Lea Fakatātā 28
1 ʻOku hola ʻae kakai fai kovi ʻi he ʻikai tuli ki ai ha taha: ka ʻoku toʻa ʻae māʻoniʻoni ʻo hangē ko e laione.
Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.
2 Ko e meʻa ʻi he fai hala ʻae fonua ko ia, ʻoku tupu ʻo tokolahi ai hono houʻeiki: ka koeʻuhi ko e tangata poto mo ʻiloʻilo ʻe fakatolonga ai hono lelei.
Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan.
3 Ko e tangata masiva ʻoku fakamālohi ki he masiva, ʻoku tatau pe ia mo e ʻuha lolo ʻoku ʻauha ai ʻae meʻakai.
Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee.
4 ʻOku fakamālō ki he angahala ʻekinautolu ʻoku liʻaki ʻae fono: ka ʻoku fakakikihi mo kinautolu ʻakinautolu ʻoku tauhi ki he fono.
Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset.
5 ʻOku ʻikai ʻiloʻi ʻae fakamaau ʻe he kakai angakovi: ka ʻoku ʻilo ʻae meʻa kotoa pē ʻekinautolu ʻoku kumi kia Sihova.
Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin.
6 ʻOku lelei hake ʻaia ʻoku masiva ka ʻoku ʻeveʻeva ʻi heʻene angatonu, ʻiate ia ʻoku koloaʻia ka ʻoku pikopiko hono ngaahi hala.
Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee.
7 Ko ia ʻoku fai ki he fono ko e foha poto ia: ka ko ia ʻoku kaumeʻa mo e kakai fakamaveuveu ʻoku fakamaaʻi ʻe ia ʻa ʻene tamai.
Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä.
8 Ko ia ʻoku fakalahi ʻene koloa ʻi he foaki paʻanga ke toe totongi mai, mo e fai taʻetotonu, ʻe tānaki ia ʻe ia ki ha taha ʻe manavaʻofa ki he masiva.
Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi.
9 Ko ia ʻoku fakatafoki hono telinga ke ʻoua naʻa ne fanongo ki he fono, ʻe hoko ʻene lotu ʻaʻana ko e meʻa fakalielia.
Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus.
10 Ko ia ʻe fakahēʻi ʻae māʻoniʻoni ke ne ʻalu ʻi ha hala kovi, ʻe tō pe foki ia ki heʻene luo ʻaʻana: ka ʻe maʻu ʻe he fai totonu ʻae ngaahi meʻa lelei.
Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden.
11 ʻOku poto ʻae tangata koloaʻia ʻi hono mata ʻoʻona; ka ʻoku ʻiloʻi ia ʻe he tangata masiva ʻoku faʻa fakakaukau.
Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen.
12 ʻOka fiefia ʻae kakai māʻoniʻoni, ʻoku ai ʻae ongoongolelei lahi: ka ʻoka pule ʻae angahala, kuo fakafufū ʻae tangata.
Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.
13 ʻE ʻikai monūʻia ia ʻaia ʻoku ʻufiʻufi ʻene ngaahi angahala: ka ko ia ʻoku vete ia mo liʻaki ʻe maʻu ʻe ia ʻae ʻaloʻofa.
Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
14 ʻOku monūʻia ʻae tangata ʻoku manavahē maʻuaipē: ka ʻe tō ki he kovi ʻaia ʻoku fakafefeka hono loto.
Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.
15 ʻO hangē ko e laione ngungulu, mo e pea ʻoku ʻoho fano; ʻoku pehē ʻae pule ʻoku angakovi ki heʻene kakai masiva.
Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.
16 Ko e tuʻi foki ʻoku masiva ʻi he fakakaukau, ʻoku lahi ʻene fakamālohi: ka ko ia ʻoku fehiʻa ki he manumanu, ʻoku fakatolonga ʻe ia hono ngaahi ʻaho.
Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää.
17 Ko e tangata ko ia ʻoku fai fakamālohi ki he toto ʻo ha tokotaha ʻe mole ia ki he luo; ʻoua naʻa taʻofi ia ʻe ha tokotaha.
Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis.
18 Ko ia ʻoku ʻeveʻeva ʻi he angatonu ʻe fakamoʻui ia: ka ʻe hinga leva ia ʻaia ʻoku pikopiko hono ngaahi hala.
Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta.
19 Ko ia ʻoku faʻa ngāue ki heʻene ngoue ʻe maʻu ʻe ia ʻae meʻakai lahi: ka ʻe lahi moʻoni ʻae masiva kiate ia ʻoku muimui ki he kakai taʻepoto.
Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä.
20 ʻE lahi ʻaupito ʻae tāpuaki ki he tangata ʻoku angatonu: ka ko ia ʻoku fai fakatoʻotoʻo ke ne koloaʻia ʻe ʻikai tonuhia ia.
Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton.
21 ʻOku ʻikai lelei ke filifilimānako: he ko e tangata ʻoku pehē, ʻe fai hala ia ke ne maʻu ai ha konga mā.
Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin.
22 ʻOku ʻiate ia ʻoku fai fakatoʻotoʻo ke ne koloaʻia ʻae mata ʻoku kovi, pea ʻoku ʻikai te ne tokangaʻi ʻe hoko mai ʻae masiva kiate ia.
Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään.
23 Ko ia ʻoku lea valoki ki ha tangata ʻe maʻu ʻe ia ʻae ʻofa lahi hake, ʻamui ʻiate ia ʻoku lea lapu ʻaki ʻae ʻelelo.
Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin.
24 Ko ia ʻoku kaihaʻa mei heʻene tamai pe ko ʻene faʻē, ʻo ne pehē, “ʻOku ʻikai ko e fai hala ia;” ʻoku kaumeʻa ia mo e tangata fakaʻauha.
Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli.
25 Ko ia ʻoku loto fielahi ʻoku fakatupu ʻe ia ʻae fekeʻikeʻi: ka ʻe fakamonūʻia ia ʻaia ʻoku falala kia Sihova.
Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu.
26 Ko ia ʻoku falala ki hono loto ʻoʻona ko e vale ia: ka ko ia ʻoku ʻalu fakapotopoto, ʻe fakahaofi ia.
Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan.
27 Ko ia ʻoku faʻa foaki ki he masiva ʻe ʻikai masiva ia: ka ko ia ʻoku fufū hono mata ʻe lahi ʻae fakamalaʻia ʻe hoko ki ai.
Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.
28 ʻOka hakeakiʻi ʻae angahala, ʻoku toitoi ʻae kakai: ka ʻoka ʻauha ʻakinautolu, ʻoku tupu ʻo tokolahi ʻae māʻoniʻoni.
Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät.
