Levitiko 26
1 “E ʻikai te mou ngaohi hamou ʻotua loi, pe ha fakatātā kuo tongitongi, pea ʻoua naʻa mou fokotuʻu hake ha meʻa fakatātā ke tuʻu, pea ʻe ʻikai te mou fokotuʻu hake ha fakatātā maka ʻi homou fonua, ke punou hifo ki ai: he ko au Sihova ko homou ʻOtua.
Ei teidän pidä tekemän teillenne epäjumalia, ei kuvia, eikä myös patsaita pystyttämän teillenne, eikä myös yhtään merkkikiveä paneman teidän maallanne, kumartaaksenne niitä; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne.
2 “Ke mou tauhi hoku ngaahi Sāpate, pea fai fakaʻapaʻapa ki hoku faletapu: Ko au ko Sihova.
Pitäkäät minun sabbatini, ja peljätkäät minun pyhyyttäni: Minä olen Herra.
3 “Kapau ʻoku mou ʻalu ʻi heʻeku ngaahi tuʻutuʻuni, pea tauhi ʻeku ngaahi fekau, pea fai ki ai;
Jos te säädyissäni vaellatte, ja minun käskyni kätkette, ja teette ne,
4 Te u tuku ai kiate kimoutolu ʻae ʻuha ʻi hono faʻahitaʻu lelei, pea ʻe tupu ʻi he fonua ʻa hono fua, pea ʻe tupu mei he ngaahi ʻakau ʻoe ngoue honau ngaahi fua.
Niin minä annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmänsä.
5 Pea ʻe hoko atu homou kuonga haha ki he tataʻo ʻoe vaine, pea ko e tataʻo vaine ʻe hoko atu ia ki he tūtuuʻi: pea te mou kai hoʻomou mā pea mākona, pea nofo fiemālie pe ʻi homou fonua.
Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillä pitää oleman leipää viljalta, ja saatte asua levollisesti teidän maassanne.
6 Pea te u foaki ʻae melino ki he fonua, pea te mou tokoto hifo, pea ʻe ʻikai fakamanavahēʻi ʻakimoutolu ʻe ha tokotaha: pea te u fakaseʻeseʻe ʻae fanga manu kovi mei he fonua, pea ʻe ʻikai ʻalu ʻae heletā ʻo ʻasi ʻi homou fonua.
Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, ja ei kenkään teitä peljätä, ja minä ajan pahat pedot teidän maaltanne pois, ja miekan ei pidä käymän teidän maanne lävitse.
7 Pea te mou tuli homou ngaahi fili, pea tenau tō ʻi he heletā ʻi homou ʻao.
Teidän pitää vihollisianne ajaman takaa, ja heidän pitää kaatuman miekkaan teidän edessänne.
8 Pea ʻe tuli ʻe homou toko nima ʻae toko teau, pea ko e toko teau ʻomoutolu ʻe hola ai ʻae toko mano: pea ʻe hinga homou ngaahi fili ʻi homou ʻao ʻi he heletā.
Viisi teistä karkottaa sata, ja sata teistä karkottaa kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne pitää kaatuman teidän edessänne miekkaan.
9 He teu tokanga kiate kimoutolu, ʻo tāpuaki ʻakimoutolu, ʻo fakatokolahi ʻakimoutolu, ʻo fakatuʻumaʻu ʻeku fuakava mo kimoutolu.
Ja minä käännän minuni teidän puoleenne, ja teen teidät hedelmälliseksi ja lisään teitä, ja vahvistan minun liittoni teidän kanssanne.
10 Pea te mou kai ʻae meʻa motuʻa, pea ʻomi ʻae meʻa motuʻa koeʻuhi ko e meʻa foʻou.
Ja te saatte syödä sitä vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkäätte uuden tähden.
11 Pea te u fokotuʻu hoku fale fehikitaki ʻiate kimoutolu: pea ʻe ʻikai fehiʻa hoku laumālie kiate kimoutolu.
Ja minä panen asumasiani teidän keskellenne, ja minun sieluni ei hyljää teitä.
