Fakamaau 8
1 Pea naʻe pehē ʻe he kau tangata ʻo ʻIfalemi kiate ia, “Ko e hā ʻae meʻa ni kuo ke fai, naʻe ʻikai te ke ui ʻakimautolu, ʻi hoʻo ʻalu ke tauʻi ʻae kakai Mitiane?” Pea naʻa nau lea mālohi kiate ia.
Ja Ephraimin miehet sanoivat hänelle: miksis tämän meille teit, ettes kutsunut meitä, kuin sinä menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riitelivät kovin hänen kanssanssa.
2 Pea pehē ʻe ia kiate kinautolu, “Ko e hā ia kuo fai ʻeau, ke fakatatau ki he meʻa kuo fai ʻekimoutolu? ʻIkai kuo lelei lahi hake ʻae tufi ʻoe toenga kālepi ʻo ʻIfalemi ʻi he ututaʻu kātoa ʻa ʻApiesa?
Niin hän vastasi heitä: mitä minä olen nyt tehnyt niinkuin te? Eikö Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan läjä?
3 Kuo tukuange ʻe he ʻOtua ki homou nima ʻae ongo ʻeiki ʻo Mitiane ko Olepi mo Siipi: pea ko e hā ia te u mafai ʻeau, ke fakatatau mo kimoutolu?” Pea hili ʻene lea ko ia kiate kinautolu, naʻe ʻosi leva ʻenau ʻita kiate ia.
Jumala antoi Midianilaisten päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsiinne: kuinka olisin minä taitanut niin tehdä, kuin te teitte? Ja kuin hän sen sanoi, asettui heidän vihansa.
4 Pea naʻe haʻu ʻa Kitione ki Sioatani, pea ʻalu ki he kauvai ʻe taha, ʻa ia, mo e kau tangata ʻe toko tolungeau naʻe ʻiate ia, naʻe vaivai kae tuli pē.
Kuin Gideon tuli Jordanin tykö, meni hän sen ylitse, ja ne kolmesataa miestä jotka hänen kanssansa olivat, ja he olivat väsyneet ja ajoivat takaa.
5 Pea pehē ʻe ia ki he kau tangata ʻo Sukote, “ʻOku ou kole kiate kimoutolu, tuku mai ʻae ngaahi foʻi mā ki he kakai ʻoku muimui ʻiate au, he ʻoku nau vaivai, pea ʻoku ou tuli kia Sipa mo Salimuna, ko e ongo tuʻi ʻo Mitiane.”
Ja hän sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat vähä leipää väelle joka minun kanssani on; sillä he ovat väsyneet, että minä saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.
6 Pea naʻe pehē ʻe he houʻeiki ʻo Sukote, “He ʻoku ʻi ho nima ʻoʻou ʻae nima ʻo Sipa mo Salimuna koeʻuhi ke mau ʻatu ʻae mā ki hoʻo kau tau?”
Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan kämmen juuri jo sinun kädessäs, että meidän pitää sinun sotaväelles leipää antaman?
7 Pea naʻe pehē ʻe Kitione, “Ko ia ʻi he tuku ʻe Sihova ki hoku nima ʻa Sipa mo Salimuna, te u toki haha homou kakano ʻaki ʻae ngaahi ʻakau talatala ʻoe toafa mo e talatalaʻāmoa.”
Gideon sanoi: sentähden kuin Herra minun käsiini antaa Seban ja Zalmunnan, niin minä muserran teidän lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.
8 Pea naʻe ʻalu hake mei ai ia ki Penieli, ʻo ne lea tatau pe kiate kinautolu: pea naʻe tali ia ʻe he kau tangata ʻo Penieli ʻo hangē ko hono tali ia ʻe he kau tangata ʻa Sukote.
Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin kansa vastasi häntä niinkuin Sukkotinkin miehet.
9 Pea naʻe lea ia ki he kau tangata ʻo Penieli, ʻo pehē, “ʻI heʻeku toe haʻu ʻi he melino, te u holoki hifo ʻae fale māʻolunga ni.”
Niin puhui hän myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minä rauhassa palajan, kukistan minä tämän tornin.
10 Pea naʻe ʻi Kalikoa ʻa Sipa mo Salimuna, mo honau ngaahi tau, ko e kau tangata ʻe tokotaha mano mo e toko nima afe nai, ko hono kātoa ia naʻe toe ʻi he ngaahi tau ʻoe fānau kotoa pē ʻoe potu hahake: he naʻe tō ʻae tokotaha kilu mo e toko ua mano ʻi he kau tangata naʻe unuhi ʻae heletā.
Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidän sotajoukkonsa heidän kanssansa lähes viisitoistakymmentä tuhatta, kaikki jotka jäivät koko sotaväen joukosta itäiseltä maalta; sillä sata ja kaksikymmentä tuhatta miekan vetävää miestä oli siellä langennut.
11 Pe naʻe ʻalu hake ʻa Kitione ʻi he hala ʻokinautolu naʻe nofo ʻi he ngaahi fale fehikitaki ʻi he potu hahake ki Nopa mo Sokipa, ʻo ne teʻia ʻae tau: he naʻe nofo fiemālie pē ʻae tau.
