Lea Fakatātā 14
1 ʻOku langa hake hono fale ʻe he fefine kotoa pē ʻoku poto: ka ʻoku holoki hifo ia ʻe he vale ʻaki hono nima.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Ko ia ʻoku ʻeveʻeva ʻi heʻene angatonu ʻoku manavahē ia kia Sihova: ka ko ia ʻoku pikopiko ʻi hono ngaahi hala ʻoku ne fehiʻa kiate ia.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 ʻOku ai ʻae vaʻa ʻoe laukau ʻi he ngutu ʻoe vale: ka ʻoku fakamoʻui ʻae poto ʻe honau loungutu.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 ʻI he potu ʻoku ʻikai ai ha fanga pulu ʻoku maʻa ai ʻae ʻaiʻanga kai: ka ʻoku ai ʻae tupu lahi ʻi he mālohi ʻoe pulu.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 ʻE ʻikai faʻa loi ʻae fakamoʻoni angatonu: ka ʻe lea loi pe ʻae fakamoʻoni loi.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 ʻOku kumi ʻae poto ʻe he manuki, ka ʻoku ʻikai te ne ʻilo ia: ka ʻoku maʻungofua ʻae poto kiate ia ʻoku fakakaukau.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 ʻAlu atu mei he ʻao ʻoe tangata vale, ʻoka ke ka mamata ʻoku ʻikai ʻiate ia ʻae loungutu ʻoe poto.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Ko e poto eni ʻae fakamākukanga ke ne ʻilo pe hono hala: ka ko e vaʻinga ʻae vale ko e kākā ia.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 ʻOku manukiʻi ʻae angahala ʻe he kakai vale: ka ʻoku ai ʻae lelei ʻi he haʻohaʻonga ʻoe māʻoniʻoni.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 ʻOku ʻilo ʻe he loto ʻa ʻene mamahi ʻaʻana: pea ʻoku ʻikai ke kau ha taha kehe ʻi heʻene fiefia.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 ʻE holoki hifo ʻae fale ʻoe angahala: ka ʻe maʻu pe ʻae lelei ʻi he fale fehikitaki ʻoe angatonu.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 ʻOku ai ʻae hala ʻoku matamata totonu ki he tangata, ka ko hono ngataʻanga ko e ngaahi hala ʻoe mate.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 ʻI he lolotonga ʻae kata, ʻoku mamahi ai ʻae loto: pea ko e ikuʻanga ʻoe vākē ko ia ko e māfasia.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 ʻE fakafonu ʻaia ʻoku fakaholomui ʻi loto ʻaki hono ngaahi hala ʻoʻona: pea ʻe mākona ʻae tangata angalelei meiate ia pe.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 ʻOku tui ʻe he taʻepoto ki he lea kotoa pē: ka ʻoku tokanga lahi ʻaia ʻoku anga fakapotopoto ki heʻene ʻalu.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 ʻOku manavahē ʻae tangata poto, ʻo ne fakamamaʻo mei he kovi: ka ʻoku fakalili ʻae vale, mo faʻa polepole.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 ʻOku fai vale ia ʻaia ʻoku ʻita vave: pea ʻoku tupu ʻae fehiʻa ki he tangata ʻoku filioʻi kovi.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 ʻOku maʻu ʻe he fakavalevale ʻae vale: ka ʻoku tatā ʻaki ʻae poto ʻaia ʻoku fakamākukanga.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 ʻOku punou ʻae angakovi ʻi he ʻao ʻoe angalelei: pea mo e angahala ʻi he matapā ʻoe māʻoniʻoni.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 ʻOku fehiʻanekina ʻae tangata masiva ʻe hono kaungāʻapi: ka ʻoku toko lahi ʻakinautolu ʻoku ʻofa ki he koloaʻia.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Ko ia ʻoku fehiʻa ki hono kaungāʻapi ko e fai hala ia: ka ʻoku monūʻia ia ʻaia ʻoku angaʻofa ki he masiva.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 ʻIkai ʻoku hē ʻakinautolu ʻoku filioʻi kovi? Ka ʻe ʻoe kakai ʻoku filioʻi lelei ʻae ʻaloʻofa mo e moʻoni.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 ʻOku ai hono ʻaonga ʻoe ngāue kotoa pē: ka ko e faʻa lea ʻae loungutu ʻoku tupu ai ʻae masiva.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Ko e koloa ʻae poto ko honau tatā ia: ka ko e fai vale ʻae vale ko honau vale ia.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 ʻOku fakamoʻui ʻae ngaahi laumālie ʻe he fakamoʻoni ʻoku moʻoni: ka ʻoku lea ʻaki ʻae loi ʻe he fakamoʻoni loi.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 ʻOku ai ʻae falala mālohi ʻi he manavahē kia Sihova: pea ʻe maʻu ʻe heʻene fānau ʻae potu hūfanga.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Ko e manavahē kia Sihova ko e matavai ia ʻoe moʻui, ke tau hao ai mei he ngaahi tauhele ʻoe mate.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 ʻOku ongoongo lahi ha tuʻi ʻi he toko lahi ʻo hono kakai: ka ko e masiva kakai ko e vaivaiʻanga ia ʻoe houʻeiki.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 ʻOku poto lahi ia ʻaia ʻoku fakatuotuai ʻene ʻita: ka ko ia ʻoku ʻoho vave hono loto ʻoku fakahikihiki ʻe ia ʻae vale.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Ko e loto angamalū ko e moʻui ia ʻae kakano: ka koe meheka koe fakapopo ia ʻoe ngaahi hui.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Ko ia ʻoku fakamālohiʻi ʻae masiva ʻoku manukiʻi ʻe ia ʻa hono Tupuʻanga: ka ko ia ʻoku fakaʻapaʻapa kiate ia, ʻoku angaʻofa ia ki he masiva.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 ʻOku kapusi atu ʻae angakovi ʻi heʻene angahala: ka ʻoku maʻu ʻe he māʻoniʻoni ʻae ʻamanaki lelei ʻi heʻene mate.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 ʻOku nofo ʻae poto ʻi he loto ʻo ia ʻoku maʻu ʻae faʻa ʻilo: ka ʻoku fakahā mai ʻaia ʻoku ʻi he loto ʻoe kakai vale.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 ʻOku hiki hake ʻe he māʻoniʻoni ʻae puleʻanga. ka ko e meʻa fakamā ʻae angahala ki he ngaahi puleʻanga.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 ʻOku ʻofeina ʻe he tuʻi ʻae tamaioʻeiki ʻoku poto: ka ʻoku houhau ia kiate ia ʻoku tupu mei ai ʻae mā.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
