: ) pakanat, jotka ei ole vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka uskosta on:
31 Ka ko ʻIsileli, naʻe tuli ki he fono māʻoniʻoni, kuo ʻikai lavaʻi ʻe ia ʻae fono māʻoniʻoni.
Mutta Israel, joka vanhurskauden lakia on etsinyt, ei ole vanhurskauden lakia saanut.
32 Ko e hā naʻe pehē ai? Koeʻuhi naʻe ʻikai ha tui, ka ko e ngāue pe. He naʻa nau tūkia ʻi he “Maka tūkiaʻanga” ko ia;
Minkätähden? Ettei he sitä uskosta, mutta niinkuin lain töistä etsivät. Sillä he ovat loukanneet itsensä loukkauskiveen.
33 ʻO hangē ko ia kuo tohi, “Vakai, ʻoku ou ʻai ʻi Saione ʻae maka tūkiaʻanga mo e maka fakaʻita: pea ko ia ʻe tui kiate ia ʻe ʻikai te ne mā.”
Niinkuin kirjoitettu on: katso, minä panen Zioniin loukkauskiven ja pahennuksen kallion, ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, ei pidä häpiään tuleman.
