Fakamaau 1
1 Pea hili ʻae pekia ʻa Siosiua naʻe hoko ʻo pehē, naʻe fehuʻi ʻe he fānau ʻa ʻIsileli kia Sihova, ʻo pehē, “Ko hai ʻiate kimautolu ʻe ʻalu muʻomuʻa hake ki he kau Kēnani ke tauʻi ʻakinautolu?”
Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät Herralta, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?
2 Pea naʻe folofola ʻa Sihova, “Ke ʻalu hake ʻa Siuta: vakai, kuo u tukuange ʻae fonua ki hono nima.”
Ja Herra sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.
3 Pea naʻe lea ʻa Siuta ki hono tokoua ko Simione, ʻo pehē, “Haʻu ke ta ō mo koe ki hoku tofiʻa, koeʻuhi ke ta tauʻi ʻae kau Kēnani; pea te u ʻalu mo koe foki ki ho tofiʻa.” Pea naʻe ʻalu ʻa Simione mo ia.
Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.
4 Pea naʻe ʻalu hake ʻa Siuta: pea naʻe tukuange ʻe Sihova ʻae kau Kēnani mo e kau Pelesi ki honau nima: pea naʻa nau tāmateʻi ʻiate kinautolu ʻi Piseki ko e kau tangata ʻe tokotaha mano.
Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi Herra hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.
5 Pea naʻa nau ʻilo ʻa ʻAtoni-Piseki ʻi Piseki: pea naʻa nau tauʻi ia, pea naʻa nau tāmateʻi ʻae kau Kēnani mo e kau Pelesi.
Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.
6 Ka naʻe hola ʻa ʻAtoni-Piseki; pea naʻa nau tuli ʻo maʻu ia, ʻonau tutuʻu hono ongo motuʻa nima mo hono motuʻa vaʻe.
Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.
7 Pea naʻe pehē ʻe ʻAtoni-Piseki, “Ko e tuʻi ʻe toko fitungofulu, naʻe tutuʻu honau ngaahi motuʻa nima mo e motuʻa vaʻe, naʻe tufi ʻenau meʻakai ʻi lalo ʻi hoku keinangaʻanga: hangē ko ia naʻaku fai, kuo totongi pehē kiate au ʻe he ʻOtua.” Pea naʻa nau ʻomi ia ki Selūsalema, pea naʻe pekia ia ʻi ai.
Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.
8 Pea ko eni, naʻe tauʻi ʻa Selūsalema ʻe he fānau ʻa Siuta, pea naʻe lavaʻi ia, pea naʻe taaʻi ʻaki ia ʻae mata ʻoe heletā, pea tutu ʻae kolo ʻaki ʻae afi.
Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
9 Pea hili ia naʻe toki ʻalu ʻae fānau ʻa Siuta ke tauʻi ʻae kau Kēnani, ʻaia naʻe nofo ʻi he moʻunga, pea ʻi he potu tonga, pea mo e toafa.
Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.
10 Pea naʻe ʻalu ʻa Siuta ke tauʻi ʻae kau Kēnani ʻaia naʻe nofo ʻi Hepeloni: (pea ko e hingoa ʻo Hepeloni ʻi muʻa ko Kesa-ʻAlipa: ) pea naʻa nau tāmateʻi ʻa Sesei, mo ʻEhimani, mo Talimi.
Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;
11 Pea naʻe ʻalu mei ai ia ke tauʻi ʻae kakai ʻo Tipa: pea ko hono hingoa muʻa ʻo Tipa, ko Kesa-Sefa:
Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).
12 Pea naʻe pehē ʻe Kelepi, “Ko ia ʻoku ne taaʻi ʻa Kesa-Sefa, ʻo lavaʻi ia, te u foaki atu kiate ia hoku ʻofefine ko ʻAkesa kena mali.”
Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.
13 Pea naʻe kapasi ia ʻe Otinili ko e foha ʻo Kenasi ko e tehina ʻo Kelepi: pea ne ʻatu kiate ia hono ʻofefine ko ʻAkesa kena mali.
Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.
14 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi heʻene haʻu kiate ia, naʻa ne ueʻi ia ke ne kole ʻae ngoue mei heʻene tamai: pea naʻe ʻalu hifo ia mei heʻene ʻasi; pea naʻe pehē ʻe Kelepi kiate ia, Ko e hā ho loto?
Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?
15 Pea pehē ʻe ia kiate ia, “Tuku mai ha tāpuaki: he kuo ke foaki kiate au ha fonua ʻi he feituʻu tonga; ke ke foaki mai ʻae ngaahi matavai foki.” Pea naʻe foaki ʻe Kelepi kiate ia ʻae ngaahi matavai ʻi ʻolunga mo e ngaahi matavai ʻi lalo.
Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan, anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.
16 Pea ko e fānau ʻa Kena ko e tamai ʻi he fono kia Mōsese, ne nau ʻalu hake fakataha mo e fānau ʻa Siuta mei he kolo ʻoe ʻakau ko e ponga ki he toafa ʻo Siuta, ʻaia ʻoku tuʻu ki he potu tonga ʻo ʻAlati; pea naʻa nau ʻalu ʻo nonofo mo e kakai.
Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.
17 Pea naʻe ʻalu ʻa Siuta mo hono tokoua ko Simione, pea naʻa na tāmateʻi ʻae kau Kēnani naʻe nofo ʻi Sefati, ʻonau fakaʻauha ʻaupito ia. Pea naʻe ui hono hingoa ʻoe kolo ko Hoama.
Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.
18 Pea naʻe maʻu ʻe Siuta ʻa Kesa foki mo hono ngaahi potu ʻo ia, mo ʻAsikiloni mo hono ngaahi potu ʻo ia, mo Ekiloni mo hono ngaahi potu ʻo ia.
Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.
19 Pea naʻe ʻia Siuta ʻa Sihova: pea naʻa ne kapusi ʻae kakai ʻoe moʻunga: ka naʻe ʻikai faʻa kapusi ʻe ia ʻae kakai ʻoe teleʻa, koeʻuhi naʻa nau maʻu ʻae ngaahi saliote ʻaione.
Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.
20 Pea naʻa nau foaki ʻa Hepeloni kia Kelepi, ʻo hangē ko e lea ʻa Mōsese: pea naʻa ne kapusi mei ai ʻae foha ʻe toko tolu ʻo ʻAnaki.
Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.
21 Pea naʻe ʻikai kapusi ʻe he fānau ʻa Penisimani ʻae kau Sepusi naʻe nofo ʻi Selūsalema; ka kuo nofo ʻae kau Sepusi mo e fānau ʻa Penisimani ʻi Selūsalema, ʻo aʻu ki he ʻaho ni.
Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.
22 Pea ko e fale ʻo Siosefa, naʻe ʻalu hake foki ʻakinautolu ke tauʻi ʻa Peteli pea naʻe ʻiate kinautolu ʻa Sihova.
Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja Herra oli heidän kanssansa.
23 Pea naʻe fekau ʻe he fale ʻo Siosefa ke vakaiʻi ʻa Peteli: (Pea ko hono hingoa ʻi muʻa ʻoe kolo ko Lusa.)
Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).
24 Pea naʻe mamata ʻe he kau mataki ki he tangata ʻoku haʻu kituʻa mei he kolo, pea naʻa nau pehē kiate ia, “ʻOku mau kole kiate koe ke fakahā kiate kimautolu ʻae hūʻanga ki he kolo, pea te mau fai ʻofa kiate koe.”
Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.
25 Pea ʻi heʻene fakahā kiate kinautolu ʻae hūʻanga ki he kolo, naʻa nau taaʻi ʻae kolo ʻaki ʻae mata ʻoe heletā; ka naʻa nau tukuange ʻae tangata ke ʻalu mo hono fale kotoa pē.
Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.
26 Pea naʻe ʻalu ʻae tangata ki he fonua ʻoe kau Heti, pea naʻe langa ʻe ia ʻae kolo, pea naʻe ui hono hingoa ʻo ia ko Lusa: ʻaia ko hono hingoa ia ʻo aʻu ki he ʻaho ni.
Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.
27 Pea naʻe ʻikai kapusi foki ʻe Manase ʻae kakai mei Pete-Seani mo hono ngaahi potu kakai, mo Tenaki mo hono ngaahi kolo, pe ko e kakai ʻo Toa mo hono ngaahi kolo, pe ko e kakai ʻo Ipiliami mo hono ngaahi kolo, pe ko e kakai ʻo Mekito mo hono ngaahi kolo: ka naʻe maʻu pe ʻae loto ʻoe kau Kēnani kenau nofo ʻi he fonua.
Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.
28 Pea naʻe pehē, ʻi he hoko ʻo mālohi ʻa ʻIsileli, naʻa nau fekau ke tukuhau ʻae kau Kēnani, pea naʻe ʻikai tenau kapusi ʻaupito ʻakinautolu kituaʻā.
Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.
29 Pea naʻe ʻikai kapusi foki ʻe ʻIfalemi ʻae kau Kēnani ʻaia naʻe nofo ʻi Kesa; ka naʻe nofo ʻi Kesa ʻae kau Kēnani mo kinautolu.
Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.
30 Pea naʻe ʻikai kapusi ʻe Sepuloni ʻae kakai ʻo Kitiloni, pe ko e kakai ʻo Nehaloli; ka naʻe nofo ʻae kau Kēnani mo kinautolu, ʻonau hoko ʻo tukuhau.
Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.
31 Pea naʻe ʻikai kapusi ʻe ʻAseli ʻae kakai ʻo ʻAko, pe ko e kakai ʻo Saitoni, pe ko e kakai ʻo ʻAlapi, pe ko Ekisipi, pe ko Elipa, pe ko ʻAfiki, pe ko Lehopi:
Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.
32 Ka naʻe nofo ʻae kakai ʻAseli mo e kau Kēnani, ʻaia ko e kakai ʻae fonua: he naʻe ʻikai tenau kapusi ʻakinautolu kituaʻā.
Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.
33 Pea naʻe ʻikai kapusi ʻe Nafitali ʻae kakai ʻo Pete-Semesi, pe ko e kakai ʻo Pete-ʻAnati; ka naʻe nofo ia mo e kau Kēnani, ko e kakai ʻoe fonua: ka naʻe hoko ʻo tukuhau kiate kinautolu ʻae kakai ʻo Pete-Semesi, pea mo Pete-ʻAnati.
Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.
34 Pea naʻe kapusi ʻe he kau ʻAmoli ʻae fānau ʻa Tani ki he moʻunga: he naʻe ʻikai tenau tuku ʻakinautolu ke ʻalu hifo ki he teleʻa.
Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.
35 Ka naʻe maʻu pe ʻae loto ʻoe kau ʻAmoli kenau nofo ʻi he moʻunga ko Elesi ʻi ʻAsaloni, mo Seʻelipimi: ka naʻe mālohi ʻae nima ʻoe fale ʻo Siosefa, ko ia ne nau hoko ʻo tukuhau ai.
Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.
36 Pea ko hono ngataʻanga ʻoe fonua ʻoe kau ʻAmoli naʻe fai mei he ʻalu hake ki ʻAkilapime, mei he makatuʻu ʻo mole hake.
Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.
