Nomipā 21
1 Pea ʻi he fanongo ʻae tuʻi ko ʻAlati, ko e Kēnani, ʻaia naʻe nofo ʻi he potu tonga, kuo haʻu ʻa ʻIsileli ʻi he hala ʻoe kau mataki; naʻa ne tauʻi ʻa ʻIsileli, ʻo ʻave ʻae niʻihi ʻiate kinautolu ʻo fakapōpulaʻi.
Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.
2 Pea naʻe fuakava ʻaki ʻe ʻIsileli ʻae fuakava kia Sihova, ʻo pehē, “Kapau te ke tuku mai ʻae kakai ni ki hoku nima, te u toki fakaʻauha ʻaupito ʻa honau ngaahi kolo.”
Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.
3 Pea naʻe ʻafioʻi ʻe Sihova ʻae leʻo ʻo ʻIsileli, pea naʻe tuku atu ʻae kau Kēnani; pea naʻa nau fakaʻauha ʻaupito ʻakinautolu mo honau ngaahi kolo: pea naʻa ne fakahingoa ʻae potu ko ia ko Hoama.
Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.
4 Pea naʻa nau fononga mei he moʻunga ko Hoa ʻi he hala ʻi he Tahi Kulokula, ke kāpui ʻae fonua ko ʻItomi: pea naʻe vaivai ʻaupito ʻae loto ʻoe kakai koeʻuhi ko e hala.
Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.
5 Pea naʻe lāunga ʻae kakai ki he ʻOtua, pea mo Mōsese, [ʻo pehē], “Ko e hā kuo mo ʻomi ai ʻakimautolu mei ʻIsipite ke mau mate ʻi he toafa ni? He ʻoku ʻikai ha mā, pea ʻoku ʻikai ha vai; pea ʻoku mau fehiʻa ki he mā pahapahangi ni.”
Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.
6 Pea naʻe tuku mai ʻe Sihova ʻae fanga ngata fakavela ki he kakai, pea naʻa nau ʻuusi ʻae kakai; pea naʻe mate ai ʻae kakai tokolahi.
Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljo kansaa Israelista kuoli.
7 Ko ia naʻe haʻu ai ʻae kakai kia Mōsese, ʻo pehē, “Kuo mau angahala he kuo mau lāunga kia Sihova, pea mo koe; ke ke lotu kia Sihova, ke ne ʻave ʻae fanga ngata ni ʻiate kimautolu. Pea naʻe hūfia ʻe Mōsese ʻae kakai.”
Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestä.
8 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, ʻo pehē, Ke ke ngaohi maʻau ha ngata fakavela, ʻo ʻai ia ki ha ʻakau: pea ʻe pehē, ko ia kuo ʻūsia, ʻoka sio ia ki ai, ʻe moʻui ai ia.
Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää.
9 Pea naʻe ngaohi ʻe Mōsese ʻae ngata palasa ʻo ne ʻai ia ki he ʻakau, pea naʻe hoko ʻo pehē, kapau kuo ʻūsia ha tangata ʻe ha ngata, pea sio ia ki he ngata palasa, naʻe moʻui ia.
Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.
10 Pea naʻe fononga atu ʻae fānau ʻa ʻIsileli ʻo nofo ʻi ʻOpoti.
Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.
11 Pea naʻa nau fononga mei ʻOpoti, ʻo nofo ʻi ʻIsi-ʻEpalemi, ʻi he toafa ʻaia ʻoku ʻi he ngataʻanga fonua ʻo Moape, ki he hopoʻanga ʻoe laʻā.
Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.
12 Pea naʻa nau hiki mei ai ʻo nofo ʻi he vahaʻa ʻo Seleti.
Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.
13 Pea naʻa nau hiki mei ai, ʻo nofo ʻi he potu ʻe taha ʻo ʻAlanoni, ʻaia ʻoku ʻi he toafa ʻoku tuʻu ʻi he veʻe fonua ʻoe kau ʻAmoli: he ko ʻAlanoni ʻoku tuʻu ia ʻi he ngataʻanga ʻo Moape, ʻi he vahaʻa ʻo Moape mo e kau ʻAmoli.
Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin ja Amorin välillä.
14 Ko ia ʻoku pehē ai ʻi he tohi ʻoe ngaahi tau ʻa Sihova, “Mei Vaepa mo Sufa, pea mo e ngaahi vaitafe ʻo ʻAlanoni,
Siitä sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa, ja Arnonin ojat.
15 Pea mo e manga ʻoe ngaahi vaitafe ʻaia ʻoku tafe ki lalo ki he nofoʻanga ʻo ʻAla pea ʻoku tuʻu ʻi he ngataʻanga ʻo Moape.”
Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.
16 Pea naʻa nau hiki mei ai ki Piea ko e vai keli ia naʻe folofola ai ʻa Sihova kia Mōsese, “Fakataha ʻae kakai, pea te u foaki ʻae vai kiate kinautolu.”
Ja sieltä läksivät he Beraan, se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.
17 Pea naʻe hiva ʻaki ʻae hiva ni ʻe ʻIsileli, “Tupu hake, ʻe vai keli ē; mou hiva ki ai:
Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen toisellenne.
18 Naʻe keli ʻae vai ʻe he houʻeiki mo e kau matāpule ʻoe kakai, ʻaki ʻa honau ngaahi tokotoko, ʻi he [enginaki ʻo ia naʻe ]fai fono.” Pea naʻa nau hiki mei he toafa ki Matana.
Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.
19 Pea mei Matana ki Neʻelili: pea mei Neʻelili ki Pamoti:
Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,
20 Pea mei Pamoti ki he vahaʻa, ʻaia ʻoku ʻi he fonua ʻo Moape, ki he tumutumu ʻo Pisika, ʻaia ʻoku hanga atu ki Sesimoni.
Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen päin.
21 Pea naʻe fekau ʻe ʻIsileli ʻae kau talafekau kia Sihoni ko e tuʻi ʻoe kakai ʻAmoli, ʻo pehē,
Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja käski sanoa hänelle:
22 “Tuku ke u ʻalu atu ʻi ho fonua: ʻe ʻikai te mau afe ki he ngoue, pe ki he ngoue vaine; ʻe ʻikai te mau inu ʻae vai ʻoe vai keli: ka te mau ʻalu ʻi he hala motuʻa ʻoe tuʻi, kaeʻoua ke mau tuku kimui ʻae ngataʻanga ʻo ho fonua.”
Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin, emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ääristä ulos.
23 Pea naʻe ʻikai loto ʻa Sihoni ke fononga atu ʻa ʻIsileli ʻi hono fonua: ka naʻe fakataha ʻe Sihoni ʻa hono kakai kotoa pē, pea naʻe ʻalu ia ki ʻIsileli ʻi he toafa: pea naʻa ne haʻu ki Sehasi, ʻo tau ki ʻIsileli.
Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.
24 Pea naʻe taaʻi ia ʻe ʻIsileli ʻaki ʻae mata ʻoe heletā, pea naʻa nau maʻu hono fonua mei ʻAlanoni ki Sakopi, ʻo aʻu ki he fānau ʻa ʻAmoni: he naʻe mālohi ʻae ngataʻanga fonua ʻoe fānau ʻa ʻAmoni.
Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat vahvat.
25 Pea naʻe maʻu ʻe ʻIsileli ʻae ngaahi kolo ni kotoa pē: pea naʻe nofo ʻa ʻIsileli ʻi he ngaahi kolo kotoa pē ʻoe kau ʻAmoli, ʻi Hesiponi, pea mo hono potu kakai kotoa pē.
Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.
26 He ko Hesiponi ko e kolo ia ʻo Sihoni ko e tuʻi ʻoe kau ʻAmoli, ʻaia naʻe tau ki he tuʻi ʻe taha ʻo Moape, ʻo ne maʻu mei hono nima ʻa hono fonua kotoa pē, ʻio, ʻo aʻu ki ʻAlanoni.
Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.
27 Pea ko ia ʻoku pehē ai ʻakinautolu ʻoku faʻa lea ʻi he lea fakatātā, “Haʻu ki Hesiponi, langaʻi hake mo teuteu ʻae kolo ʻo Sihoni.
Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;
28 He kuo ʻalu atu ʻae afi ʻi Hesiponi, ʻae ulo afi mei he kolo ʻo Sihoni: kuo fakaʻosi ʻe ia ʻa ʻAla ʻi Moape, pea mo e houʻeiki ʻoe ngaahi potu māʻolunga ʻo ʻAlanoni.
Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.
29 ʻOku malaʻia ʻa ko e Moape! Kuo ke ʻauha, ʻE kakai ʻo Kimosi: kuo foaki ʻe ia ʻa hono ngaahi foha, mo hono ngaahi ʻofefine kuo hao, ke pōpula kia Sihoni, ko e tuʻi ʻoe kau ʻAmoli.
Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.
30 Naʻa mau fanaʻi ʻakinautolu; kuo ʻauha ʻa Hesiponi ʻo aʻu ki Tiponi, pea kuo mau fakalala ʻakinautolu ʻo aʻu ki Nofa, ʻaia ʻoku aʻu ki Metipa.”
Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.
31 Pea naʻe pehē ʻae nofo ʻa ʻIsileli ʻi he fonua ʻoe kau ʻAmoli.
Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.
32 Pea naʻe fekau ʻe Mōsese ke matakiʻi ʻa Sesa, pea naʻa nau maʻu ʻa hono ngaahi potu kakai, pea naʻa nau kapusi kituʻa ʻae kau ʻAmoli naʻe ʻi ai.
Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.
33 Pea naʻa nau foki ʻo ʻalu hake ʻi he hala ʻo Pesani: pea ko Oki ko e tuʻi ʻo Pesani naʻe ʻalu atu ia kiate kinautolu, ʻa ia, pea mo hono kakai, ki he tau ʻi ʻEtilei.
Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.
34 Pea naʻe folofola ʻa Sihova kia Mōsese, “ʻOua naʻa ke manavahē kiate ia: he kuo u tuku ia ki ho nima, mo hono kakai kotoa pē, mo hono fonua; pea te ke fai kiate ia ʻo hangē ko hoʻo fai kia Sihoni ko e tuʻi ʻoe kau ʻAmoli, ʻaia naʻe nofo ʻi Hesiponi.”
Ja Herra sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.
35 Pea ko ia, naʻa nau taaʻi ia, mo hono ngaahi foha, pea mo hono kakai kotoa pē, pea naʻe ʻikai tuku ha taha moʻui kiate ia: pea naʻa nau maʻu ʻa hono fonua.
Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.
