Nehemaia 4

1 Ka naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he ongoʻi ʻe Sanipalate ʻoku mau langaʻi ʻae ʻā maka, naʻe ʻita lahi ia, pea ne fai lili lahi, ʻo ne manukiʻi ʻae kakai Siu.

Kuin Sanballat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän vihaan ja närkästyi sangen suuresti, ja häpäisi Juudalaisia,

2 Pea naʻe lea ia ʻi he ʻao ʻo hono kāinga mo e tau ʻo Samēlia, ʻo ne pehē, “Ko e hā ia ʻoku fai ʻe he kakai Siu vaivai ni? He te nau fakamālohiʻi ʻakinautolu ke tau? Te nau fai ha feilaulau? He te nau fakaʻosi [ia ]ʻi he ʻaho pe taha? Te nau fakaakeake ʻae ngaahi maka mei he ngaahi fokotuʻunga veve ʻaia kuo tutu?”

Ja puhui veljeinsä ja voimallisten edessä Samariassa ja sanoi: mitä nämät voimattomat Juudalaiset tekevät? pitääkö heille niin sallittaman? pitääkö heidän uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? pitääkö heidän kiviä eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet?

3 Pea naʻe ofi kiate ia ʻa Topaia ko e tangata ʻAmoni, ʻo ne lea ʻo pehē, “ʻIo, ko ia ʻoku nau langa, ka ne ʻalu hake ai ha fokisi, te ne holoki hifo ʻenau ʻā maka.”

Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakoot vapaasti; jos ketut sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa.

4 “ʻE homau ʻOtua ke ke fanongo: he kuo lumaʻi ʻakimautolu: pea ke fakatafoki honau manuki ki he ʻulu ʻonautolu, pea ke tuku ʻakinautolu ko e meʻa vete ʻi he fonua ʻoe fakapōpula:

Kuule meidän Jumalamme, kuinka me olemme katsotut ylön, ja käännä heidän häväistyksensä heidän päänsä päälle, ja saata heitä häpiään vankeuden maassa.

5 Pea ʻoua naʻa ke ʻufiʻufi ʻenau ngaahi hia, pea ʻoua naʻa fakamolemole ʻenau ngaahi angahala mei ho ʻao: he kuo nau fakatupu ʻa hoʻo houhau ʻi he ʻao ʻoe kau langa fale.”

Älä peitä heidän pahoja tekojansa ja älä pyyhi heidän syntiänsä kasvois edestä; sillä he ovat vihan matkaan saattaneet, rakentajain läsnäollessa.

6 Naʻe pehē ʻemau langa ʻae ʻā maka pea naʻe fakahokohoko ke fakataha ʻae ʻā maka ʻo aʻu ki hono vaeuaʻanga: he naʻe ʻi he kakai ʻae loto fie ngāue.

Mutta me rakensimme muurin ja panimme hänen kaiketi yhteen hamaan puoliväliin asti; ja kansa sai sydämen työtä tehdäksensä.

7 Ka naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he fanongo ʻe Topaia, mo e kau ʻAlepea, mo e kau ʻAmoni, mo e kau ʻAsitoti, ʻoku fakamaʻopoʻopo ʻae ngaahi ʻā maka ʻo Selūsalema, pea kuo kamata tāpuni hono ngaahi ava, naʻa nau ʻita lahi,

Kuin Sanballat ja Tobia ja Arabialaiset ja Ammonilaiset ja Asdodilaiset kuulivat Jerusalemin muurit korotetuksi, ja ruvetuksi haljenneita parantamaan, vihastuivat he sangen suuresti.

8 ‌ʻO nau alea fakataha kotoa pē ke nau haʻu ke tauʻi ʻa Selūsalema, koeʻuhi ke taʻofi hono fai.

Ja he kaikki tekivät liiton keskenänsä tullaksensa sotimaan Jerusalemia vastaan, ja tekemään heille kapinaa.

