Saame 22
1 Ki he Takimuʻa ʻi he ʻAilete-Sahala, ko e Saame ʻa Tevita. ʻE hoku ʻOtua, ʻE hoku ʻOtua, ko e hā kuo ke liʻaki ai au? Ko e hā ʻoku ke mamaʻo ai mei he tokoni kiate au, pea mei he ngaahi lea ʻo ʻeku tangi?
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 ʻE hoku ʻOtua, ʻoku ou tangi ʻi he ʻaho, ka ʻoku ʻikai te ke ongoʻi; pea ʻi he pō, ʻoku ʻikai te u longo pē.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 Ka ʻoku ke māʻoniʻoni, ʻa koe ʻoku ke maʻu ʻae ngaahi fakafetaʻi ʻo ʻIsileli.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 Naʻe falala ʻa ʻemau ngaahi tamai kiate koe: naʻa nau falala, pea naʻa ke fakamoʻui ʻakinautolu.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 Naʻa nau tangi kiate koe, pea naʻe fakamoʻui ʻakinautolu: naʻa nau falala kiate koe, pea naʻe ʻikai te nau mā.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 Ka ko e kelemutu au, ka ʻoku ʻikai ko e tangata: ko e manukiʻanga ʻoe tangata, ko e fehiʻanekina ʻe he kakai.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 Ko kinautolu kotoa pē ʻoku mamata kiate au ʻoku nau kata manuki kiate au: ʻoku nau fakalili honau ngutu, mo kalokalo ʻae ʻulu, mo nau pehē,
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 “Naʻa ne falala kia Sihova ke ne fakamoʻui ia: tuku ke ne fakamoʻui ia, he naʻa ne fiemālie ʻiate ia.”
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 Ka ko koe ia naʻe toʻo au mei he manāva ʻo ʻeku faʻē: naʻa ke fakaʻamanakiʻi au ʻi heʻeku kei ʻi he huhu ʻo ʻeku faʻē.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 Naʻe lī au kiate koe mei he manāva: ko hoku ʻOtua Koe talu ʻeku haʻu mei he manāva ʻo ʻeku faʻē.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 ʻOua naʻa ke mamaʻo ʻiate au: he ʻoku ofi ʻae mamahi; he ʻoku ʻikai ha taha ke tokoni.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 Kuo kāpui au ʻe he fanga pulu tangata lahi: kuo ʻāʻi au ʻe he fanga pulu tangata mālohi mei Pesani.
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 Naʻa nau fakamanga honau ngutu kiate au, ʻo hangē ko e laione fekai mo ngungulu.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 Kuo lilingi au ʻo hangē ko e vai, pea kuo homo hoku ngaahi hui kotoa pē: kuo tatau hoku loto mo e pulu: kuo fakamolū ia ʻi hoku loto fatu.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 Kuo mōmoa ʻo ʻosi hoku mālohi ʻo hangē ko e ipu kuo maumau; pea ʻoku piki maʻu hoku ʻelelo ki hoku ʻaoʻi ngutu; pea kuo ke ʻohifo au ki he efu ʻoe mate.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 He kuo kāpui au ʻe he fanga kulī: kuo ʻāʻi au ʻe he fakataha ʻoe ngaahi angakovi: naʻa nau hokaʻi hoku nima mo hoku vaʻe.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 ʻOku ou faʻa lau hoku hui kotoa pē: ʻoku nau mamata mo siosio pau kiate au.
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 ʻOku nau tufa hoku ngaahi kofu ʻiate kinautolu, mo fai ʻae talotalo ki hoku pulupulu.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 Kaeʻoua naʻa ke mamaʻo ʻiate au, ʻE Sihova: ʻE hoku mālohi, ke ke fakatoʻotoʻo ke tokoni au.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 Fakamoʻui hoku laumālie mei he heletā; mo ʻeku moʻui mei he mālohi ʻoe kulī.
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 Fakamoʻui au mei he ngutu ʻoe laione: he kuo ke ongoʻi au mei he ngaahi nifo ʻoe fanga liimi.
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 Te u fakahā ho huafa ki hoku ngaahi kāinga: ʻi he lotolotonga ʻoe fakataha te u fakafetaʻi kiate koe.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 “ʻAkimoutolu ʻoku manavahē kia Sihova, fakafetaʻi kiate ia; fakaʻapaʻapa kiate ia ʻakimoutolu ko e hako ʻo Sēkope; pea manavahē kiate ia, ʻakimoutolu kotoa pē ko e hako ʻo ʻIsileli.
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 He naʻe ʻikai te ne manuki pe fehiʻa ki he mamahi ʻoe mamahiʻia; pea naʻe ʻikai te ne fufū hono fofonga ʻiate ia; ka ʻi heʻene tangi kiate ia naʻa ne ongoʻi.”
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 ʻE ʻiate koe pe ʻeku fakafetaʻi ʻi he fakataha lahi: te u fakamoʻoni ʻeku ngaahi fuakava ʻi he ʻao ʻokinautolu ʻoku manavahē kiate ia.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 ʻE kai ʻe he angamalū ke mākona; ʻe fakafetaʻi kia Sihova ʻakinautolu ʻoku kumi kiate ia: ʻe moʻui taʻengata homou laumālie.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 ʻE manatu mo tafoki kia Sihova ʻae ngaahi ngataʻanga kotoa pē ʻo māmani: pea ʻe lotu ʻi ho ʻao ʻae ngaahi faʻahinga kotoa pē ʻoe ngaahi puleʻanga.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 He ʻoku ʻo Sihova ʻae puleʻanga; pea ko e pule ia ʻi he ngaahi puleʻanga.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 Ko kinautolu ʻoku sino ʻi māmani te nau kai mo lotu: ʻe punou ʻi hono ʻao ʻakinautolu kotoa pē ʻoku ʻalu hifo ki he efu: pea ʻoku ʻikai ha taha te ne faʻa fakamoʻui hono laumālie ʻoʻona.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 ʻE tauhi ia ʻe ha hako; pea ʻe lau ia ko e toʻutangata kia Sihova,
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 Te nau haʻu, ʻo fakahā ʻene māʻoniʻoni ki ha kakai ʻe fanauʻi, “Kuo fai ʻe ia ʻae meʻa ni.”
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
