Nehemaia 8
1 Pea naʻe fakakātoa fakataha ʻakinautolu ʻe he kakai ʻo hangē ko e tangata pē taha ʻi he hala lahi ʻaia naʻe hangatonu ki he matapā vai: pea naʻa nau lea kia Esela ko e tangata tohi ke ʻomi ʻae tohi ʻoe fono ʻa Mōsese, ʻaia naʻe fekau ʻe Sihova ki ʻIsileli.
Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille.
2 Pea naʻe ʻomi ʻe Esela ko e tangata tohi ʻae fono ki he ʻao ʻoe fakataha ʻoe kau tangata mo e kau fefine, pea mo kinautolu kotoa pē naʻe faʻa fanongo mo e loto ʻilo, ʻi he ʻuluaki ʻaho ʻi hono fitu ʻoe māhina.
Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.
3 Pea naʻa ne lau ʻe ia ʻi ai ʻi he hala ʻaia naʻe hangatonu ki he matapā vai mei he pongipongi ki he hoʻatā, ʻi he ʻao ʻoe kau tangata mo e kau fefine, mo kinautolu naʻe ʻilo hono ʻuhinga; pea naʻe fanongo ʻe he kakai kotoa pē ki he tohi ʻoe fono.
Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista.
4 Pea naʻe tuʻu ʻa Esela ko e tangata tohi ki he tuʻunga ʻakau, ʻaia naʻa nau ngaohi ki he meʻa ko ia: pea naʻe tuʻu mo ia ʻa Matitia, mo Sema, mo ʻAnaia, mo Ulisa, mo Hilikia, mo Maaseia ʻi hono nima toʻomataʻu; pea ʻi hono toʻohema, ko Pitaia, mo Misaeli, mo Melikia, mo Hasumi, mo Hasipatana, mo Sakalia, mo Mesulami.
Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkealla puulavalla, joka oli tätä varten tehty. Ja hänen vieressään seisoivat: hänen oikealla puolellaan Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja; ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam.
5 Pea naʻe folahi ʻe Esela ʻae tohi ʻi he ʻao ʻoe kakai kotoa pē: (he naʻe māʻolunga ia ʻi he kakai kotoa pē; ) pea ʻi heʻene folahi ia, naʻe tuʻu hake ai ʻae kakai kotoa pē:
Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen, nousi kaikki kansa seisomaan.
6 “Pea naʻe fakafetaʻi ʻe Esela kia Sihova, ko e ʻOtua lahi.” Pea naʻe tali ʻe he kakai kotoa pē, “ʻEmeni, ʻEmeni,” ʻo hiki hake honau nima: pea naʻa nau punou hifo honau ʻulu, ʻo hū kia Sihova mo honau mata ki he kelekele.
Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: "Amen, amen"; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan.
7 Pea ko Sesua foki mo Pani, mo Selepea, mo Samini, mo ʻAkupi, mo Sapitei, mo Hotisa, mo Maaseia, mo Kilita, mo ʻAsalia, mo Sosapati, mo Hanani, mo Pelaia, mo e kau Livai, naʻa nau ako ki he kakai ke nau ʻilo ʻae fono pea naʻe tutuʻu ʻae kakai ʻi honau potu:
Sitten Jeesua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansalle lakia, kansan seisoessa alallansa.
8 Ko ia naʻa nau lau fakapatonu ʻi he tohi ʻi he fono ʻae ʻOtua, mo fakamatala hono ʻuhinga, pea akonakiʻi ʻakinautolu ke ʻilo hono ʻuhinga ʻoe lau.
Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin.
9 Pea ko Nehemaia, ʻaia ko e ʻeiki pule, mo Esela ko e taulaʻeiki mo e tangata tohi, mo e kau Livai ʻaia naʻe akonakiʻi ʻae kakai, naʻa nau lau ki he kakai kotoa pē, “ʻOku māʻoniʻoni ʻae ʻaho ni kia Sihova ko homou ʻOtua: ʻoua naʻa mou mamahi, pe tangi. He naʻe tangi ʻae kakai kotoa pē, ʻi heʻenau fanongo ki he ngaahi lea ʻoe fono.”
Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko älkääkä itkekö". Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat.
10 Pea naʻe pehē ʻe ia kiate kinautolu, “ʻAlu ʻi homou hala, kai ʻae ngako, pea inu ʻae meʻa melie, pea fekau ke ʻave ʻae ngaahi ʻinasi kiate kinautolu ʻaia naʻe ʻikai teuteu ha meʻa ʻe taha ki ai: he ʻoku māʻoniʻoni ʻae ʻaho ni ki hotau ʻOtua: pea ʻoua naʻa mou loto mamahi: he ko e fiefia ʻa Sihova ko homou mālohi.”