12 Pea te u ʻeveʻeva ʻiate kimoutolu, pea ko homou ʻOtua au, pea te mou hoko ko hoku kakai.
Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja teidän pitää oleman minun kanssani.
13 Ko au ko Sihova ko homou ʻOtua, ʻaia naʻe ʻomi ʻakimoutolu mei he fonua ko ʻIsipite, koeʻuhi ke ʻoua naʻa mou nofo pōpula kiate kinautolu; pea naʻaku fesiʻi ʻae noʻo ʻo hoʻomou haʻamonga, ʻo ngaohi ʻakimoutolu ke mou ʻalu totonu.
Sillä minä olen Herra teidän Jumalanne, joka johdatin teidät ulos Egyptin maalta, ettei teidän pitänyt oleman heidän orjansa. Minä olen taittanut poikki ikeenne vehmerän, ja olen antanut tiedän käydä pystyällä.
14 “Pea kapau ʻe ʻikai te mou tokanga kiate au, pea ʻikai fai ʻae ngaahi fekau ni;
Mutta jos ette kuule minua, ettekä tee kaikkia näitä käskyjä,
15 Pea kapau te mou liʻaki ʻeku ngaahi tuʻutuʻuni ni, pea kapau ʻe fehiʻa homou laumālie ki heʻeku ngaahi fakamaau, pea ʻikai te mou fai ʻeku ngaahi fekau kotoa pē, ka mou liʻaki ʻeku fuakava:
Vaan suututte säätyihini, ja teidän sielunne hyljää minun oikeuteni, ettekä tee kaikkia minun käskyjäni, ja rikotte minun liittoni,
16 Ko au foki te u fai eni kiate kimoutolu; Te u tuku kiate kimoutolu ʻae fakailifia, mo e fakaʻauʻausino, mo e pupuke vela, ʻaia ʻe fakakui ai ho mata, pea ne langaʻi ʻae mamahi ʻi loto: pea te mou tūtuuʻi taʻeʻaonga hoʻomou ngaahi tenga, koeʻuhi ʻe kai ia ʻe homou ngaahi fili.
Niin minä teen teille nämät: minä rankaisen teitä vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nääntyvät: ja teidän pitää siemenenne kylvämän turhaan, ja teidän vihollistenne pitää syömän sen.
17 Pea te u sio fakafulofula kiate kimoutolu, pea ʻe tāmateʻi ʻakimoutolu ʻi he ʻao ʻo homou ngaahi fili: ʻe pule kiate kimoutolu ʻakinautolu ʻoku fehiʻa kiate kimoutolu; pea te mou hola ka ʻoku ʻikai tuli ʻakimoutolu ʻe ha tokotaha.
Ja minä asetan kasvoni teitä vastaan, ja te lyödään vihamiehiltänne, ja ne pitää hallitseman teitä, jotka teitä vihaavat, teidän pitää myös pakeneman, koska ei kenkään teitä aja takaa.
18 Pea kapau te mou liʻaki kotoa pē ia, ʻo ʻikai siʻi tokanga kiate au, pea te u toki tautea ʻakimoutolu ke tā tuʻo fitu ʻi hoʻomou ngaahi angahala.
Jollette vielä sittekään kuule minua, niin minä lisään sen seitsemän kertaa, rangaistakseni teitä synteinne tähden.
19 Pea te u fesiʻi ʻae laukau ʻo homou mālohi; pea te u ngaohi homou langi ke hangē ko e ukamea, mo homou kelekele ke hangē ko e palasa:
Ja minä särjen teidän ylpeytenne uppiniskaisuuden, minä teen teidän toivonne niinkuin raudan, ja teidän maanne niinkuin vasken.
20 Pea ʻe fakaʻosi taʻeʻaonga homou mālohi: koeʻuhi ʻe ʻikai tuku hake ʻe he fonua hono tupu, pea ʻe ʻikai tupu ʻi he ngaahi ʻakau ʻoe fonua honau fua.
