Nehumi 2
1 Ko ia ʻoku laiki kuo ʻalu hake ʻi ho ʻao: toʻo ʻae mahafu, leʻohi ʻae hala, nonoʻo ho kongaloto, fakalahi ʻaupito hoʻo mālohi.
Haaskaaja astuu ylös sinua vastaan, ja piirittää linnan; mutta ota ahkerasti vaari teistäs, hankitse itses jalosti, ja vahvista sinun voimas väkevästi.
2 He kuo liliu ʻe Sihova ʻae nāunau ʻo Sēkope, hangē ko e nāunau ʻo ʻIsileli: he kuo ohu kinautolu kituʻa ʻe he kau ohu, mo maumauʻi honau ngaahi vaʻa vaine.
Sillä Herra tuo jälleen Jakobin suuren kunnian, niinkuin Israelinkin suuren kunnian, vaikka ryöstäjät ovat hänen tyhjentäneet ja viinapuunsa oksat turmelleet.
3 He kuo ngaohi ke kulokula ʻae pā ʻo ʻene kau tangata mālohi, ʻoku kofu kulaʻahoʻaho ʻa ʻene kau toʻa: ʻe ʻi ai ʻae ngaahi tūhulu vela, mo e ngaahi saliote ʻi he ʻaho ʻo ʻene teuteu, pea ʻe ngalulululu fakamanavahē ʻae ngaahi ʻakau ko e fea.
Hänen väkeväinsä kilvet ovat punaiset, hänen sotaväkensä on niinkuin purpura; hänen rattaansa valistavat niinkuin tulisoihdut, kuin sotaan mennään: heidän keihäänsä häälyvät.
4 ʻE ʻoho ʻae ngaahi saliote ʻi he ngaahi hala, te nau fepaki ʻae taha ki he taha, ʻi he ngaahi hala laulahi: te nau hā mai ʻo tatau mo e ngaahi tūhulu, te nau lele hangē ko e ʻuhila.
Rattaat vierivät kaduilla, ja kolisevat kujilla; he välkkyvät niinkuin tulisoitto, ja juoksevat niinkuin pitkäisen leimaus.
5 Te ne toe lau ʻene kau tangata tuʻu ki muʻa: te nau tōhumu ʻi heʻenau laka; te nau vave atu ki hono ʻā, pea ko e tali tau ʻe teuteu.
Mutta hän ajattelee väkeviänsä; kuitenkin heidän pitää lankeeman, vaikka kuhunka he tahtovat; ja heidän pitää rientämän muureihinsa päin, ja siihen varjelukseen, kussa he irstaana olisivat.
6 ʻE fakaava ʻae ngaahi matapā ʻoe ngaahi vaitafe, pea ʻe ʻauha ʻae fale fakaʻeiʻeiki.
Mutta portit virtain tykönä kuitenkin avataan, ja huone hajoitetaan.
7 Pea ʻe taki ʻa Husapi ki he pōpula, ʻe puke ia ʻo ʻomi, pea ʻe taki ia ʻe heʻene kau kaunanga, kae tangi ʻo hangē ʻae fanga lupe, mo tasipi ki honau fatafata.
Kuningatar pitää vietämän pois vangittuna, ja hänen piikansa huokaaman niinkuin mettiset, ja rintoihinsa lyömän.
8 Ka e talu mei muʻa mo e tatau ʻa Ninive mo e anovai, ka te nau hola atu. Te nau kalanga, “Tuʻu, tuʻu;” ka e ʻikai ha tokotaha ʻe sio ki mui.
Ninive on ollut aikanansa niinkuin kalalammikko vettä täynnä, mutta nyt he pakenevat. Seisokaat, seisokaat, (pitää heitä huutaman); vaan ei ole ketään, joka taaksensa katsoo.
9 Mou ʻave ʻae ngaahi meʻa vetekina, ko e siliva, mou ʻave ʻae ngaahi meʻa vetekina, ko e koula: he ʻoku ʻikai hono ngata ʻoe koloa mo e nāunau mei he ngaahi meʻa teuteu matamatalelei.
Niin ryöstäkäät hopiaa, ryöstäkäät kultaa; sillä tässä on tavaraa ilman loppumata, ja kaikkinaisten kalliiden kappaleiden paljous.
10 ʻOku ne ʻatā, mo ngaongao mo lala: pea ʻoku vaivai ʻae loto, pea ʻoku fehapeaki ʻae ongo tui, pea ʻoku lahi ʻae langa ʻi he ngaahi kongaloto kotoa pē, pea ʻoku ʻuliʻuli honau mata kotoa pē.
Mutta nyt sen täytyy tyhjennetyksi, peräti paljastetuksi ja hävitetyksi tulla; sydän on rauvennut pois, polvet horjuvat, ja kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkein kasvot mustaksi muuttuvat.
11 Ko faʻa ʻae potu nofoʻanga ʻoe fanga laione, mo e keinangaʻanga ʻoe fanga laione mui, ʻaia naʻe ʻalu ai ʻae laione, ʻio, ʻae laione motuʻa mo e ʻuhikiʻi laione, pea naʻe ʻikai fakamanavahēʻi kinautolu ʻe ha niʻihi?
Kussa nyt on jalopeurain asuinsia ja nuorten jalopeurain laidun, johon jalopeura meni, ja naaras jalopeura, jalopeuran penikan kanssa, ja ei tohtinut kenkään heitä karkottaa?
12 Naʻe haehae ʻe he laione ke taau mo ʻene fānau, pea ne sisinaʻi maʻa hono fanga laione fefine, pea naʻe fakapito hono ngaahi luo ʻi he meʻakai, mo hono ngaahi ʻana ʻaki ʻae meʻa kuo fakamālohia.
Vaan jalopeura raateli kyllä penikoillensa ja mursi naarasjalopeuroillensa; ja täytti luolansa raateluksesta ja pesänsä ryöstämisestä.
13 ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Vakai, ʻoku ou tuʻu kiate koe, pea te u tutu ʻa ʻene ngaahi saliote ʻi he ʻahu, pea ʻe fakaʻauha ʻe he heletā ʻae fanga laione mui: pea te u motuhi hoʻo meʻakai mei māmani, pea ko e leʻo ʻo ho kau talafekau ʻe ʻikai ha toe fanongo ki ai.”
Katso, minä tulen sinun tykös, sanoo Herra Zebaot, ja sytytän sinun rattaas savuun, ja miekan pitää sinun nuoret jalopeuras syömän; ja minä teen lopun sinun ryöstämisestäs maassa, ettei enään pidä sinun sanansaattajas ääntä kuuluman.