Ja Gideon meni ylös niiden tietä, jotka majoissa asuvat itäisellä puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillä he olivat suruttomat.
12 Pea ʻi he hola ʻa Sipa mo Salimuna, naʻe tuli ʻe ia ʻakinaua, ʻo ne maʻu ʻae ongo tuʻi ʻo Mitiane, ko Sipa mo Salimuna, ʻo ne veuveuki ʻa e tau kotoa.
Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja peljätti kaiken heidän sotaväkensä.
13 Pea naʻe liu mai ʻa Kitione ko e foha ʻo Soasi mei he tau ʻoku teʻeki ai hopo hake ʻae laʻā.
Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,
14 Pea naʻa ne puke ʻae talavou ʻi he kakai ʻo Sukote, ʻo ne fehuʻi ʻiate ia: pea naʻa ne fakahā kiate ia ʻae houʻeiki ʻo Sukote, mo e kau mātuʻa ʻo ia, ʻio, ʻae kau tangata ʻe toko fitungofulu ma toko fitu.
Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi häneltä: ja se kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkahdeksattakymmentä miestä.
15 Pea naʻe haʻu ia ki he kau tangata ʻo Sukote, ʻo ne pehē, “Vakai kia Sipa mo Salimuna, ʻaia naʻa mou manuki ai kiate au, ʻo pehē, Ko eni, he ʻoku ʻi ho nima ʻae nima ʻo Sipa mo Salimuna, koeʻuhi ke mau ʻatu ai ha mā ki ho kau tangata ʻoku vaivai?”
Ja hän tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tässä on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan kämmen jo juuri sinun kädessäs, että meidän pitäis sentähden sinun sotaväelles, joka väsynyt on, leipää antaman?
16 Pea naʻa ne ʻave ʻae kau mātuʻa ʻoe kolo, mo e ngaahi ʻakau talatala ʻoe toafa, mo e talatalaʻāmoa, pea ne ako ʻaki ia ʻae kau tangata ʻoe kolo.
Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestä.
17 Pea naʻa ne tā ʻo holoki hifo ʻae fale māʻolunga ʻo Penieli, ʻo ne tāmateʻi ʻae kau tangata ʻoe kolo.
Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.
18 Pea naʻe pehē ʻe ia kia Sipa mo Salimuna, “Ko e kau tangata fē ʻakinautolu naʻa mou tāmateʻi ʻi Tepoa? Pea naʻa na pehēange, Hangē ko koe, naʻe pehē pe ʻakinautolu: naʻe ngalingali tuʻi ʻakinautolu taki taha kotoa pē.”
Ja hän sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkämuotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.
19 Pea pehē ʻe ia, “Ko hoku ngaahi kāinga ʻakinautolu, ʻio, ko e ngaahi fānau ʻa ʻeku faʻē: ʻoku moʻui ʻa Sihova, ka ne mo fakamoʻui ʻakinautolu, pehē ʻe ʻikai te u tāmateʻi ʻakimoua.”
Ja hän sanoi: ne olivat minun veljeni, minun äitini pojat: niin totta kuin Herra elää, jos te olisitte antaneet heidän elää, niin en tappaisi minä teitä.
20 Pea pehē ʻe ia kia Sesa ko hono ʻuluaki tupu, “Tuʻu hake, ʻo tāmateʻi ʻakinaua.” Ka naʻe ʻikai unuhi ʻene heletā ʻe he tamasiʻi: he naʻe manavahē ia, koeʻuhi naʻe kei siʻi ia.
Ja hän sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitä, mutta nuorukainen ei vetänyt miekkaansa, sillä hän pelkäsi, että hän oli vielä nuorukainen.
21 Pea naʻe pehē ʻe Sipa mo Salimuna, “Tuʻu ʻa koe, ʻo taaʻi ʻakimaua: he ʻoku hangē ko e tangata ʻoku pehē ʻene mālohi.” Pea naʻe tuʻu ʻa Kitione ʻo ne tāmateʻi ʻa Sipa mo Salimuna; ʻo ne toʻo ʻo ʻave ʻae ngaahi teunga naʻe ʻi he kia ʻo ʻena ongo kāmeli.
Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinä meitä lyömään, sillä niinkuin mies on, niin on myös hänen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidän kameleinsa kaulassa olivat.
22 Pea naʻe pehē ai ʻe he kau tangata ʻo ʻIsileli kia Kitione, “Ke ke pule koe kiate kimautolu, ʻa koe mo ho foha, mo e foha ʻo ho foha: he kuo ke fakamoʻui ʻakimautolu mei he nima ʻo Mitiane.”
Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinä meitä, sinä ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillä sinä vapahdit meidät Midianilaisten käsistä.
23 Pea naʻe pehē ʻe Kitione kiate kinautolu, “ʻE ʻikai te u pule kiate kimoutolu, pea ʻe ʻikai pule ʻa hoku foha kiate kimoutolu: ko Sihova ko ia ia ʻe pule kiate kimoutolu.”
