Selemaia 44
1 Ko e lea ʻaia naʻe hoko kia Selemaia ki he kau Siu kotoa pē ʻoku nofo ʻi he fonua ko ʻIsipite, pea ʻi Mikitoli, mo Tapanesi, mo Nofe, pea mo e ngaahi potu ʻo Patalosi, ʻo pehē,
Sana, joka tuli Jeremialle kaikkia niitä juutalaisia vastaan, jotka asuivat Egyptin maassa, asuivat Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa; se kuului:
2 “ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; ‘Kuo mou mamata ki he kovi kotoa pē kuo u ʻomi ki Selūsalema, pea mo e ngaahi kolo ʻo Siuta; pea vakai, kuo nau lala ʻi he ʻaho ni, pea ʻoku ʻikai nofo ai ha tangata,
"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Katso, ne ovat nyt raunioina, eikä niissä asukasta ole,
3 Koeʻuhi ko ʻenau angahala ʻaia naʻa nau fai ke fakatupu ai ʻeku tuputāmaki, ko e meʻa ʻi heʻenau tutu ʻae meʻa namu kakala, pea tauhi ki he ngaahi ʻotua kehe, ʻaia naʻe ʻikai te nau ʻilo, ʻekinautolu, pe ko kimoutolu, pe ko hoʻomou ngaahi tamai.
heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne.
4 Ko ia naʻaku fekau ai kiate kimoutolu, ʻeku kau tamaioʻeiki ko e kau palōfita, ʻo tuʻu hengihengi hake pe ʻo fekauʻi ʻakinautolu, ʻo pehē, “ʻOiauē, ʻoua naʻa fai ʻae meʻa fakalielia ni ʻaia ʻoku ou fehiʻa ki ai.”
Ja varhaisesta alkaen minä lähetin teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan'.
5 Ka naʻe ʻikai te nau tokanga, pe fakafanongo honau telinga ke tafoki mei heʻenau angahala, ke ʻoua naʻa tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ngaahi ʻotua kehe.
Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestansa ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille.
6 Ko ia naʻe lilingi atu ai hoku houhau mo ʻeku tuʻutāmaki, pea naʻe tutu ia ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta mo e ngaahi hala ʻo Selūsalema; pea kuo lala mo liʻaki ia, ʻo hangē ko e ʻaho ni.’
Ja niin vuoti minun kiivastukseni ja vihani alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi, autioiksi, niinkuin ne tänä päivänä ovat.
7 “Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova, ko e ʻOtua ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; Ko e hā ʻoku mou fai ai ʻae kovi lahi ni ki homou laumālie, ke tuʻusi ai meiate kimoutolu ʻae tangata mo e fefine, ʻae tamasiʻi mo e kei huhu, ʻi Siuta, ke ʻoua naʻa toe ha taha ʻiate kimoutolu;
Ja nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta, niin ettette jätä itsestänne jäännöstäkään?
8 Ko e meʻa ʻi hoʻomou fakahouhau ʻaki au ʻae ngaahi ngāue ʻa homou nima, ʻi he tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ngaahi ʻotua kehe ʻi he fonua ko ʻIsipite, ʻaia naʻa mou ʻalu ke nofo ki ai, koeʻuhi ke mou kapusi ʻakimoutolu, pea te mou hoko ko e fakamalaʻia mo e ongoongo kovi ki he ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻo māmani?
Te vihoitatte minut kättenne töillä, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette tulleet, täällä muukalaisina asumaan. Niin te tuotatte itsellenne häviön ja tulette kiroussanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa.
9 Kuo ngalo ʻiate kimoutolu ʻae ngaahi angahala ʻa hoʻomou ngaahi tamai, mo e angahala ʻae ngaahi tuʻi ʻo Siuta, mo e angahala ʻa honau ngaahi uaifi, mo hoʻomou angahala ʻamoutolu, mo e angahala ʻa homou uaifi, ʻaia kuo nau fai ʻi he fonua ʻo Siuta, pea ʻi he ngaahi hala ʻo Selūsalema?
Oletteko unhottaneet isäinne pahat teot ja Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, mitä he ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?
10 Pea ʻoku ʻikai fakavaivaiʻi ʻakinautolu ʻo aʻu ki he ʻaho ni, pea ʻoku ʻikai te nau manavahē, pe ʻeveʻeva ʻi heʻeku fono, mo ʻeku ngaahi tuʻutuʻuni, ʻaia kuo u tuku ʻi honau ʻao, pea mo e ʻao ʻo ʻenau ngaahi tamai.’
He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää, eivät vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.
11 “Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; Vakai, te u fakahangatonu atu hoku fofonga kiate kimoutolu ki he kovi, pea ke motuhi ʻa Siuta kotoa pē.
Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, hävittääkseni koko Juudan.
