Saame 81
1 Ki he Takimuʻa ʻi he Kitita, ko e Saame ʻa ʻAsafi. Hiva kalanga ki he ʻOtua ko hotau mālohi, kalanga fakafiefia ki he ʻOtua ʻo Sēkope.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Toʻo mai ʻae saame, pea ʻomi ʻae kihiʻi lali, mo e haʻape mālie mo e saliteli.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Ifi mālohi ʻae meʻa lea ʻi he māhina foʻou, ʻi he ʻaho kuo tuʻutuʻuni, ʻi hotau ʻaho kātoanga mamalu.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 He ko e fekau eni ki ʻIsileli, mo e fono ʻae ʻOtua ʻo Sēkope.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Naʻa ne tuʻutuʻuni eni ʻia Siosefa ko e fakamoʻoni, ʻi heʻene ʻalu atu ʻi he fonua ko ʻIsipite: ʻaia naʻaku fanongo ai ki he lea naʻe ʻikai te u ʻiloa.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 “Naʻaku hiki ʻae kavenga mei hono uma: naʻe hao hono nima mei he ngaahi kato.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Naʻa ke ui ʻi he mamahi, pea ne u fakamoʻui koe: naʻaku talia koe ʻi he potu lilo ʻoe mana: ne u ʻahiʻahiʻi koe ʻi he vai ʻo Melipa. (Sila)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Fanongo, ʻE hoku kakai, pea te u fakapapau kiate koe: ʻE ʻIsileli, kapau te ke tokanga mai kiate au;
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 ʻOua naʻa fokotuʻu ha ʻotua foʻou kiate koe: pea ʻe ʻikai te ke hū ki ha ʻotua foʻou.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Ko au Sihova ko ho ʻOtua, naʻaku ʻomi koe mei he fonua ko ʻIsipite: fakamanga ho ngutu ke lahi, pea te u fakafonu ia.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 “Ka naʻe ʻikai fie tokanga ʻa hoku kakai ki hoku leʻo; pea naʻe ʻikai manako ʻa ʻIsileli kiate au.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Ko ia ne u fakatukutukuʻi ai ʻakinautolu ki he holi kovi ʻa honau loto: pea naʻa nau ʻaʻeva ʻi heʻenau ngaahi filioʻi.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 ʻAmusiaange ʻeau kuo tokanga ʻa hoku kakai kiate au, pea ʻeveʻeva ʻa ʻIsileli ʻi hoku ngaahi hala!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 Pehē, kuo u fakavaivaiʻi leva honau ngaahi fili, ʻo mafao atu hoku nima ki honau kau fakamamahi.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Pea ko e kau fehiʻa kia Sihova kuo nau fakavaivai ʻakinautolu kiate ia: ka ʻe tolonga ʻo taʻengata honau ngaahi ʻaho.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Kuo ne fafanga foki ʻakinautolu ʻaki ʻae uite mātuʻaki lelei: pea u fakamākona ʻaki ʻakinautolu ʻae hone mei he maka.”
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
