Lea Fakatātā 17
1 ʻOku lelei hake ʻae kihiʻi meʻakai siʻi ʻoku mōmoa, mo e fakalongolongo, ʻi he fale ʻoku fonu ʻi he meʻakai lelei, ka ʻoku ʻi ai mo e feʻiteʻitani.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 ʻE pule ʻae tamaioʻeiki ʻoku poto ki he foha ʻoku fai fakamā; pea ʻe maʻu ʻe ia ha tofiʻa fakataha mo e fānau.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Ko e kulo ʻahiʻahiʻi ko e meʻa ia ki he siliva, pea ko e meʻa ki he koula ʻae afi kakaha: ka ʻoku ʻahiʻahiʻi ʻae loto kotoa pē ʻe Sihova.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 ʻOku tokanga ʻae tangata fai kovi ki he loungutu ʻoku loi; pea ʻoku tokanga ʻe ia ʻoku loi ki he ʻelelo ʻoku kovi.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Ko ia ʻoku manuki ki he masiva ʻoku valoki ʻe ia ʻa hono Tupuʻanga: pea ʻe ʻikai fakatonuhiaʻi ʻae tangata ko ia ʻoku fiefia ʻi he hoko ʻae ngaahi kovi.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Ko e fānau ʻae fānau ko e tatā ia ʻoe kau mātuʻa: pea ko e lelei ʻoe fānau ʻa ʻenau ngaahi tamai.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 ʻOku ʻikai ngali mo e vale ʻae lea lelei: pea ʻoku taʻengali ʻaupito mo ha ʻeiki ʻae loungutu ʻoku loi.
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 ʻOku tatau ha meʻa foaki mo e maka mahuʻinga ki he mata ʻoʻona ʻoku ne maʻu ia: he ʻoku lelei pe ia ʻi he potu kotoa pē ʻoku tafoki ia ki ai.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 ʻOku ʻofeina ia ʻoku faʻa ʻufiʻufi ʻae fai hala: ka ko ia ʻoku toe lea ʻaki ha meʻa, ko e fakamāvae ia ʻoe kaumeʻa feʻofoʻofani.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 ʻOku ongongofua ʻae valoki ki he loto ʻoe tangata poto ʻi he kauʻimaea ke liunga teau ki he vale.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 ʻOku fie talangataʻa pe ʻae tangata angakovi; pea ko ia ʻe fekau atu ai kiate ia ha taha ʻoku angamālohi.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 ʻOku lelei hake ke fakafetaulaki ha tangata mo ha pea kuo kaihaʻasi mei ai ʻa hono ʻuhiki, ʻi he fetaulaki mo ha vale ʻi heʻene vale.
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Ko ia ʻoku ne totongi ʻaki ʻae kovi ki he lelei, ʻe ʻikai mavahe ʻae kovi mei hono fale.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 Ko e kamataʻanga ʻoe feʻiteʻitani ʻoku hangē ko e fakapā mai ʻo ha vai: ko ia ke tuku ʻā ʻae fekeʻikeʻi ʻi he teʻeki ai hoko ha meʻa.
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 ʻOku fakatou fakalielia kia Sihova ʻaia ʻoku ne fakatonuhiaʻi ʻae halaia, mo ia ʻoku ne talatalaakiʻi ʻae māʻoniʻoni.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Ko e hā eni kuo ʻai ʻae totongi ki he nima ʻoe vale ke ne maʻu ai ʻae poto, ka ʻoku ʻikai te ne maʻu ha loto ki ai?
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 ʻOku ʻofa maʻuaipē ʻae kāinga moʻoni, pea kuo fanauʻi ho tokoua ke talifaki ʻae ʻaho ʻoe kovi.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Ko e tangata ʻoku masiva poto, ʻoku puke ʻe ia ʻae nima, ʻo ne fai ʻae fakamoʻoni totongi ʻi he ʻao ʻo hono kāinga.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Ko ia ʻoku manako ki he feʻiteʻitani ʻoku ʻofa ia ki he kovi: pea ko ia ʻoku hiki hake hono matapā ʻoku kumi ʻe ia ki he fakaʻauha.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 ʻOku ʻikai ʻilo ha lelei siʻi ʻe ia ʻoku loto talangataʻa: pea ʻoku tō hifo ki he kovi ʻaia ʻoku maʻu ʻae ʻelelo kovi.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Ko ia ʻoku ne fakatupu ha vale ʻoku ne fai ke ne mamahi ai ia: pea ʻoku ʻikai maʻu ha fiefia ʻe he tamai ʻae tangata vale.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 ʻOku tupu ʻae lelei ʻo hangē ha faitoʻo mei he loto ʻoku fiefia: ka ʻoku fakamōmoa ʻae hui ʻe he laumālie kuo mafesi.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 ʻOku toʻo mai ʻe he angakovi ha meʻa foaki mei he fatafata, ke ne taki kehe ʻae hala ʻoe fakamaau.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 ʻOku ʻi he ʻao ʻoe tangata ʻoku faʻa fakakaukau ʻae poto: ka ʻoku ʻi he ngaahi ngataʻanga ʻo māmani ʻae mata ʻoe vale.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Ko e foha ʻoku vale ko e fakamamahi ia ki heʻene tamai, mo e ongosia kiate ia naʻe fāʻeleʻi ia.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 ʻOku ʻikai lelei ke tautea ʻae angatonu: pe ko e taaʻi ʻoe houʻeiki ʻi heʻenau fai totonu.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Ko ia ʻoku ne maʻu ʻae poto ʻoku ne taʻofi ki heʻene lea: pea ʻoku loto lelei ʻae tangata ko ia ʻoku faʻa fakakaukau.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Naʻa mo e vale ʻoku lau ia ko e poto, ʻoka fakalongo pē ia: pea ʻoku lau ko e tangata faʻa ʻilo ʻaia ʻoku mapuni hono loungutu.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