Ja teidän voimanne pitää hukkaan kulutettaman, niin ettei teidän maanne kasvoansa anna, eikä puut maalla hedelmäänsä anna.
21 “Pea kapau te mou ʻalu kehe pe, pea ʻikai tokanga kiate au; te u ʻomi kiate kimoutolu ʻae mamahi ke tā tuʻo fitu ʻo fakatatau mo hoʻomou ngaahi angahala.
Ja jos te vielä minua vastaan vaellatte, ettekä tahdo kuulla minua, niin minä vielä sitte lisään rangaistuksen teidän päällenne seitsemän kertaa, teidän synteinne tähden.
22 Pea te u ʻomi ʻae ngaahi manu fekai kiate kimoutolu, ʻaia ʻe kaihaʻasi hoʻomou fānau meiate kimoutolu, pea fakaʻauha hoʻomou fanga manu, ʻo fakatokosiʻi ʻakimoutolu; pea ʻe vaoa homou ngaahi hala motuʻa.
Ja lähetän teidän sekaanne metsän pedot syömään lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vähentämään teitä, ja teidän tienne pitää autioksi tuleman.
23 “Pea kapau ʻe ʻikai te mou tui kiate au ʻi he ngaahi meʻa ni ʻo liliu ai, ka mou angatuʻu kiate au;
Jollette vielä niillä anna kuritettaa teitänne, mutta käytte minua vastaan,
24 Pehē te u ʻalu hake foki kiate kimoutolu, pea te u tautea ʻakimoutolu ke tā tuʻo fitu ʻi hoʻomou ngaahi angahala.
Niin minä myös käyn teitä vastaan, ja lyön teitä vielä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden.
25 Pea te u ʻomi ʻae heletā kiate kimoutolu, ʻaia te ne totongi kiate kimoutolu ʻi hono maumauʻi ʻo ʻeku fuakava: pea ka mou ka kātoa fakataha ʻi hoʻomou ngaahi kolo, te u fekau ʻae mahaki lahi kiate kimoutolu; pea ʻe tukuange ʻakimoutolu ki he nima ʻoe fili.
Ja saatan päällenne kostomiekan, joka minun liittoni pitää kostaman, että te kokootte teitänne teidän kaupunkeihinne: sitte minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja annan teitä vihamiestenne käteen.
26 Pea hili ʻeku fesiʻi ʻae tokotoko ʻo hoʻomou mā, ko e kau fefine ʻe toko hongofulu tenau taʻo hoʻomou mā ʻi he ngotoʻumu pe taha, pea tenau toe ʻatu fakatuhotuha pe hoʻomou mā kiate kimoutolu: pea te mou kai, kae ʻikai mākona.
Ja minä hukutan teiltä leivän aineen, niin että yhdessä pätsissä kymmenen vaimoa leipänne kypsentävät, ja punnitsevat leipänne vaalla: ja syötyänne ette tule ravituksi.
27 “Pea kapau ʻe ʻikai te mou tui kiate au neongo ʻa ʻeku fai eni kotoa pē, ka mou fai kehe pe kiate au:
Ja jollette vielä sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,
28 Pea te u toki ʻalu kehe pe au ʻiate kimoutolu ʻi he houhau lahi: pea ko au, ʻio, ko au te u tautea ʻakimoutolu ke tā tuʻo fitu ʻi hoʻomou ngaahi angahala.
Niin minä myös hirmuisuudessa vaellan teitä vastaan, ja minä rankaisen teitä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden,
29 Pea te mou kai ʻae sino ʻo homou ngaahi foha, mo e sino ʻo homou ngaahi ʻofefine te mou kai.
Että teidän pitää syömän poikainne ja tytärtenne lihaa,
30 Pea te u maumauʻi homou ngaahi potu māʻolunga, pea tā hifo hoʻomou ngaahi meʻa fakatātā, ʻo laku homou ngaahi ʻangaʻanga ki he ʻangaʻanga ʻo homou ngaahi ʻotua loi, pea te u fakaliliʻa kiate kimoutolu.
