Saame 68
1 Ki he Takimuʻa, ko e Saame pe ko e Hiva ʻa Tevita. Ke tuʻu hake ʻae ʻOtua, tuku ke veteki hono ngaahi fili: tuku ke puna foki mei hono ʻao ʻakinautolu ʻoku fehiʻa kiate ia.
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Nouskaan Jumala, että hänen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka häntä vihaavat, paetkaat hänen edestänsä.
2 Hangē ko e vilingia ʻo mole ʻae kohu, ke pehē pe hono vilingia ʻakinautolu: hangē ko e pulu ʻoku vela ʻo vai ʻi he afi, ke ʻauha pehē pe ʻae kau angahala ʻi he ʻao ʻoe ʻOtua.
Aja heitä pois, niinkuin savu ajetaan pois; niinkuin vedenvaha sulaa tulen edessä, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edessä.
3 Ka ʻe tuku ke fiefia ʻae māʻoniʻoni; ke nekeneka ʻakinautolu ʻi he ʻao ʻoe ʻOtua: ʻIo, ke fiefia lahi ʻaupito ʻakinautolu.
Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edessä, ja riemuitkaan ilossa.
4 Hiva ki he ʻOtua, hiva fakamālō ki hono huafa: fakaongoongolelei ia ʻoku hāʻele ʻi he ngaahi toafa ʻi hono huafa ko SIHOVA, pea fiefia ʻi hono ʻao.
Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; tehkäät hänelle tietä, joka istuu ylimmäisten taivasten päällä; hänen nimensä on Herra, ja iloitkaat hänen edessänsä.
5 Ko e tamai ʻae ʻOtua ki he tamai mate, mo e fakamaau ia ʻi hono ʻafioʻanga māʻoniʻoni, ki he kau fefine kuo mate honau husepāniti.
Joka on orpoin isä ja leskein tuomari: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.
6 ʻOku ʻai ʻe he ʻOtua ʻae kau paea ʻi he ngaahi fale: ʻoku ne ʻomi kituʻa ʻakinautolu kuo haʻi ʻaki ʻae ukamea fihifihi: ka ʻoku nofo ʻae kau angatuʻu ʻi he fonua mōmoa.
Jumala, joka yksinäisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.
7 ʻE ʻOtua, ʻi hoʻo muʻomuʻa atu ki ho kakai, ʻi hoʻo hāʻele ʻi he toafa; (Sila)
Jumala, koskas kävit kansas edellä, koskas vaelsit korvessa, (Sela)
8 Naʻe ngalulu ʻa māmani, pea ngangana mo e ngaahi langi foki ʻi he ʻao ʻoe ʻOtua: ʻio, naʻe ngaueue ʻa Sainai ʻi he ʻao ʻoe ʻOtua, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli.
Niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan edessä: tämä Sinai, Jumalan edessä, joka Israelin Jumala on.
9 ʻE ʻOtua, naʻa ke tuku hifo ʻae ʻuha lahi, ʻaia naʻa ke fakamālohi ʻaki ho tofiʻa, ʻi heʻene vaivai.
Mutta nyt sinä, Jumala, annat armollisen sateen, ja virvoitat perimises, joka väsynyt on.
10 Naʻe nofo ki ai ʻa ho kakai: ʻE ʻOtua, kuo ke tokonaki ʻi hoʻo angalelei ki he masiva.
Että sinun laumas siinä asuis: Jumala, sinä virvoitat hyvyydelläs raadolliset.
11 Naʻe foaki mai ʻe he ʻEiki ʻae folofola pea naʻe tokolahi ʻakinautolu naʻe fakahā ia.
Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.
12 “Naʻe hola vave ʻae ngaahi tuʻi ʻoe kautau:” pea naʻe tufa ʻae vete ʻe he fefine naʻe nofo ʻo leʻo.
Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.
13 Neongo hoʻomou nofo ʻi he lotolotonga ʻoe ngaahi kulo, ka temou hangē ko e kapakau ʻoe lupe ʻoku ʻufiʻufi ʻaki ʻae siliva, mo hono fulufulu ko e koula melomelo.
Kuin te tarhain välissä makaatte, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja hänen siipensä ruskialla kullalla.
14 ʻI he veteki ʻi ai ʻe he Māfimafi ʻae ngaahi tuʻi, naʻe hinehina ia ʻo hangē ko e ʻuha hinehina ʻi Salimoni.
Kuin Kaikkivaltias siinä joka paikassa kuninkaat levittää, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.
15 Ko e moʻunga ʻoe ʻOtua ʻoku hangē ko e moʻunga ko Pesani; ko e moʻunga māʻolunga ʻo hangē ko e moʻunga ko Pesani,
Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori.
16 Ko e hā ʻoku mou hopohopo ai, ʻakimoutolu ko e ngaahi moʻunga māʻolunga? Ko e moʻunga eni ʻoku fili ʻe he ʻOtua ke nofo ki ai; ʻio, ʻe nofo ki ai ʻa Sihova ʻo taʻengata.
Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.
17 Ko e ngaahi saliote ʻae ʻOtua ʻoku ua mano, ʻio, ko e ngaahi toko afe ʻoe ʻāngelo: ʻoku ʻiate kinautolu ʻae ʻEiki, ʻio, ʻo hangē ko ʻene ʻi Sainai, ʻi he potu māʻoniʻoni.
Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heissä, pyhässä Sinaissa.
18 Kuo ke hāʻele hake ki ʻolunga, kuo u angatuʻu foki, koeʻuhi ke nofo kiate kinautolu ʻa Sihova ko e ʻOtua.
Sinä astuit ylös korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut ihmisille: vastahakoiset myös, että Herra Jumala siellä kumminkin asuu.
