Lea Fakatātā 13
1 ʻOku ongoʻi ʻe he foha ʻoku poto ʻae akonaki ʻa ʻene tamai: ka ʻoku ʻikai ke maʻu ʻae valoki ʻe he faʻa manuki.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 ʻE kai ʻe he tangata ʻae lelei ʻi he fua ʻo hono ngutu: ka ʻe hoko ʻae fakamālohi ki he laumālie ʻoe kakai fai kovi.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Ko ia ʻoku vakai ki hono ngutu, ʻoku tauhi ʻe ia ʻene moʻui: ka ʻe hoko ʻae fakaʻauha kiate ia ʻoku fakamanga lahi hono loungutu.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 ʻOku holi ʻae laumālie ʻoe fakapikopiko, ka ʻoku ʻikai te ne maʻu ha meʻa: ka ʻe fafangaʻi ʻae laumālie ʻoe faʻa ngāue.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 ʻOku fehiʻa ki he loi ʻae tangata māʻoniʻoni: ka ko e tangata angahala ko e fakalielia ia, pea ʻoku hoko ia ʻo mā.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 ʻOku fokotuʻumaʻu ʻi hono hala ʻe he māʻoniʻoni ʻaia ʻoku angatonu; ka ʻoku tulaki hifo ʻe he kovi ʻaia ʻoku angahala.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 ʻOku ai ʻaia ʻoku ne fakamaʻumeʻaʻi ia, ka ʻoku ne masiva pe: pea ʻoku ai ʻaia ʻoku ne fakamasivaʻi ia, ka ʻoku maʻu ʻe ia ʻae koloa lahi.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Ko e koloa ʻae tangata ko e huhuʻi ia ʻo ʻene moʻui: ka ʻoku ʻikai fanongo ki he valoki ʻae masiva.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 ʻOku fiefia ʻae maama ʻoe māʻoniʻoni ka ʻe tāmateʻi ʻae maama ʻoe angahala.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 ʻOku tupu pe ʻi he fielahi ʻae fekeʻikeʻi: ka ʻoku maʻu ʻae poto ʻekinautolu kuo akonakiʻi lelei.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Ko e koloa ʻoku maʻu ʻi he vikiviki ʻe fakaʻaʻau ia ke ʻosi: ka ʻe fakalahi ia kiate ia ʻoku tānaki ʻi he faʻa ngāue.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 ʻOku pongia ʻae loto ʻi he ʻamanaki ʻoku tuai ʻene hoko: pea ka hoko mai ʻaia ʻoku holi ki ai, ʻoku hangē ia ko e ʻakau ʻoe moʻui.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 ʻE fakaʻauha ia ʻaia ʻoku fehiʻa ki he folofola: ka ʻe fiemālie pe ia ʻaia ʻoku manavahē ki he fekau.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Ko e fono ʻae poto ko e matavai ia ʻoe moʻui, ke tau hao ai mei he ngaahi tauhele ʻoe mate.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 ʻOku tupu mei he fakakaukau lelei ʻae ʻofa: ka ʻoku faingataʻa ʻae hala ʻoe kakai angahala.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 ʻOku faʻa kau ki he ʻilo ʻae tangata fakapotopoto: ka ʻoku fakahā pe ʻe he vale ʻa ʻene vale.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 ʻOku tō ki he kovi ʻae talafekau angakovi: ka ko e fakamoʻui ʻae talafekau ʻoku angatonu.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 ʻE hoko ʻae masiva mo e mā kiate ia ʻoku ne tekeʻi ʻae akonaki: ka ʻe hakeakiʻi ia ʻaia ʻoku tokanga ki he valoki.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 ʻOku huʻamelie ki he laumālie ʻae hoko mai ʻoe meʻa ʻoku tau holi ki ai: ka ko e meʻa fakalielia ki he vale ʻae tafoki mei he kovi.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Ko ia ʻoku ʻaʻeva fakataha mo e kakai poto ʻe poto ai ia: ka ʻe fakaʻauha ia ʻoku kaumeʻa mo e kakai vale.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 ʻOku tulia ʻae kau angahala ʻe he kovi: ka ʻe toe totongi ʻaki ʻae lelei kiate kinautolu ʻoku māʻoniʻoni.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 ʻOku tuku ʻae tofiʻa ʻe he tangata angalelei ki he fānau ʻa ʻene fānau: ka ko e koloa ʻae angahala kuo tānaki maʻa e kakai angatonu.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 ʻOku ai ʻae meʻakai lahi ʻi he faʻa keli ʻae masiva: ka ʻoku ai ʻoku maumauʻi ko e meʻa ʻi he masiva poto.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Ko ia ʻoku ne taʻofi ʻene meʻa kinikinisi ʻoku ne fehiʻa ki hono foha: ka ko ia ʻoku ʻofa ki ai ʻoku ne tautea ia ʻoka ʻaonga ke fai.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 ʻOku kai ʻe he māʻoniʻoni ke fakamākona hono laumālie: ka ʻe fiekaia ʻae kete ʻoe angahala.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