Ja minä kukistan teidän kukkulanne ja hävitän teidän kuvanne, ja panen teidän raatonne epäjumalainne raatoin päälle, ja minun sieluni kuoittaa teitä.
31 Pea te u ngaohi hoʻomou ngaahi kolo ke lala, pea te u tuku liʻaki pe homou ngaahi faletapu, pea ʻe ʻikai te u nanamu ki he namu kakala ʻo hoʻomou meʻa namu kakala.
Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hävitän, enkä myös teidän lepytyshajuanne haista.
32 Pea te u fakalala ʻae fonua; pea ko homou ngaahi fili ʻaia ʻoku nofo ai tenau ofo ki ai.
Ja minä tahdon hävittää maan, niin että vihollisenne, jotka siinä asuvat, pitää siitä hämmästymän.
33 Pea te u fakahēʻi ʻakimoutolu ki he ngaahi fonua taʻelotu, pea teu toho ʻae heletā ke tuli ʻaki ʻakimoutolu: pea ʻe lala homou fonua, pea ʻe liʻaki homou ngaahi kolo.
Ja hajoitan teitä pakanain sekaan, ja vedän ulos miekan teidän jälkeenne, ja maanne pitää tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.
34 Pea ʻe toki maʻu mālie pe ʻe he fonua hono ngaahi Sāpate, lolotonga ʻa ʻene lala, ka ʻoku mou ʻi he fonua ʻo homou fili ʻakimoutolu; ʻio, ʻe toki mālōlō ʻae fonua, pea maʻu pe hono ngaahi Sāpate.
Silloin kelpaa maalle hänen leponsa, niinkauvan kuin hän autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepää ja pyhää pitää.
35 Lolotonga hono tuku liʻaki ia ʻe mālōlō; koeʻuhi naʻe ʻikai mālōlō ia ʻi homou ngaahi Sāpate, lolotonga ʻa hoʻomou nofo ki ai.
Niinkauvan kuin se autiona on, saa hän levätä, ettei hän saanut pyhää pitää, silloin koska teidän piti hänen pyhäänsä antaman pitää, koska te asuitte siellä.
36 “Pea kiate kinautolu ʻoku moʻui mo toe, ʻiate kimoutolu te u tuku ʻae vaivai ki honau loto ʻi he ngaahi fonua ʻo honau fili; pea ko e mumuhu ʻoe louʻakau vilingia te ne tulia ʻakinautolu; pea tenau hola ʻo hangē ko e hola mei he heletā; pea tenau hinga ʻi he ʻikai tuli ʻakinautolu ʻe ha tokotaha.
Ja niille, jotka jäävät teistä, teen minä vapisevan sydämen heidän vihollistensa maalla, niin että kapisevan lehden ääni karkottaa heitä, ja pitää pakeneman sitä niinkuin miekkaa, ja pitää kaatuman siinä, kussa ei kenkään heitä aja takaa.
37 Pea tenau tō ʻo fetaʻotaʻomi pe ʻakinautolu, ʻo hangē ko e tō ʻi he ʻao ʻoe heletā, ka ʻoku ʻikai ha tokotaha ʻoku tulia ʻakinautolu: pea ʻe ʻikai te mou maʻu ha mālohi ke tuʻu ʻi he ʻao ʻo homou fili:
Ja heidän pitää lankeeman toinen toisensa päälle, niinkuin miekan edestä, vaikka ei yksikään karkota heitä, ja ette tohdi nousta vihamiehiänne vastaan.
38 Pea te mou ʻauha ʻi he ngaahi fonua taʻelotu, pea ko e fonua ʻo homou ngaahi fili te ne kai ʻo ʻosi ʻakimoutolu.
Ja teidän pitää hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitää teitä syömän.
39 Pea ko kinautolu ʻoku toe ʻiate kimoutolu tenau fakaʻaʻau ʻo ʻosi ʻi heʻenau hia ʻi he fonua ʻo homou fili: pea ʻi he hia ʻa ʻenau ngaahi tamai foki tenau fakaʻaʻau ʻo mole ai.
