< Saame 50 >

1 Ko e Saame ʻa ʻAsafi. Kuo folofola ʻa Sihova, ko e ʻOtua Māfimafi, ʻo ui ki māmani ki he potu hopoʻanga ʻoe laʻā ʻo aʻu atu ki hono tōʻanga.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Mei Saione, ko e fungani ʻoe matamatalelei haohaoa, kuo ulo ʻae ʻOtua.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 ‌ʻE hāʻele mai hotau ʻOtua, pea ʻe ʻikai fakalongo pē: ʻe fakaʻauha ʻe he afi ʻi hono ʻao, pea ʻe takatakai ia ʻe he afā lahi.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Te ne ui ki he ngaahi langi mei ʻolunga, pea ki māmani, koeʻuhi ke ne fakamaau hono kakai.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 “Tānaki fakataha kiate au ʻeku kakai māʻoniʻoni; ʻakinautolu kuo fai ʻae fuakava mo au ʻi he feilaulau.”
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Pea ʻe fakahā ʻe he ngaahi langi ʻene māʻoniʻoni: he ko e ʻOtua pē ko e fakamaau. (Sila)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 “Fanongo mai, ʻE hoku kakai, pea te u lea; pea te u fakapapau kiate koe, ʻE ʻIsileli: ko au ko e ʻOtua, ʻio, ko ho ʻOtua.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 ‌ʻE ʻikai te u valokiʻi koe koeʻuhi ko hoʻo ngaahi feilaulau, pe ko hoʻo ngaahi feilaulau tutu, ke fai maʻu pe ʻi hoku ʻao.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 ‌ʻE ʻikai te u toʻo ha pulu mei ho fale, pe ha kosi tangata mei ho ngaahi lotoʻā.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 He ʻoku ʻaʻaku ʻae manu kotoa pē ʻoe vao, mo e fanga manu ʻi he moʻunga ʻe afe.
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 ‌ʻOku ou ʻilo ʻae manupuna kotoa pē ʻoe ngaahi moʻunga: pea ʻoku ʻaʻaku ʻae ngaahi manu kaivao kotoa pē ʻoe ngoue.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 “Kapau te u fiekaia, ʻe ʻikai te u tala kiate koe: he ʻoku ʻaʻaku ʻa māmani, mo hono mahu ʻo ia.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 He te u kai ʻeau ʻae kakano ʻoe fanga pulu tangata, pe inu ʻae toto ʻoe fanga kosi?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 ‌ʻAtu ʻae fakafetaʻi ki he ʻOtua; mo ke fai hoʻo ngaahi fuakava ki he Fungani Māʻolunga:
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 Pea ke ui kiate au ʻi he ʻaho ʻoe mamahi: te u fakamoʻui koe, pea te ke fakaongoongoleleiʻi au.”
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Ka ʻoku pehē ʻe he ʻOtua ki he angakovi, “Ko e hā ʻoku ke kau ai koe ke tala ʻeku ngaahi fekau, pea ke ʻai ʻi ho ngutu ʻeku fuakava?
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 He ʻoku ke fehiʻa ki he akonaki, mo ke liʻaki ʻeku ngaahi lea ki ho tuʻa.
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 ‌ʻI hoʻo mamata ki ha kaihaʻa, naʻa ke loto leva kiate ia, pea naʻa ke kau mo e kau tono fefine.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 “ʻOku ke tuku ho ngutu ki he kovi, pea ʻoku fakatupu ʻe ho ʻelelo ʻae kākā.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 ‌ʻOku ke nofo ʻo lauʻikoviʻi ho tokoua; ʻoku ke fakakoviʻi ʻae tama ʻa hoʻo faʻē ʻaʻau.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Naʻa ke fai ʻae ngaahi meʻa ni, pea ne u fakalongo pē; naʻa ke mahalo ʻoku ou hangē tofu pe ko koe: ka te u valokiʻi koe, ʻo fokotuʻu ia ʻi ho ʻao.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Ko eni, mou tokanga ki he meʻa ni, ʻakimoutolu ʻoku fakangalongaloʻi ʻae ʻOtua, telia naʻaku haehae ke fakaikiiki ʻakimoutolu, pea ʻe ʻikai ha taha ke fakamoʻui.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 “Ko ia ʻoku ne ʻatu ʻae fakafetaʻi ʻoku ne fakaongoongoleleiʻi au: pea ko ia ʻoku ne fakatonutonu hono hala te u fakahā kiate ia ʻae fakamoʻui ʻoe ʻOtua.”
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.

< Saame 50 >