Lea Fakatātā 29
1 Ko ia kuo liunga lahi hono valokiʻi kae fakakekeva ʻe ia hono kia, ʻe fakaʻauha fakafokifā ia, pea ʻe ʻikai ha fakamoʻui ki ai.
Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 ʻOka pule ʻae māʻoniʻoni ʻoku fiefia ai ʻae kakai: ka ʻoka maʻu ʻae pule ʻe he angahala ʻoku mamahi ai ʻae kakai.
Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 Ko ia ʻoku manako ki he poto ʻoku ne fakafiefiaʻi ʻa ʻene tamai: ka ʻoku maumauʻi ʻene koloa ʻe ia ʻoku kaumeʻa mo e kau faʻa feʻauaki.
Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 Ko e meʻa ʻi he fakamaau totonu ʻae tuʻi ʻoku fokotuʻumaʻu ai ʻae fonua: ka ko ia ʻoku ne faʻa maʻu ʻae ngaahi foaki ʻoku ne fakamalaʻia ia.
Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 Ko e tangata ko ia ʻoku lea lapu ki hono kaungāʻapi, ʻoku ʻaʻau ʻe ia ʻae kupenga ki hono vaʻe.
Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 Ko e fai angahala ʻae tangata angakovi ko e tauhele ia: ka ʻoku hiva mo fiefia ʻae māʻoniʻoni.
Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 ʻOku tokanga ʻae māʻoniʻoni ki he masiva: ka ʻoku ʻikai tokanga ʻae angakovi ke ʻiloʻi ia.
Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 ʻOku tutu ʻae kolo ʻe he kau tangata manuki; ka ʻoku taʻofi atu ʻae houhau ʻe he kakai poto.
Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 Kapau ʻoku fakakikihi ʻae tangata poto mo ha tangata vale, neongo ʻene lili pe kata, ʻe ʻikai ha fiemālie ʻe tupu ai.
Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 ʻOku fehiʻa ki he angatonu ʻaia ʻoku fieinu ki he toto: ka ʻoku kumi hono laumālie ʻe he māʻoniʻoni.
Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 ʻOku fakahā ʻe he vale ʻa hono loto kotoa pē: ka ʻoku fakalaulauloto ʻe he poto ki he ʻamui:
Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 Kapau ʻoku faʻa tokanga ʻaia ʻoku pule ki he ngaahi loi, ʻe hoko ʻo kovi ʻa ʻene kau tamaioʻeiki kotoa pē.
Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 ʻOku faʻa fakataha pe ʻae masiva pea mo e kākā: pea ʻoku fakatou māmangia hona mata meia Sihova.
Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 ʻE fokotuʻumaʻu ke taʻengata ʻae nofoʻa fakaʻeiʻeiki ʻoe tuʻi, ko ia ʻoku fai totonu ʻae fakamaau ki he masiva.
Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 ʻOku tupu ʻae poto mei he meʻa tā mo e valoki: ka ko e tamasiʻi ʻoku tuku pe ki heʻene faʻiteliha ʻoku ne fakamaaʻi ʻa ʻene faʻē.
Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 ʻOka tupu ʻo tokolahi ʻae kakai angahala, ʻoku tupu mo e fai kovi: ka ʻe mamata ʻae māʻoniʻoni ki heʻenau hinga.
Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Ke ke tauteʻi ho foha, pea te ke fiemālie ʻiate ia: ʻio, te ne fakafiefiaʻi ho laumālie.
Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 ʻOka ʻikai ʻi ai ha kikite ʻoku malaʻia ʻae kakai; ka ʻoku monūʻia ia ʻaia ʻoku fai ki he fono.
Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 ʻE ʻikai poto ʻae tamaioʻeiki ʻi ha lea valoki: he naʻa mo ʻene ʻiloʻi ʻe ʻikai te ne talangofua.
Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 ʻOku ke mamata ki ha tangata ʻoku faʻa lea vave? ʻOku tau ʻamanaki lelei hake ki he vale ʻiate ia.
Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Ko ia ʻoku fakahikihiki ʻa ʻene tamaioʻeiki talu ʻene kei tamasiʻi, ʻe faifai pea hoko ia ʻamui ko hono foha.
Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 ʻOku fakatupu ʻae fekeʻikeʻi ʻe he tangata faʻa ʻita, pea ʻoku lahi ʻae fai hala ʻae tangata loto fili.
Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 Ko e fielahi ʻae tangata, ʻe fakahifo ai ia ki lalo; ka ʻe poupou hake ʻae laumālie ʻoe angavaivai ʻaki ʻae ongoongolelei.
Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Ko ia ʻoku kaumeʻa mo e kaihaʻa ʻoku fehiʻa ia ki hono laumālie ʻoʻona: pea ʻoku fanongo ʻe ia ki he kape, ka ʻe ʻikai te ne fakahā ia.
Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 Ko e manavahē ki ha tangata, ʻoku hoko ia ko e tauhele: ka ʻe moʻui pe ia ʻaia ʻoku falala kia Sihova.
Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 ʻOku kumi ʻe he tokolahi ki he loto lelei ʻo ia ʻoku pule; ka ʻoku meia Sihova ʻae fakamaau ki he tangata taki taha.
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 Ko e tangata taʻefaitotonu ʻoku fakalielia ia ki he angatonu. Pea ko ia ʻoku fai totonu ʻi hono hala ʻoku fakalielia ia ki he angahala.
Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
