Saame 10
1 Ko e hā ʻoku ke fakamamaʻo ai, ʻE Sihova? Ko e hā ʻoku ke fakafufū ai koe ʻi he ngaahi ʻaho ʻoe mamahi?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 ʻI he fielahi ʻae angakovi ʻoku ne fakatangaʻi ʻae masiva: tuku ke moʻua ʻakinautolu ʻi he ngaahi filioʻi ʻaia kuo nau fakakaukau ki ai.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 He ʻoku polepole ʻae angahala ʻi he holi ʻa hono loto, ʻo ne fakamālō ki he manumanu ʻaia ʻoku fehiʻa ki ai ʻa Sihova.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 Ko e angahala, ʻi he fielahi ʻa hono mata, ʻe ʻikai te ne kumi [ki he ʻOtua]: ʻoku ʻikai kau ki he ʻOtua ʻene ngaahi mahalo kotoa pē.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 ʻOku fakamamahi maʻuaipē hono ngaahi ʻaluʻanga; ʻoku māʻolunga lahi hake hoʻo ngaahi fakamaau ʻo ʻulia ʻiate ia: pea ʻoku ne ifi atu ki hono ngaahi fili kotoa pē.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 Kuo pehē ʻe ia ʻi hono loto, “ʻE ʻikai te u ngaue: koeʻuhi ʻe ʻikai te u ʻi he mamahi mei he toʻutangata ki he toʻutangata.”
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 ʻOku fonu hono ngutu ʻi he kape, mo e kākā, mo e loi: ʻoku ʻi hono lalo ʻelelo ʻae pauʻu, mo e kovi.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 ʻOku nofo ia ʻi he ngaahi toitoiʻanga ʻoe ngaahi potu kakai: ʻoku fakapoongi ʻe ia ʻae māʻoniʻoni ʻi he ngaahi potu fakalilolilo: ʻoku siosio pau hono mata ʻi he fufū ki he masiva.
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 ʻOku tokoto tatali pe ia ʻi he potu lilo, ʻo hangē ko e laione ʻi hono ʻana: ʻoku tali tokoto ia ke ne pō ʻae masiva: ʻoku ne pō ʻae masiva, ʻi heʻene fakatauveleʻi ia ki heʻene hele.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 ʻOku ne tulolo ʻo fakavaivai ia, koeʻuhi ke hinga ai ʻae masiva ʻi heʻene mālohi.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 Naʻe pehē ʻe ia ʻi hono loto, “Kuo ngalo ʻi he ʻOtua: ʻoku fufū ʻe ia hono fofonga ʻe ʻikai ʻaupito te ne mamata ki ai.”
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 Tuʻu hake, ʻE Sihova; ʻE ʻOtua, hiki hake ho nima: ʻoua naʻa fakangalongaloʻi ʻae angavaivai.
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 Ko e hā ʻoku manuki ai ʻe he angakovi ki he ʻOtua? Naʻe pehē ʻe ia ʻi hono loto, “ʻE ʻikai te ke ʻeke ki ai.”
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 Kuo ke ʻafioʻi ia; he ʻoku ke ʻafioʻi ʻae pauʻu mo e fakafāsifasi, ke totongi ia ʻaki ho nima: ʻoku tuku ia kiate koe ʻe he masiva; ko koe ko e tokoni ʻoe tamai mate.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Fesiʻi ʻe koe ʻae nima ʻoe tangata angahala mo angakovi: kumi ʻene ngaahi kovi kotoa pē ke ʻoua ke ʻosi.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 Ko e Tuʻi ʻa Sihova, ʻo taʻengata pea taʻengata: kuo ʻauha ʻae hiteni mei hono fonua.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 ʻE Sihova, kuo ke ongoʻi ʻae holi ʻae angavaivai: pea te ke teuʻi honau loto, te ke ʻange ho fofonga ke ʻafioʻi:
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 Ke fakamaau ʻae ngaahi tamai mate mo e kakai kuo taʻomia, koeʻuhi ke ʻoua naʻa toe fakailifiaʻi ʻe he tangata ʻoe fonua.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
