Saame 109
1 Ki he Takimuʻa, ko e Saame ʻa Tevita. ʻE ʻOtua ʻo ʻeku fakamālō, ʻoua naʻa ke fakalongo pē;
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 He kuo mafaʻa ʻae ngutu ʻoe angahala mo e ngutu ʻoe kākā kiate au: kuo nau lea kovi kiate au ʻaki ʻae ʻelelo loi.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Naʻa nau kāpui foki au ʻaki ʻae ngaahi lea ʻoe taufehiʻa; mo nau tauʻi au taʻehanoʻuhinga.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Ko e meʻa ʻi heʻeku ʻofa kuo hoko ʻakinautolu ko hoku ngaahi fili: ka te u hangahanga lotu pe au.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Pea kuo nau totongi ʻaki kiate au ʻae kovi ki he lelei, mo e fehiʻa ki heʻeku ʻofa.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Ke ke fakanofo ʻae tangata angakovi ke pule kiate ia: pea tuku ke tuʻu ʻa Sētane ʻi hono nima toʻomataʻu.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 ʻOka fakamaau ia, tuku ke halaia ia pea tuku ke hoko ʻene lotu ko e angahala.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Tuku ke siʻi pē hono ngaahi ʻaho; pea ke maʻu ʻe ha taha kehe ʻene ngāue.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Tuku ke tamai mate ʻene fānau, pea hoko ʻa hono uaifi ko e fefine kuo mate hono husepāniti.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Tuku ke ne maʻuaipē ʻene fānau, mo kole: pea tuku kenau kumi foki ʻenau mā mei honau ngaahi potu ʻoku lala.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Tuku ke maʻu ʻe he fakamālohi ʻae meʻa kotoa pē ʻoku ʻaʻana; pea maumauʻi ʻe he kau muli ʻene ngāue.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 ʻOua naʻa tuku ha taha ke manavaʻofa kiate ia: pea ʻoua naʻa tuku ha taha ke ʻofa ki heʻene fānau ʻoku tamai mate.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Tuku ke tuʻusi hono hako; pea ʻi he toʻutangata ʻe haʻu tuku ke tāmateʻi honau hingoa.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Ke manatuʻi ʻe Sihova ʻae hia ʻa ʻene ngaahi tamai; pea ʻoua naʻa tāmateʻi ʻae angahala ʻa ʻene faʻē.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Tuku maʻuaipē ia ʻi he ʻao ʻo Sihova, koeʻuhi ke ne tuʻusi honau fakamanatuʻi mei māmani.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Koeʻuhi naʻe ʻikai manatuʻi ʻe ia ke fakahā ʻae ʻofa, ka naʻa ne fakatanga ʻae tangata masiva mo paea, koeʻuhi ke ne tāmateʻi ʻaia ʻoku mafesi hono loto.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Ko e meʻa ʻi heʻene ʻofa ki he kapekape, ko ia ke hoko ia kiate ia: ko e meʻa ʻi heʻene taʻefiefia ʻi he tāpuaki, ko ia ke mamaʻo ia ʻiate ia.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Ko e meʻa ʻi heʻene fakakofuʻaki ia ʻae kape ʻo hangē ko e kofu, ko ia ke hoko ia ki hono kete ʻo hangē ko e vai, pea hangē ko e lolo ki hono ngaahi hui.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Ke tatau ia kiate ia mo e kofu ʻaia ʻoku ʻufiʻufi ʻaki ia, pea mo e noʻo ʻaia ʻoku nonoʻo ʻaki maʻuaipē ia.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Tuku eni ko e totongi ki hoku ngaahi fili meia Sihova, pea kiate kinautolu ʻoku nau lea ʻaki ʻae kovi ki hoku laumālie.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Ka ke fai ʻe koe maʻaku, ʻE Sihova ko e ʻEiki, koeʻuhi ko ho huafa: koeʻuhi ʻoku lelei hoʻo ʻaloʻofa, ke ke fakamoʻui au.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 He ʻoku ou masiva mo paea, pea kuo lavea hoku loto ʻiate au.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Kuo u mole atu ʻo hangē ko e ʻata ʻoka fakaʻaʻau ke ʻosi ia: kuo feʻaveʻaki au ʻo hangē ko e fanga heʻe.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 ʻOku vaivai hoku tui ʻi he ʻaukai: pea kuo mole ʻae sino ʻo hoku kakano.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Ne u hoko foki ko e manukiʻanga kiate kinautolu: ʻi heʻenau sio mai kiate au, naʻa nau kalokalo honau ʻulu.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Tokoniʻi au, ʻE Sihova ko hoku ʻOtua: ke ke fakamoʻui au ʻo hangē ko hoʻo ʻaloʻofa:
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Koeʻuhi ke nau ʻilo ko ho nima eni; pea ko koe, ʻE Sihova, kuo ke fai ia.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Tuku kenau kape, ka ke fakamonūʻia ʻe koe: ʻoka nau ka tuʻu hake, tuku ke nau mā; kae tuku ke fiefia ʻa hoʻo tamaioʻeiki.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Tuku ke kofu ʻa hoku ngaahi fili ʻaki ʻae mā, pea tuku kenau ʻufiʻufi ʻaki ʻakinautolu ʻa ʻenau puputuʻu, ʻo hangē ko e pulupulu.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Te u fakamālō lahi kia Sihova ʻaki hoku ngutu; ʻio, te u fakamālō kiate ia ʻi he lotolotonga ʻoe tokolahi.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Koeʻuhi ʻe tuʻu ia ʻi he nima toʻomataʻu ʻoe masiva, ke fakamoʻui ia meiate kinautolu ʻoku nau fakahalaia hono laumālie.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