9 Ka naʻa mau fai ʻemau lotu ki homau ʻOtua, pea naʻe fakanofo ʻae kau leʻo ke vakai ʻakinautolu ʻi he ʻaho mo e pō, ko e meʻa ʻiate kinautolu.

Mutta me rukoilimme meidän Jumalaamme ja panimme vartiat öin ja päivin heitä vastaan, heidän tähtensä.

10 Pea naʻe pehē ʻe Siuta, “ʻOku fakaʻaʻau ke siʻi ʻae mālohi ʻoe kau haʻamo, pea ʻoku lahi ʻae veve: ko ia ʻoku ʻikai te mau faʻa langa ʻae ʻā maka.”

Ja Juuda sanoi: kantajain voima on heikoksi tullut ja multaa on niin paljo, ettemme saa rakentaa muuria.

11 Pea naʻe pehē ʻe homau ngaahi fili, “ʻOua naʻa nau ʻilo pe mamata, kaeʻoua ke mau hoko atu ki honau lotolotonga, pea tāmateʻi ʻakinautolu, pea taʻofi ʻae ngāue.”

Ja meidän vihollisemme sanoivat: ei heidän pidä tietämän eli näkemän, ennenkuin me olemme juuri heidän keskellänsä, tapamme heidät ja estämme työn.

12 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he haʻu ʻae kau Siu naʻe nofo ofi kiate kinautolu, naʻa nau fakahā mai ʻo liunga hongofulu ʻenau [te u tau ]mei he ngaahi potu kehekehe.

Ja kuin ne Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, tulivat ja sanoivat meille kymmenen kertaa: joka paikasta te vielä meidän tykömme palajatte;

13 Ko ia naʻaku fakanofo ai ʻae kakai ʻo tatau mo honau ngaahi fale, ʻi he ngaahi potu ʻi lalo ʻituʻa ʻoe ʻā maka, pea ʻi he ngaahi potu māʻolunga, mo ʻenau ngaahi heletā, mo honau ngaahi tao, mo honau ngaahi kaufana.

Niin minä lähetin kansan alas muurin taa tuiviin paikkoihin, heidän sukukuntainsa jälkeen, miekkoinensa, keihäinensä ja joutsinensa.

14 Pea u vakai, mo tuʻu hake, pea u pehē ki he houʻeiki, pea ki he kau pule, pea ki hono toe ʻoe kakai, “ʻOua naʻa mou manavahē kiate kinautolu: manatu kia Sihova, ʻaia ʻoku lahi, mo fakamanavahē, pea mou tau koeʻuhi ko homou ngaahi kāinga, ko homou ngaahi foha, mo homou ngaahi ʻofefine, mo homou ngaahi uaifi, mo homou ngaahi fale.”

Ja minä katselin ja valmistin itseni, ja sanoin ylimmäisille ja päämiehille, ja muulle kansalle: älkäät peljätkö heitä, muistakaat suurta ja peljättävää Herraa, ja sotikaat teidän veljeinne, poikainne, tytärtenne, emäntäinne ja kotonne edestä.

15 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he fanongo ʻe homau ngaahi fili kuo mau ongoʻi ia ʻo ʻilo, pea kuo fakataʻeaongaʻi ʻe he ʻOtua ʻenau fakakaukau, naʻa mau toe liu mai kotoa pē ki he ʻā maka, ʻo taki taha ki heʻene ngāue.

Mutta kuin meidän vihollisemme sen kuulivat, että me olimme tietää saaneet, niin Jumala teki heidän neuvonsa tyhjäksi: ja me palasimme kaikki muurin tykö, jokainen työhönsä.

16 Pea naʻe hoko ʻo pehē talu mei he kuonga ko ia ʻo fai ai pe, naʻe fai ʻe hono vaeuaʻanga ʻo ʻeku kau tamaioʻeiki ʻae ngāue, pea puke ʻe he vaeuaʻanga ʻe taha ʻae ngaahi tao, mo e ngaahi pā, mo e kaufana, mo e kofutau: pea naʻe ʻi he tuʻa fale kotoa pē ʻo Siuta ʻae kau pule.