12 Pea te u ʻave ʻae toenga ʻo Siuta, ko kinautolu kuo fakahangatonu atu honau mata ke ʻalu ki he fonua ko ʻIsipite ke ʻāunofo ai, pea te nau tō ʻi he fonua ko ʻIsipite pea ʻe ʻauha kotoa pē; ʻio, ʻe fakaʻauha ʻakinautolu ʻaki ʻae heletā pea mo e honge: te nau mate ʻi he heletā mo e honge, ʻo fai mei he iiki ʻo aʻu ki he lalahi: pea te nau hoko ko e fehiʻanekina, mo e fakaofo, mo e fakamalaʻia, pea mo e ongoongo kovi.
Ja minä tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä muukalaisina asumaan, ja he hukkuvat kaikki. Egyptin maassa he kaatuvat miekkaan, hukkuvat nälkään, pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään; ja he tulevat kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi.
13 He te u tautea ʻakinautolu ʻoku nofo ʻi he fonua ko ʻIsipite, ʻo hangē ko ʻeku tautea ʻa Selūsalema, ʻaki ʻae heletā, mo e honge, pea mo e mahaki fakaʻauha:
Ja minä rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niinkuin minä rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla.
14 Koeʻuhi ke ʻoua naʻa hao pe toe ha taha ʻi he toenga ʻo Siuta, ʻaia kuo ʻalu ki he fonua ko ʻIsipite ke ʻāunofo ai, pe te ne toe foki ki he fonua ko Siuta, ʻaia ʻoku nau fie foki ke nofo ai: ka ko e tokosiʻi pe ʻe hola te nau foki mai.’”
Ei jää pakoonpäässeitä, ei pelastuneita Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, eivätkä he palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa halajaa jälleen, heidän siellä asuaksensa; sillä sinne on palaava vain muutamia pakolaisia."
15 Pea ko e kau tangata kotoa pē kuo ʻilo kuo tutu ʻe honau ngaahi uaifi ʻae meʻa namu kakala ki he ngaahi ʻotua kehe, pea mo e kau fefine kotoa pē naʻe tutuʻu ai, ko e tokolahi, ʻio, ko e kakai kotoa pē ʻoku nofo ki he fonua ko ʻIsipite, ʻi Patalosi, naʻa nau tali kia Selemaia, ʻo pehē,
Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen:
16 “Ko e meʻa ʻi he lea kuo ke lea ʻaki kiate kimautolu ʻi he huafa ʻo Sihova, ʻe ʻikai te mau fanongo kiate koe.
"Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua tottele;
17 Ka te mau fai moʻoni ki he meʻa kotoa pē kuo ʻalu atu ʻi homau ngutu, ke tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ʻeiki fefine ʻoe langi, pea lilingi ʻemau feilaulau inu kiate ia, ʻo hangē ko ia naʻa mau fai, ʻakimautolu mo ʻemau ngaahi tamai, mo homau ngaahi tuʻi, mo homau houʻeiki, ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea ʻi he ngaahi hala ʻo Selūsalema: he naʻa mau maʻu ai ʻae meʻakai lahi, pea naʻa mau lelei, pea ʻikai mamata ki he kovi.
vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.
18 Kae talu ʻemau tuku ʻemau tutu meʻa namu kakala ki he ʻeiki fefine ʻoe langi, pea mo ʻemau lilingi feilaulau inu kiate ia, kuo mau masiva ʻi he ngaahi meʻa kotoa pē, pea kuo fakaʻauha ʻakimautolu ʻaki ʻae heletā, pea mo e honge.
Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään.
19 “Pea ʻi he ʻemau tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ʻeiki fefine ʻoe langi, pea lilingi ʻae ngaahi feilaulau inu kiate ia, naʻa mau ngaohi ʻae mā maʻana, pea hū ki ai, mo lilingi ʻae ngaahi feilaulau inu kiate ia, taʻehamau kau tangata?”
Ja kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?"
20 Pea naʻe toki pehē ʻe Selemaia ki he kakai kotoa pē, ki he kau tangata, mo e kau fefine, pea mo e kakai kotoa pē naʻe tali ʻaki ʻae lea ko ia, ʻo pehē,
Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut:
21 “Ko e meʻa namu kakala ʻaia kuo mou tutu ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea ʻi he ngaahi hala ʻo Selūsalema, ʻakimoutolu, mo hoʻomou ngaahi tamai, mo homou ngaahi tuʻi, pea mo homou houʻeiki, pea mo e kakai ʻoe fonua, ʻikai naʻe manatu ʻa Sihova ki ai, pea ʻikai naʻe hoko ia ki hono finangalo?
"Eikö sitä uhrisavua, jota te olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessänsä?
