Siope 18
1 Pea naʻe toki tali ʻe Pilitati mei Suaa, ʻo ne pehē,
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 “ʻE fēfē hono fuoloa pea ke fakangata ʻae lea? Tokanga, pea te mau toki lea.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Ko e hā kuo lau ai ʻakimautolu ko e fanga manu, pea lau ko e ʻuli ʻi ho ʻao?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 ʻOku ne haehae ia ʻe ia pe ʻi heʻene ʻita: ʻe liʻaki ʻa māmani koeʻuhi ko koe? Pea ʻe hiki ʻae fuʻu makatuʻu mei hono potu?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 “Ko e moʻoni, ʻe tāmateʻi ʻae maama ʻoe angahala, pea ʻe ʻikai ulo ʻae kalofiama ʻo ʻene afi.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 ʻE fakapoʻuli ʻae maama ʻi hono fale, pea ʻe tāmateʻi ʻa ʻene maama fakataha mo ia.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 ʻE fakaʻapiʻapi ʻae lakaʻanga ʻo hono mālohi, pea ʻe lī ki lalo ia ʻe heʻene fakakaukau ʻaʻana.
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 He ko hono kauvaʻe ʻoʻona kuo ne lī ia ki he kupenga, pea ʻoku ne ʻeveʻeva ʻi he funga tauhele.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 ʻE moʻua ia ʻe he hele ʻi hono muivaʻe, pea ʻe ikuna ia ʻe he kaihaʻa.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Kuo ʻai ʻae tauhele kiate ia ʻi he kelekele, mo e sokitanu kiate ia ʻi he hala.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 ʻE fakamanavahēʻi ia ʻe he ngaahi meʻa fakailifia mei he potu kotoa pē, pea ʻe fakaveʻevave ia.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 ʻE kai ʻe he fiekaia ʻa hono mālohi, pea ʻe tali ofi ʻae fakaʻauha ki hono vakavaka.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 ʻE fakaʻauha ʻe ia ʻae mālohi ʻo hono sino: ʻio, ko e ʻuluaki fānau ʻoe mate te ne fakaʻauha ʻene mālohi.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 ʻE lī kituʻa mei hono fale ʻa hono falalaʻanga, pea ko ia ʻe ʻomi ia ki he tuʻi ʻoe fakailifia.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 ʻE nofo ia ʻi hono fale, he ʻoku ʻikai ʻoʻona ia: ʻe tūtuuʻi ki hono ʻapi ʻae sulifa.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 ʻE mōmoa mei lalo hono ngaahi aka, pea ʻe motuhi mei ʻolunga ʻa hono vaʻa.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Ko hono manatuʻi ʻe ʻauha mei he fonua, pea ʻe ʻikai hano hingoa ʻi he hala.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 ʻE kapusi ia mei he maama ki he poʻuli, pea ʻe tulia ia mei he māmani.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 ʻE ʻikai maʻu ʻe ia ha foha pe mokopuna ʻi hono kakai, ʻe ʻikai toe ha niʻihi ʻi hono ngaahi fale.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Ko kinautolu ʻe muimui ʻiate ia te nau ofo ki hono ʻaho, ʻo hangē ko e ilifia ʻanautolu naʻa nau feangai.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Ko e moʻoni ʻoku pehē pe ʻae ngaahi nofoʻanga ʻoe angahala, pea ko eni ʻae potu ʻo ia ʻoku taʻeʻiloʻi ʻae ʻOtua.”
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