Ja hän sanoi vielä heille: "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne."
11 Pea naʻe lolomi ʻe he kau Livai ʻae kakai kotoa pē, ʻo pehē, “Mou longo pe, he ʻoku māʻoniʻoni ʻae ʻaho ni: pea ʻoua foki naʻa mou mamahi.”
Myöskin leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: "Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset".
12 Pea naʻe ʻalu ʻae kakai kotoa pē ʻi honau hala ke kai, mo inu, pea ke feʻaveʻaki ʻae ngaahi ʻinasi, pea ke fai ʻae fiefia lahi, ko e meʻa ʻi heʻenau ʻilo hono ʻuhinga ʻoe ngaahi lea naʻe fakapapau kiate kinautolu.
Ja kaikki kansa meni, söi ja joi, lähetti maistiaisia ja vietti suurta ilojuhlaa; sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.
13 Pea naʻe fakakātoa fakataha ʻi hono ua ʻoe ʻaho ʻae kau tuʻukimuʻa ʻi he mātuʻa ʻoe kakai, mo e kau taulaʻeiki, mo e kau Livai, kia Esela ko e tangata tohi, ʻio, ke nau ʻilo hono ʻuhinga ʻoe ngaahi lea ʻoe fono.
Seuraavana päivänä kokoontuivat kaiken kansan perhekunta-päämiehet, papit ja leeviläiset Esran, kirjanoppineen, tykö painamaan lain sanoja mieleensä.
14 Pea naʻa nau ʻilo kuo tohi ʻi he fono ʻaia naʻe fekau ʻe Sihova ʻia Mōsese, ʻo pehē ʻe nofo ʻae fānau ʻa ʻIsileli ʻi he ngaahi fale fehikitaki ʻi he kātoanga ʻo hono fitu ʻoe māhina:
Niin he huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisia asumaan lehtimajoissa juhlan aikana seitsemännessä kuussa,
15 Pea ke nau fakahā mo fanongonongo ʻi heʻenau ngaahi kolo, pea ʻi Selūsalema, ʻo pehē, “Mou ʻalu atu ki he moʻunga, pea fetuku mei ai ʻae ngaahi ʻuluʻi ʻolive, mo e ʻuluʻi paini, mo e ngaahi maile, mo e ngaahi vaʻa ponga, mo e ngaahi vaʻa ʻakau matolutolu, ke ngaohiʻaki ʻae ngaahi falefehikitaki, ʻo hangē ko ia kuo tohi.”
ja että kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: "Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niinkuin on säädetty".
16 Ko ia naʻe ʻalu atu ai ʻae kakai, ʻo fetuku ia, pea naʻe ngaohi ʻaki ʻae ngaahi tuʻu fale, ʻo taki taha ki he tuʻa fale ʻo hono fale, pea ʻi honau ngaahi loto ʻā, pea mo e lotoʻā ʻoe fale ʻoe ʻOtua, pea ʻi he hala lahi ʻoe matapā vai, pea ʻi he hala lahi ʻoe matapā ʻo ʻIfalemi.
Ja kansa meni ja toi niitä ja teki itselleen lehtimajoja kukin katollensa ja pihoihinsa ja Jumalan temppelin esipihoihin sekä Vesiportin aukealle ja Efraimin portin aukealle.
17 Pea ko e fakataha kotoa pē ʻokinautolu naʻe toe haʻu mei he pōpula, naʻa nau ngaohi honau ngaahi tuʻu fale, pea nofo ʻi he malu ʻoe ngaahi tuʻu fale: he ʻoku talu mei he ngaahi ʻaho ʻo Siosiua ko e foha ʻo Nuni ʻo aʻu ki he ʻaho ko ia naʻe ʻikai fai pehē ʻe he fānau ʻa ʻIsileli. Pea naʻe ʻi ai ʻae fiefia lahi ʻaupito.
Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo.
18 Pea naʻa ne lau ʻi he tohi ʻoe fono ʻoe ʻOtua ʻi he ʻaho hokohoko pe, mei he ʻuluaki ʻaho ʻo aʻu ki he ʻaho ki mui. Pea naʻa nau fai ʻae kātoanga ʻi he ʻaho ʻe fitu; pea ʻi hono valu ʻoe ʻaho naʻe ʻi ai ʻae fakakātoa molumalu, ʻo fakatatau mo hono anga.
Ja Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen saakka. Ja he viettivät juhlaa seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.