Ja tapahtui siitä päivästä, että toinen puoli nuoria miehiäni teki työtä, ja toinen puoli piti keihäitä, kilpiä, joutsia ja rautapaitoja. Ja päämiehet seisoivat koko Juudan huoneen takana.

17 Ko kinautolu naʻe langa ʻi he ʻā maka, mo kinautolu naʻe haʻamo kavenga, mo kinautolu naʻe fakaheka, naʻa nau fai ʻo ngāueʻaki ʻae nima ʻe taha ʻi he ngāue, pea puke mahafutau ʻaki ʻae nima ʻe taha.

Ne, jotka rakensivat muuria ja kantoivat kuormia, ja jotka sälyttivät, yhdellä kädellä he tekivät työtä ja toisessa pitivät aseen.

18 He ko e kau langa, naʻa nau langa pe ʻo taki taha maʻu hono heletā kuo nonoʻo ʻi hono vakavaka. Pea ko ia naʻe ifi ʻae meʻalea naʻe ofi ia kiate au.

Ja jokaisella joka siellä rakensi, oli miekka sidottu vyölle, ja niin he rakensivat. Ja se joka soitti vaskitorvea, oli minun tykönäni.

19 Pea ne u pehē ki he ngaahi houʻeiki, pea ki he kau pule, pea ki hono toe ʻoe kakai, “ʻOku lahi ʻae ngāue pea lau lahi, pea kuo tau mavahevahe ʻi he ʻā maka, pea vāmamaʻo ʻae taha mei he taha.

Ja minä sanoin ylimmäisille ja päämiehille ja muulle kansalle: työ on suuri ja avara, ja me olemme hajalla muurin päällä, kaukana toinen toisestamme;

20 ‌ʻIlonga ʻae potu ko ia te mou ongoʻi ai ʻae ifi ʻoe meʻalea, mou kātoa ki ai leva kiate kimautolu: ʻe tau ʻe hotau ʻOtua maʻatautolu.”

Millä paikalla te kuulette vaskitorven äänen, tulkaat sinne kokoon meidän tykömme: meidän Jumalamme sotii meidän edestämme.

21 Ko ia naʻa mau ngāue pe ʻi he ngāue pea puke tao ʻe honau vaeuaʻanga ʻanautolu mei he maʻa hake ʻoe pongipongi ʻo aʻu ki heʻene hāmai ʻae ngaahi fetuʻu.

Niin tehkäämme siis työtä; ja toinen puoli heistä piti keihäitä päivän koittamasta niin siihen saakka, että tähdet näkyivät.

22 Pea ne u lea foki ʻi he kuonga ko ia ki he kakai, [ʻo pehē], Tuku ke taki taha mohe mo ʻene tamaioʻeiki ʻi Selūsalema, koeʻuhi ke nau ʻiate kitautolu ko e kau leʻo ʻi he pō, pea ngāue ʻi he ʻaho.

Ja minä myös sanoin siihen aikaan kansalle: jokainen olkaan yötä palveliainsa kanssa keskellä Jerusalemia, niin että me yöllä ottaisimme vaarin vartiosta ja päivällä työstä.

23 Ko ia naʻe ʻikai [vete ʻe ]au, pe ko hoku kāinga, pe ko ʻeku kau tamaioʻeiki, pe ko e kau tangata leʻo ʻaia naʻe muimui ʻiate au, naʻe ʻikai ha tokotaha naʻe vete hono kofu, ka koeʻuhi pe ke fō.

Mutta minä ja minun veljeni, ja minun palveliani ja vartiat, jotka minua seurasivat, emme riisuneet vaatteitamme; ja jokaisella oli hänen aseensa ja vesi.