Malakai 1
1 Ko e tala mamafa, ko e folofola ʻa Sihova ʻia Malakai, ki ʻIsileli.
Ennustus, Herran sana Israelille, Malakian kautta.
2 ʻOku pehē ʻe Sihova, “kuo u ʻofa kiate kimoutolu.” Ka ʻoku mou pehē, “Kuo ke ʻofa ʻi he hā kiate kimautolu? ʻIkai ko e taʻokete ʻo Sēkope ʻa ʻIsoa?” ʻOku pehē ʻe Sihova: “Ka naʻaku ʻofa kia Sēkope,
Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra, ja Jaakobia minä rakastin,
3 pea ne u fehiʻa kia ʻIsoa, pea naʻaku ʻai ke lala hono ngaahi moʻunga, mo hono tofiʻa ko e toafa ki he fanga ngata.”
mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille.
4 Ka koeʻuhi ʻoku pehē ʻe ʻItomi, “Kuo fakamasiva ʻakimoutolu, ka te mau liliu mai mo langa hake ʻae ngaahi potu ʻoku lala;” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Te nau langa hake, ka te u holoki hifo ia ʻeau; pea tenau ui ʻakinautolu, ‘Ko e mata fonua ʻoe angahala,’ pea, ‘Ko e kakai ʻoku houhau ki ai ʻa Sihova ʻo taʻengata.’”
Jos Edom sanoo: "Me olemme ruhjotut, mutta me rakennamme rauniot jälleen", niin Herra Sebaot sanoo näin: He rakentakoot, mutta minä revin maahan; ja heidän nimensä olkoon: "jumalattomuuden maa" ja "kansa, johon Herra on vihastunut iankaikkisesti".
5 Pea ʻe mamata ʻa homou mata, pea temou pehē, “ʻE fakaongoongolelei ʻa Sihova mei he ngataʻanga ʻo ʻIsileli.”
Ja teidän silmänne saavat nähdä sen, ja te sanotte: "Herra on suuri Israelin rajojen ulkopuolellakin".
6 “ʻOku fakaʻapaʻapa ʻae foha ki heʻene tamai, mo e tamaioʻeiki ki heʻene ʻeiki: pea ka ko e tamai au, pea kofaʻā ʻa hoku ongoongolelei? Pea ka ko e ʻeiki au, kofaʻā ia ʻae manavahē kiate au? ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau kiate kimoutolu, ʻE kau taulaʻeiki, ʻoku paetaku ki hoku huafa. Pea ʻoku mou pehē, ‘Ko e hā ʻemau paetaku ki ho huafa?’
Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. Mutta te sanotte: "Miten me olemme pitäneet halpana sinun nimesi?"
7 ʻOku mou feilaulau ʻaki ʻae ma fakalielia ʻi hoku feilaulauʻanga; pea ʻoku mou pehē, ‘Kuo mau fakalieliaʻi koe ʻi he hā?’ ʻI hoʻomou pehē, ‘Ko e meʻa vaʻinga pe ʻae keinangaʻanga ʻa Sihova.’
Siten, että tuotte minun alttarilleni saastutettua leipää. Mutta te sanotte: "Miten me olemme sinut saastuttaneet?" Siten, että sanotte: "Herran pöytä on halpana pidettävä".
8 Pea kapau ʻoku mou ʻomi ʻae kui ʻo feilaulauʻaki, ʻikai ʻoku kovi ia? Pea kapau ʻoku mou feilaulau ʻaki ʻaia ʻoku ketu mo ia ʻoku mahaki, ʻikai ko e kovi ia? Ko eni, ʻatu ia kiate ia ʻoku puleʻi koe; ʻe fiemālie ai ia kiate koe, pe te ne maʻu lelei koe?” ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.
9 Pea ko eni, ʻoku ou tala kiate kimoutolu, “Fakakolekole ki he ʻOtua koeʻuhi ke ne ʻaloʻofa mai kiate kitautolu: ʻoku mei homou nima ʻae meʻa ni: pea te ne maʻu lelei hamou taha?” ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
Ja nyt: lepyttäkää Jumalaa, että hän meitä armahtaisi. Tällaista on teidän kädestänne tullut: olisiko hän teille suosiollinen? sanoo Herra Sebaot.
10 “He ko hai koā ha taha ʻiate kimoutolu te ne fie tāpuni ha matapā taʻetotongi? Pea naʻa mo e tutu ʻae afi ʻi he funga feilaulauʻanga ʻoʻoku ʻoku ʻikai fai taʻetotongi. ʻOku ʻikai te u leleiʻia ʻiate kimoutolu,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “pea ʻe ʻikai te u maʻu ha feilaulau mei homou nima.
Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan! Ei ole minulla mielisuosiota teihin, sanoo Herra Sebaot, enkä minä mielisty ruokauhriin, joka tulee teidän kädestänne.
11 Koeʻuhi ʻe lahi ʻa hoku huafa ʻi he lotolotonga ʻoe ngaahi Senitaile, mei he hopo hake ʻae laʻā ʻo aʻu ki heʻene tō hifo; pea ʻe ʻomi ʻae fakanamu kakala ki hoku huafa mei he potu kotoa pē, mo e feilaulau maʻa; koeʻuhi ʻe ongoongo lahi ʻa hoku huafa ʻi he lotolotonga ʻoe hiteni,” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau.
Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa, sanoo Herra Sebaot.
12 “Ka kuo mou fakalieliaʻi ia, ʻi hoʻomou pehē, ‘ʻOku taʻemaʻa ʻae keinangaʻanga ʻa Sihova, ʻaia mo hono ngaahi fua, pea ko e meʻa fakalielia ʻa hono meʻakai.’
Mutta te häpäisette sen, kun sanotte: "Herran pöytä on saastutettu, ja sen hedelmän syönti on halpana pidettävä".
13 Naʻa mou pehē foki, ‘Vakai, tā ko e meʻa fakafiu!’ Pea kuo mou kuhu ki ai;” ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau; “pea naʻa mou ʻomi ʻaia naʻe lavea, pea mo e ketu, pea mo e mahaki; naʻe pehē pe ʻa hoʻomou ʻomi ʻae feilaulau: pea ʻe totonu koā ʻa ʻeku maʻu ia mei homou nima?” ʻOku pehē ʻe Sihova.
Ja te sanotte: "Mikä vaiva!" ja ylenkatsotte sen, sanoo Herra Sebaot, ja tuotte ryöstettyä, ontuvaa ja sairasta-tuotte uhrilahjaksi. -Minäkö mielistyisin ottamaan sen teidän kädestänne? sanoo Herra.
14 “Ka ʻe malaʻia kiate ia ʻoku kākā, ʻaia ʻoku ʻi heʻene fanga manu ʻae manu tangata, pea kuo ne fuakava, ka ʻoku ne feilaulau ʻaki ʻae meʻa fakalielia kia Sihova:” he ʻoku pehē mai ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, “Ko au ko e Tuʻi lahi, pea ʻoku fakailifia ʻa hoku huafa ʻi he lotolotonga ʻoe hiteni.”
Kirottu olkoon pettäjä, jolla on laumassaan koiraspuoli ja joka on luvannut sen, mutta uhraakin Herralle viallisen. Sillä suuri kuningas olen minä, sanoo Herra Sebaot, ja minun nimeni on peljättävä pakanain seassa.
