Lea Fakatātā 31
1 Ko e ngaahi lea ʻae tuʻi ko Limueli, ko e tala naʻe akonaki ʻaki ia ʻe heʻene faʻē.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 “Ko e hā, ʻeku tama? Pea ko e hā, ʻae tama ʻo hoku manāva? Pea ko e hā, ʻae tama ʻa ʻeku ngaahi fuakava?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 ʻOua naʻa tuku ho mālohi ki he kakai fefine, pe ko ho ngaahi hala ki he meʻa ʻoku ʻauha ai ʻae ngaahi tuʻi.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 ʻOku ʻikai taau mo e ngaahi tuʻi, ʻE Limueli, ʻoku ʻikai taau mo e ngaahi tuʻi ke faʻa inu kava pe ke inu ʻe he houʻeiki ʻae kava kona.
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Telia naʻa nau inu, pea ngalo ai ʻae fono, pea taʻetotonu ai ʻae fakamaau, ki he kakai ʻoku mamahi.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 ʻAtu ʻae kava mālohi kiate ia ʻoku meimei mate, mo e uaine kiate kinautolu ʻoku māfasia honau loto.
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Tuku ke ne inu ke ngalo ai ʻene masiva, pea ʻoua naʻa toe manatu ki heʻene mamahi.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Ke matoʻo ho ngutu koeʻuhi ko e noa, ʻi he meʻa ʻanautolu kotoa pē kuo fakamaau ki he mate.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Matoʻo ho ngutu, pea ke fakamaau māʻoniʻoni, pea ke langomakiʻi ʻae masiva, pea mo e paea ʻi heʻene meʻa.”
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Ko hai ʻoku faʻa maʻu ʻae fefine fai lelei? He ʻoku maʻongoʻonga ia ʻi he ngaahi maka koloa.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 ʻOku falala fakamoʻomoʻoni kiate ia ʻae loto ʻo hono husepāniti, pea ʻe ʻikai ʻaonga kiate ia ha meʻa ʻoku maʻu ʻi he fakamālohi.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 ʻE fai lelei ia kiate ia, ka ʻe ʻikai ha kovi ʻi he ʻaho kotoa pē ʻo ʻene moʻui:
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 ʻOku ne kumi ʻae fulufuluʻi sipi, mo e louʻakau, ʻo ne ngāue fiefia ʻaki ʻa hono nima.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 ʻOku ne hangē ko e ngaahi vaka ʻoe kau fakatau, he ʻoku ne ʻomi ʻene meʻakai mei he mamaʻo.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 ʻOku ne tuʻu hake foki ʻi he kei poʻuli, ʻo ne tufaki ʻae meʻakai ki heʻene kau nofoʻanga, mo e ʻinasi ʻo ʻene kau kaunanga.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 ʻOku ne manako ki ha ngoue, pea ne fakatau ia: pea ʻoku ne tō ʻae ngoue vaine mei he fua ʻo hono nima.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 ʻOku nonoʻo ʻaki ʻae mālohi ʻa hono kongaloto, ʻoku ne fakamālohi hono nima.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 ʻOku ne ʻilo ʻoku lelei ʻae meʻa ʻoku ne fakatauʻaki: ʻoku ʻikai ke mate ʻene maama ʻi he pō.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 ʻOku ne ai hono nima ki he meʻa ʻoku fīʻaki ʻae filo, pea ʻoku puke ʻi hono nima ʻae ʻaiʻanga filo.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 ʻOku mafao atu hono nima ki he masiva, ʻio, ʻoku mafao atu hono nima kiate kinautolu ʻoku paea.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 ʻOku ʻikai manavahē ia ki he tō mai ʻae ʻuha hinehina ki heʻene kau nofoʻanga: he ʻoku lōua ʻae kofu ʻo ʻene kau nofoʻanga kotoa pē.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 ʻOku ne ngaohi kiate ia ʻae ngaahi kofuʻaki ʻae tupenu kuo tuitui fakasanisani: ko hono ngaahi kofu ko e silika mo e meʻa kulaʻahoʻaho.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 ʻOku ongoongoa hono husepāniti ʻi he ngaahi matapā, ʻoka nofo hifo ia mo e kau mātuʻa ʻoe fonua.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 ʻOku ngaohi ʻe ia ʻae tupenu tuʻovalevale lelei, ʻo ne fakatauʻaki: pea ʻoku ʻatu ʻa hono ngaahi noʻo ki he kau fakatau.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Ko hono kofu ko e mālohi mo e ongoongolelei; pea ʻe fiefia ia ʻi he ngaahi ʻaho kimui.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 ʻOku matoʻo hono ngutu ʻi he poto; pea ʻoku ʻi hono ʻelelo ʻae fono ʻoe ʻofa.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 ʻOku ne tokanga lahi ki he anga ʻo hono fale, pea ʻoku ʻikai ke kai ʻe ia ʻae mā ʻae fakapikopiko.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 ʻOku tupu hake ʻene fānau, ʻonau ui ia ko e monūʻia; pea ʻoku fakaongoongoleleiʻi ia ʻe hono husepāniti foki.
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 “Kuo fai lelei ʻe he kau ʻofefine tokolahi, ka ʻoku ke lelei hake koe ʻiate kinautolu kotoa pē.”
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Ko e meʻa kākā ʻae matamatalelei, pea ko e vaʻinga ʻae hoihoifua: ka ko e fefine ʻoku manavahē kia Sihova ʻe fakaongoongoleleiʻi ia.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Foaki kiate ia mei he fua ʻo hono nima: pea tuku pe ke fakaongoongoleleiʻi ia ʻi he ngaahi matapā ʻe heʻene ngaahi ngāue ʻaʻana.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
