< Saame 58 >
1 Ki he Takimuʻa, ʻAli-Tasikiti, ko e Saame mahuʻinga ʻa Tevita. ʻAe fakataha, ʻoku moʻoni ʻa hoʻomou lea māʻoniʻoni ʻakimoutolu? ʻAe ngaahi foha ʻoe tangata, ʻoku mou fakamaau totonu koā?
Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut. Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on, te ihmisten lapset?
2 ʻIo, ʻoku mou fai kovi ʻi loto; ʻoku mou fakamamafa ʻae kovi ʻo homou nima ʻi māmani.
Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte.
3 Talu ʻae māvae ʻae angakovi mo e manāva mo ʻenau hē: ʻoku nau ʻalu hē leva talu ʻenau fanauʻi, ʻi he lea loi.
Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta.
4 Ko honau kona ʻoku hangē ko e kona ʻoe ngata: ʻoku nau tatau mo e ngata tuli ʻoku ne tāpuni hono telinga;
Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,
5 ʻAia ʻe ʻikai tokanga ki he leʻo ʻoe kau fakafiemālie, neongo ʻae poto lahi ʻoe tangata faiva.
Ettei hän kuulisi lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa.
6 ʻE ʻOtua, ke ke sili honau kau nifo ʻi honau ngutu: ʻE Sihova, pakiʻi ʻo toʻo kituʻa ʻae kau nifo lahi ʻoe fanga laione mui.
Jumala, särje heidän hampaansa heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat.
7 Tuku ke vela ʻo vai ʻakinautolu ʻo hangē ko e vai ʻoku tafe maʻuaipē: ʻoka teteke ʻe ia ʻene kau fana ke fana ʻaki ʻene ngaahi ngahau, tuku ke tuʻutuʻu ʻakinautolu.
Heidän pitää sulaman niinkuin vesi: he ampuvat nuolillansa, mutta ne käyvät rikki.
8 Ke mole ʻo ʻosi ʻakinautolu ʻo hangē ko e sineli: tuku ke nau hangē ko e tama taʻehoko ʻae fefine, koeʻuhi ke ʻoua naʻa nau mamata ki he laʻā.
He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen, eikä saa nähdä aurinkoa.
9 ʻI he teʻeki vela ki hoʻomou kulo ʻae okooko ʻakau talatala, ʻe ʻosi ʻene ʻave moʻui ʻakinautolu ʻi hono houhau, ʻo hangē ko e ʻahiohio.
Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois.
10 ʻE fiefia ʻae māʻoniʻoni ʻi heʻene mamata ki he totongi: ʻe fufulu ʻe ia hono vaʻe ʻi he toto ʻoe angakovi.
Vanhurskaan pitää iloitseman, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä,
11 Ko ia ʻe pehē ai ʻe he tangata, “Ko e moʻoni ʻoku ai ʻae totongi ki he māʻoniʻoni: ko e moʻoni ko e ʻOtua ia ʻoku fakamaau ʻi māmani.”
Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalla on kuitenkin hedelmä; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee maan päällä.