Saame 126

1 Ko e Hiva ʻae ʻalu hake. ‌ʻI he toe liliu ʻe Sihova ʻae pōpula ʻo Saione, naʻa tau tatau mo kinautolu ʻoku misi.

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

2 Pea naʻe toki fakapito ʻaki hotau ngutu ʻae kata, mo hotau ʻelelo ʻi he hiva: pea naʻe toki pehē ʻe he hiteni, “Kuo fai ʻe Sihova ʻae ngaahi meʻa lahi maʻanautolu.”

Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

3 Kuo fai ʻe Sihova ʻae ngaahi meʻa lahi maʻatautolu; pea ʻoku tau fiefia ai.

Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

4 ‌ʻE Sihova, ke ke toe liliu ʻemau pōpula, ʻo hangē ko e ngaahi vaitafe ʻi he feituʻu tonga.

Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

5 Ko kinautolu ʻoku tūtuuʻi ʻi he loʻimata te nau tuʻusi ʻi he fiefia.

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

6 Ko ia ʻoku ne ʻalu atu ʻo tangi, pea ʻave ʻae tenga mahuʻinga, te ne toe haʻu ʻi he fiefia, mo ʻomi ʻene ngaahi ū uite fakataha mo ia.

He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.