22 Ko ia naʻe ʻikai toe faʻa kātaki ʻa Sihova, koeʻuhi ko e kovi ʻa hoʻomou ngaahi faianga, pea koeʻuhi ko e ngaahi meʻa fakalielia kuo mou fai; ko ia kuo lala ai homou fonua, pea ko e meʻa fakaofo, pea ko e malaʻia, pea taʻehanokakai, ʻo hangē ko ia ʻi he ʻaho ni.
Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kiroussanaksi, tuli asujattomaksi, niinkuin se tänä päivänä on.
23 Koeʻuhi kuo mou tutu ʻae meʻa namu kakala, pea koeʻuhi kuo mou angahala kia Sihova, pea ʻikai talangofua ki he leʻo ʻo Sihova, pe ʻeveʻeva ʻi heʻene ngaahi fono, pe ʻi heʻene ngaahi tuʻutuʻuni, pe ʻi heʻene ngaahi fakamoʻoni; ko ia kuo hoko ai ʻae kovi ni kiate kimoutolu, ʻo hangē ko e ʻaho ni.”
Sentähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan, sentähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niinkuin nyt on tapahtunut."
24 Naʻe lea foki ʻa Selemaia, ki he kakai kotoa pē, mo e kau fefine kotoa pē, “Fanongo ki he folofola ʻa Sihova, ʻa Siuta kotoa pē ʻoku ʻi he fonua ko ʻIsipite:
Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: "Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa.
25 ʻOku folofola ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ʻo pehē, ‘Kuo lea ʻaki homou ngutu ʻomoutolu mo homou ngaahi uaifi, pea fakamoʻoni ʻaki homou nima, ʻo pehē, “Te mau fakamoʻoni ʻemau ngaahi fuakava ʻaia kuo mau fuakava ʻaki ke tutu ʻae meʻa namu kakala ki he ʻeiki fefine ʻoe langi, pea te mau lilingi ʻemau ngaahi feilaulau inu kiate ia:” “‘Ko e moʻoni te mou fakahoko ʻa hoʻomou ngaahi fuakava, ko e moʻoni te mou fakamoʻoni ʻa hoʻomou ngaahi fuakava.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Me täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja'. Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!
26 “Ko ia mou fanongo ki he folofola ʻa Sihova, ʻa Siuta kotoa pē ʻoku nofo ʻi he fonua ko ʻIsipite; Vakai, kuo u fuakava ʻi hoku huafa lahi, ʻoku pehē ʻe Sihova, koeʻuhi ke ʻoua naʻa toe takua hoku huafa ʻe he ngutu ʻo ha tangata ʻo Siuta ʻi he fonua kotoa pē ʻo ʻIsipite, ʻo pehē, “ʻOku moʻui ʻae ʻEiki ko Sihova.’
Sentähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti, ei ole ainoakaan Juudan mies enää mainitseva suullaan minun nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' -ei koko Egyptin maassa.
27 Vakai, te u leʻohi ʻaki ʻakinautolu ʻae kovi, kae ʻikai ha lelei: pea ʻe fakaʻauha ʻae kau tangata kotoa pē ʻo Siuta, ʻoku ʻi he fonua ko ʻIsipite ʻaki ʻae heletā, mo e honge, ke ʻoua ke ʻosi ʻakinautolu.
Katso, minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi; ja jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, on hukkuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.
28 Ka ko e tokosiʻi pe ʻe hao mei he heletā pea liliu mai mei he fonua ko ʻIsipite ki he fonua ko Siuta, pea ʻe ʻilo ʻe he toenga kakai kotoa pē ʻo Siuta kuo ʻalu ki he fonua ko ʻIsipite ke ʻāunofo ʻi ai, pe ko e lea ʻa hai ʻe tuʻumaʻu, ʻaʻaku, pe ʻanautolu.”
Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan; ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän.
29 “Pea ʻoku pehē ʻe Sihova, ‘Ko e fakaʻilonga eni kiate kimoutolu, te u tautea ʻakimoutolu ʻi he potu ni, koeʻuhi ke mou ʻilo ʻoku moʻoni ʻe tuʻumaʻu ʻeku ngaahi lea kiate kimoutolu ke mou kovi ai:’
Ja tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat, teille onnettomuudeksi:
30 ʻOku pehē ʻe Sihova; ‘Vakai, Te u tukuange ʻa Felo-Hofala ko e tuʻi ʻo ʻIsipite ki he nima ʻo hono ngaahi fili, pea ki honau nima ʻoku kumi ki heʻene moʻui, ʻo hangē ko ʻeku tuku ʻa Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta ki he nima ʻo Nepukanesa ko e tuʻi ʻo Papilone, ko hono fili, ʻaia naʻe kumi ki heʻene moʻui.”’
Näin sanoo Herra: Katso, minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät hänen henkeänsä, niinkuin minä olen antanut Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi hänen henkeänsä."