Ne kuin jäävät teistä, pitää vaipuman pahuudessansa, teidän vihollistenne maalla. Ja isäinsä pahoissa teoissa pitää teidän vaipuman.
40 “Kapau tenau vete ʻenau ngaahi hia, pea mo e hia ʻa ʻenau ngaahi tamai, mo ʻenau ngaahi fai hala ʻaia kuo nau angahala ai kiate au, pea pehē mai foki, kuo nau ʻalu ʻo angatuʻu kiate au;
Silloin pitää heidän tunnustaman pahat tekonsa ja isäinsä pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan.
41 Pea kuo u ʻalu ʻo fai kehe kiate kinautolu, pea kuo u ʻomi ʻakinautolu ki he fonua ʻo honau fili; kapau kuo toki fakavaivai ʻa honau loto taʻekamu, pea nau maʻu loto lelei ʻae tautea ʻo ʻenau ngaahi hia:
Sentähden minä myös vaellan heitä vastaan ja vien heitä vihollistensa maalle, että edes silloin heidän ympärileikkaamatoin sydämensä nöyryyttäis itsensä; silloin myös heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.
42 Pehē te u manatu ai ki heʻeku fuakava kia Sēkope, pea mo ʻeku fuakava mo ʻAisake, pea mo ʻeku fuakava foki mo ʻEpalahame te u manatuʻi; pea te u manatuʻi ʻae fonua.
Ja minä muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minä, muistan myös maan,
43 ʻE tuku liʻaki pe foki ʻae fonua ʻekinautolu, pea te ne maʻu mālie hono ngaahi Sāpate, ʻi heʻene tuku liʻaki pe ʻekinautolu: pea tenau tali lelei ʻae tautea ʻo ʻenau hia: koeʻuhi, ʻio, ko e meʻa ʻi heʻenau liʻaki ʻeku ngaahi fono, pea ko e meʻa ʻi heʻenau fehiʻa ki heʻeku ngaahi tuʻutuʻuni.
Joka heiltä jätetty on, ja sille kelpaa lepopäivänsä, niinkauvan kuin se autiona on heiltä, ja heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, että he hylkäsivät minun oikeuteni, ja heidän sielunsa on kuoittanut minun säätyjäni.
44 Ka neongo ʻa eni kotoa pē, ʻoka nau ka ʻi he fonua ʻo honau fili, ʻe ʻikai te u liʻaki ʻakinautolu, pea ʻe ʻikai te u fehiʻa kiate kinautolu, ke fakaʻosi ʻaupito ʻakinautolu, pea ke liʻaki ʻeku fuakava mo kinautolu: he ko au ko Sihova ko honau ʻOtua.
Ja vaikka he vielä vihollistensa maalla ovat, en minä kuitenkaan ole heitä hyljännyt, ja en heitä niin kurittanut, että minä olisin heidän peräti hukuttanut, ja minun liittoni heidän kanssansa tyhjäksi tehnyt; sillä minä olen Herra heidän Jumalansa.
45 Ka te u manatu koeʻuhi ko kinautolu, ki he fuakava ʻa ʻenau ʻuluaki mātuʻa, ʻaia naʻaku ʻomi mei he fonua ko ʻIsipite ʻi he ʻao ʻoe kakai taʻelotu, koeʻuhi ke u hoko ai ko honau ʻOtua: Ko au ko Sihova.”
Ja minä muistan ensimäisen liittoni heistä, koska minä johdatin heidät Egyptin maalta pakanain silmäin edestä, ollakseni heidän Jumalansa: minä Herra.
46 Ko eni ʻae ngaahi tuʻutuʻuni mo e ngaahi fono, mo e ngaahi fekau, ʻaia naʻe fokotuʻu ʻe Sihova ke kau kiate ia mo e fānau ʻa ʻIsileli ʻi he moʻunga ko Sainai ʻi he nima ʻo Mōsese.
Nämät ovat ne säädyt ja oikeudet ja käskyt, jotka Herra antoi itsensä ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen käden kautta.
