< Lea Fakatātā 2 >

1 ‌ʻE hoku foha, kapau te ke maʻu ʻa ʻeku ngaahi lea, mo fakafufū ʻiate koe ʻa ʻeku ngaahi fekau;
Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
2 Koeʻuhi ke fakatokangaʻi ho telinga ki he poto, pea ke tokanga ai ho loto ki he faʻa fakakaukau;
Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
3 ‌ʻIo, kapau te ke tangi ki he ʻilo, pea ke hiki hake ho leʻo ke maʻu ʻae fakakaukau:
Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
4 Kapau te ke kumi ki ai ʻo hangē ko e siliva, pea hakule ki ai ʻo hangē ko e koloa kuo fufū;
Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
5 Te ke toki ʻilo ai ʻae manavahē kia Sihova, pea maʻu ʻae ʻiloʻi ʻoe ʻOtua.
Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
6 He ʻoku foaki ʻe Sihova ʻae poto: ʻoku haʻu mei hono fofonga ʻae ʻilo mo e fakakaukau.
Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
7 ‌ʻOku tokonaki ʻe ia ʻae poto ʻaonga maʻa e kakai māʻoniʻoni: ko e fakaū ia kiate kinautolu ʻoku ʻaʻeva ʻi he angatonu.
Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
8 ‌ʻOku ne tauhi ʻae hala ʻoe fakamaau; pea ʻoku ne maluʻi ʻae hala ʻo ʻene kakai māʻoniʻoni.
Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
9 Pea te ke toki ʻilo ai ʻae māʻoniʻoni, mo e fakamaau, mo e fai totonu; ʻio, ʻae hala lelei kotoa pē.
Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
10 ‌ʻOka hū ʻae poto ki ho loto, pea mālie ʻae ʻilo ki ho laumālie;
Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
11 ‌ʻE fakamoʻui koe ʻe he faʻa fakakaukau, pea ʻe tauhi koe ʻe he poto:
Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
12 Ke fakamoʻui koe mei he hala ʻoe tangata kovi, mei he tangata ʻoku lea ʻaki ʻae ngaahi meʻa kovi;
Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
13 ‌ʻAia ʻoku liʻaki ʻae hala ʻoe māʻoniʻoni, kae ʻalu ʻi he ngaahi hala ʻoe fakapoʻuli;
Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
14 ‌ʻAia ʻoku fiefia ke fai kovi, pea ʻoku fiemālie ʻi he talangataʻa ʻae angahala;
Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
15 Pea ʻoku pikopiko hono ngaahi hala, pea kovi ʻa hono ngaahi ʻaluʻanga:
Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
16 Ke fakamoʻui koe mei he fefine muli, ʻio, mei he muli ʻoku lea fakaoloolo;
Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
17 ‌ʻAia kuo ne liʻaki ʻae fakahinohino ʻi heʻene kei siʻi, pea kuo ne fakangalongaloʻi ʻae fuakava ʻa hono ʻOtua.
Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
18 He ʻoku tahifohifo hono fale ki he mate, pea mo hono ʻalunga ki he kakai mate.
Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
19 ‌ʻOku ʻikai toe foki mai ha taha ʻoku ʻalu atu kiate ia, pea ʻoku ʻikai ke puke ʻekinautolu ki he ngaahi hala ʻoe moʻui.
Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
20 Koeʻuhi ke ke ʻeveʻeva koe ʻi he hala ʻae kakai angalelei, pea ke maʻu ʻae ngaahi ʻaluʻanga ʻoe māʻoniʻoni.
Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
21 Koeʻuhi ʻe nofo ʻae angatonu ʻi he fonua, pea ʻe nofomaʻu ʻi ai ʻae haohaoa.
Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
22 Ka ʻe motuhi atu ʻae angahala mei he māmani, pea ʻe taʻaki fuʻu hake mei ai ʻae fai kovi.
Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.

< Lea Fakatātā 2 >