Mutta Gideon sanoi heille: en minä tahdo hallita teitä, ei myös minun poikani pidä teitä hallitseman, vaan Herra olkoon teidän hallitsianne.
24 Pea naʻe pehē ʻe Kitione kiate kinautolu, “ʻOku ou fie fai atu ʻeku kole kiate kimoutolu, koeʻuhi ke mou tuku mai kiate au ʻae ngaahi mama kuo mou maʻu ʻi he vete.” (He naʻa nau ʻai ʻae hau koula, he ko e kau ʻIsimeʻeli ʻakinautolu.)
Ja Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teiltä: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillä he olivat Ismaelilaisia, ja heillä olivat kultaiset korvarenkaat.
25 Pea naʻe pehēange ʻekinautolu, “Te mau ʻatu fiemālie pe ia.” Pea naʻa nau folahi ʻae kofu pea naʻe sī ki ai taki taha ʻe he tangata ʻae ngaahi hau mei heʻene meʻa.
Ja he sanoivat: me annamme mielellämme; ja levittivät vaatteen, jonka päälle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövänneet olivat.
26 Pea ko hono mamafa ʻoe ngaahi hau koula ʻaia naʻa ne kole, ko e [sikeli ]koula ʻe taha afe mo e fitungeau: ka ʻoku lau kehe ʻae ngaahi teunga, mo e ngaahi kahoa, mo e ngaahi kofu lanumoana naʻe ʻi he ongo tuʻi ʻo Mitiane, pea mo e ngaahi kahoa naʻe ʻi he kia ʻo ʻenau fanga kāmeli.
Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hän anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsemänsataa sikliä kultaa, ilman nastoja, käädyjä ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heidän kameleinsa kultaisia kaulasiteitä.
27 Pea naʻe ngaohi ʻaki ia ʻe Kitione ʻae ʻefoti pea naʻe tuku ia ki he kolo, ʻaia ko Ofila: pea naʻe ʻalu ki ai ʻa ʻIsileli kotoa pē ʻo fai angahala: pea naʻe hoko ʻae meʻa ko ia ko e tauhele kia Kitione, pea ki hono fale.
Ja Gideon teki niistä päällisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen jälkeen siinä, ja se tuli Gideonille ja hänen huoneellensa paulaksi.
28 Naʻe pehē ʻae fakamoʻulaloa ʻo Mitiane ʻi he ʻao ʻoe fānau ʻa ʻIsileli, ko ia naʻe ʻikai tenau toe hiki hake honau ʻulu. Pea naʻe nofo fiemālie pe ʻae fonua ʻi he taʻu ʻe fāngofulu ʻi he ngaahi ʻaho ʻo Kitione.
Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edessä, ja ei enää nostaneet ylös päätänsä; ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.
29 Pea naʻe ʻalu ʻa Selupeali ko e foha ʻo Soasi ʻo nofo ʻi hono fale ʻoʻona.
Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa.
30 Pea naʻe ʻia Kitione ʻae foha ʻe toko fitungofulu naʻe tupu ʻiate ia: he naʻe tokolahi hono uaifi.
Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka hänen kupeistansa tulleet olivat; sillä hänellä oli monta emäntää.
31 Pea naʻe fānau kiate ia ʻe he kaunanga naʻe ʻi Sikemi ʻae tama, ʻaia naʻa ne ui ko ʻApimeleki.
Ja hänen jalkavaimonsa, joka hänellä Sikemissä oli, synnytti myös hänelle pojan, ja kutsui hänen nimensä Abimelek.
32 Pea naʻe pekia ʻa Kitione ko e foha ʻo Soasi kuo aʻu ʻa hono taʻu, pea naʻe tanu ia ʻi he faʻitoka ʻo ʻene tamai ko Soasi, ʻi Ofila ʻoe kakai ʻApiesa.
Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyvällä ijällä ja haudattiin isänsä Joaksen hautaan Ophrassa, joka Abiesriläisten oma oli.
33 Pea kuo pekia leva ʻa Kitione naʻe hoko ʻo pehē, naʻe toe tafoki ʻae fānau ʻa ʻIsileli, ʻonau muimui holi kovi kia Peali, ʻonau ʻotua ʻaki ʻa Peali-Piliti.
Kuin Gideon kuollut oli, käänsi Israelin kansa itsensä huorin tekemään Baalin jälkeen ja teki BaalBeritin itsellensä jumalaksi.
34 Pea naʻe ʻikai manatuʻi ʻe he fānau ʻa ʻIsileli kia Sihova ko honau ʻOtua, ʻaia naʻa ne fakamoʻui ʻakinautolu mei he nima ʻo honau ngaahi fili ʻi he potu kotoa pē.
Ja Israelin lapset ei enää muistaneet Herraa Jumalaansa, joka heidät vapahti kaikilta heidän vihollisiltansa, ympäristöllä.
35 Pea naʻe ʻikai tenau fakahā ʻae ʻofa ki he fale ʻo Selupeali, ʻaia ko Kitione, ʻo hangē ko e ngāue lelei ʻaia naʻe fakahā ʻe ia ki ʻIsileli.
Ja ei he tehneet yhtään laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyvästä, minkä hän Israelille teki.