19 Fakafetaʻi ki he ʻEiki, ʻaia ʻoku ne hili kiate kitautolu ʻae kavenga ʻoe meʻa lelei ʻi he ʻaho kotoa pē, ʻio, ko e ʻOtua ʻo hotau fakamoʻui. (Sila)
Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös auttaa meitä, (Sela)
20 Ko ia, ko hotau ʻOtua ko e ʻOtua ia ʻoe fakamoʻui; pea ʻoku ʻia Sihova ko e ʻEiki ʻae moʻui mei he mate.
Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.
21 Ka ʻe taaʻi ʻe he ʻOtua ʻae ʻulu ʻo hono ngaahi fili, mo e tumuʻaki fulufulu ʻo ia ʻoku ʻalu pē ʻi heʻene ngaahi talangataʻa.
Mutta Jumala särkee vihollistensa pään heidän päänlakeinsa kanssa, jotka pysyvät heidän synneissänsä.
22 Naʻe pehē ʻe he ʻEiki, “Te u toe ʻomi mei Pesani, te u toe ʻomi hoku kakai mei he loloto ʻo e ngaahi tahi.
Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan,
23 Koeʻuhi ke kulokula ho vaʻe ʻi he toto ʻo ho ngaahi fili, pea mo e ʻelelo ʻo hoʻo fanga kulī ʻi ai.”
Että sinun jalkas tulis painetuksi veressä, ja koirais kieli sinun vihollisistas.
24 Kuo nau mamata ki ho ngaahi hāʻeleʻanga, ʻE ʻOtua; ʻio, ko e ngaahi hāʻeleʻanga ʻo hoku ʻOtua, mo hoku Tuʻi, ʻi he faletapu.
He näkivät, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyhässä vaellat:
25 ʻOku muʻomuʻa ʻae kau hiva, pea hoko mo e kau pulotu tā mālie ʻoe ngaahi meʻa faiva; pea ʻoku ʻiate kinautolu ʻae kau taʻahine ʻoku tā ʻae lali iiki.
Laulajat käyvät edellä, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.
26 “Mou fakafetaʻi ki he ʻOtua ʻi he ngaahi fakataha, ʻio, ki he ʻEiki, ʻakimoutolu mei he matavai ʻo ʻIsileli.”
Kiittäkäät Herraa Jumalaa seurakunnissa, te Israelin lähteestä.
27 ʻOku ʻi ai ʻa Penisimani siʻi mo honau pule, ʻae houʻeiki ʻo Siuta mo ʻenau fakataha, mo e houʻeiki ʻo Sepuloni, pea mo e houʻeiki ʻo Nafitali.
Siellä hallitsee heitä vähä Benjamin, Juudan päämiehet joukkoinensa, Zebulonin päämiehet, Naphtalin päämiehet.
28 Ko ho ʻOtua kuo ne tuʻutuʻuni ho mālohi: ke ke fakamālohi, ʻE ʻOtua, ʻaia naʻa ke fai kiate kimautolu.
Sinun Jumalas on käskenyt sinun olla väkevän: vahvista Jumala se, minkä sinä meissä tehnyt olet.
29 Ko e meʻa ʻi ho faletapu ʻi Selūsalema, ʻe ʻomi ai ʻe he ngaahi tuʻi ʻae ngaahi meʻaʻofa kiate koe.
Sinun templis tähden, joka on Jerusalemissa, pitää kuninkaat sinulle lahjoja viemän.
30 Ke ke tautea ʻae fanga manu ʻoe vao kaho, ʻae fuʻu tokolahi ʻoe fanga pulu tangata, mo e ngaahi ʻuhikiʻi pulu ʻoe kakai, ke ʻoua kenau fakavaivai ʻakinautolu ʻaki ʻae ngaahi konga siliva: ke ke veteki ʻae kakai ʻoku manako ki he tau.
Nuhtele ruovon petoa, härkäin laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on hän kansat, jotka mielellänsä sotivat.
31 ʻE haʻu ʻae ngaahi houʻeiki mei ʻIsipite; ʻe mafao vave atu ʻae nima ʻo ʻItiopea ki he ʻOtua.
Egyptin päämiehet tulevat: Etiopia ojentaa käsiänsä Jumalalle.
32 ʻAe ngaahi puleʻanga ʻo māmani, mou hiva ki he ʻOtua; hiva ʻaki ʻae fakamālō ki he ʻEiki: (Sila)
Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, (Sela)
33 Kiate ia ʻoku heka ki he langi ʻoe ngaahi langi, ʻaia naʻe ʻi muʻa pe; vakai, ʻoku ne fakaongo atu hono leʻo, pea ko e leʻo māfimafi ia.
Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, hän antaa jylinälle voiman.
34 Mou tuku ki he ʻOtua ʻae mālohi: ʻoku ʻi ʻolunga ʻi ʻIsileli ʻa hono nāunau, mo ʻene māfimafi ʻoku ʻi he ngaahi langi.
Antakaat Jumalalle voima: hänen herrautensa on Israelissa, ja hänen voimansa pilvissä.
35 ʻE ʻOtua, ʻoku fakamanavahē ko e ʻituʻa ʻi ho ngaahi faletapu: ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli ko ia ʻoku ne foaki ʻae mālohi mo e faʻa fai ki hono kakai. Fakafetaʻi ki he ʻOtua.
Jumala on ihmeellinen pyhässänsä, hän on Israelin Jumala: hän antaa kansalle väen ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!
