Lea Fakatātā 19
1 ʻOku lelei lahi hake ʻae tangata ʻoku masiva kae ʻalu ʻi heʻene angatonu, ʻiate ia ʻoku kovi hono loungutu, pea ʻoku vale.
Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Ko eni foki, ʻoku ʻikai lelei ki he laumālie ke taʻepoto: pea ko ia ʻoku ʻoho veʻe vave ʻoku angahala ia.
Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 Ko e meʻa ʻi he vale ʻoe tangata ʻoku pikopiko ai hono hala: pea ʻoku lāunga ai hono loto kia Sihova.
Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 ʻOku fakatokolahi ʻae kaumeʻa ʻe he koloa: ka ʻoku vāmamaʻo ʻae masiva mo hono kaungāʻapi.
Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 ʻE ʻikai tuku ke taʻetautea ʻae fakamoʻoni loi, pea ʻe ʻikai hao ia ʻaia ʻoku faʻa lea ʻaki ʻae loi.
Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 ʻE kole tōtōaki ʻe he tokolahi ke ʻofa mai ʻae houʻeiki: pea ʻoku kaumeʻa ʻae kakai kotoa pē mo ia ʻoku faʻa foaki.
Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 ʻOku fehiʻa ki he masiva ʻa hono tokoua kotoa pē: kae huanoa ʻae fakamōmoa ʻa hono kāinga pe kiate ia! ʻOku ne tangi toupili kiate kinautolu, ka ʻoku nau taʻetokangaʻi.
Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 Ko ia ʻoku maʻu ʻae poto ʻoku ʻofa ia ki hono laumālie ʻoʻona: pea ko ia ʻoku tauhi ʻae faʻa ʻilo ʻe maʻu ʻe ia ʻae lelei.
Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 ʻE ʻikai tuku ke taʻetautea ʻae fakamoʻoni loi, pea ʻe fakaʻauha ia ʻaia ʻoku faʻa lea ʻaki ʻae loi.
Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 ʻOku ʻikai ngali mo e vale ʻae fiefia; kae huanoa hono taʻengali ʻoe pule ʻae tamaioʻeiki ki he houʻeiki.
Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 ʻOku fakatuotuai ʻae ʻita ʻe he fakapotopoto ʻae tangata: pea ko e meʻa ʻoku ne ongoongolelei ai ko ʻene fakamolemole ha angahala.
Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 ʻOku tatau ʻae tuputāmaki ʻoe tuʻi mo e ngungulu ʻae laione; ka ko ʻene loto lelei ʻoku hangē ko e hahau ki he mohuku.
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Ko e foha vale ko e fakamamahiʻi ia ʻo ʻene tamai: pea ko e faʻa kē ʻae fefine ʻoku mali ʻoku tatau mo e hafu maʻuaipē ʻae vai.
Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 Ko e fale mo e koloa ko e tofiʻa ia ʻokinautolu kuo hoko ko e tamai: pea ko e fefine alafia ʻoku anga fakapotopoto ʻoku meia Sihova ia.
Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 ʻOku hoko ʻae mohe maʻu ʻi he fakapikopiko; pea ʻe fakamamahi ʻaki ʻae fiekaia ʻae laumālie ʻoku fakapikopiko.
Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 Ko ia ʻoku tauhi ʻae fekau ʻoku ne tauhi ki hono laumālie ʻoʻona: ka ko ia ʻoku taʻetokanga ki hono ngaahi hala ʻe mate ia.
Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 Ko ia ʻoku manavaʻofa ki he masiva ʻoku foaki ʻe ia kia Sihova: pea ko ia kuo ne foaki te ne toe totongi kiate ia.
Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Tautea ho foha ʻi he lolotonga ʻoku ai ha ʻamanaki lelei kiate ia, pea ʻoua naʻa ke mamae koeʻuhi ko ʻene tangi.
Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 ʻE hoko ʻae tautea ki he tangata ʻoku faʻa ʻita: he kapau te ke langomakiʻi ia, te ke toe fiu pe ʻi hono fai.
Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Fanongo ki he tala fakapoto, pea ke maʻu ʻae akonaki, koeʻuhi ke ke poto ai ʻi ho ngataʻanga.
Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 ʻOku lahi ʻae filioʻi ʻi he loto ʻoe tangata; ka e tuʻumaʻu pē ʻae tuʻutuʻuni ʻa Sihova.
Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 ʻOku holi ʻae tangata ke ne angalelei: pea ʻoku lelei hake ʻae tangata masiva ʻi he tangata ʻoku loi.
Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 ʻOku hoko ki he moʻui ʻae manavahē kia Sihova: pea ʻe nofo fiemālie ʻaia ʻoku ne maʻu ia; ʻe ʻikai ʻaʻahi kiate ia ha kovi.
Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 ʻOku fakafufū ʻe he tangata fakapikopiko ʻa hono nima ki hono fatafata, pea ʻoku ʻikai te ne toe faʻa ʻomi ia ki hono ngutu.
Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Teʻia ʻaia ʻoku manuki, pea ʻe tokanga ai ʻae taʻepoto: pea valokiʻi ia ʻoku faʻa fakakaukau, pea te ne ʻilo ai ʻae poto.
Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 Ko ia ʻoku ne fakamasivaʻi ʻa ʻene tamai, pea kapusi atu ʻa ʻene faʻē, ko e foha ia ʻoku tupu ai ʻae mā, pea ʻoku haʻu mo ia ʻae manuki.
Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 ʻE hoku foha, ke tukuā, pea ʻoua naʻa ke fanongo ki he akonaki ʻaia, ʻoku tupu ai ʻae hē mei he ngaahi lea ʻae poto.
Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 ʻOku manukiʻi ʻae fakamaau ʻe he fakamoʻoni angakovi: pea ʻoku kai ʻae kovi ʻe he ngutu ʻoe angahala.
Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 ʻOku talifaki ʻae ngaahi malaʻia ki he kau manuki, mo e ngaahi tā ki he tuʻa ʻoe kakai vale.
Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
