Selemaia 34

1 Ko e folofola naʻe hoko meia Sihova kia Selemaia, ʻi he te u tau ki Selūsalema mo hono ngaahi kolo ʻo ia, ʻa Nepukanesa ko e tuʻi ʻo Papilone, mo ʻene kautau kotoa pē, mo e ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻo māmani naʻa ne pule ki ai, pea mo e kakai kotoa pē, ʻo pehē,

Tämä on sana, joka tapahtui Jeremialle Herralta, kun Nebukadnetsar, Babelin kuningas, ja kaikki hänen sotajoukkonsa, ja kaikki valtakunnat maan päällä, jotka hänen vallassansa olivat, ja kaikki kansat sotivat Jerusalemia ja kaikkia hänen kaupungeitansa vastaan; ja sanoi:

2 “ʻOku pehē ʻe Sihova, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; ‘ʻAlu ʻo lea kia Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta, pea tala kiate ia, ʻoku pehē ʻe Sihova; “Vakai, te u tukuange ʻae kolo ni ki he nima ʻoe tuʻi ʻo Papilone, pea te ne tutu ʻaki ia ʻae afi:

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: mene ja puhu Zedekian, Juudan kuninkaan kanssa, ja sano hänelle: näin sanoo Herra: katso, minä annan tämän kaupungin Babelin kuninkaan käsiin, ja hänen pitää se tulella polttaman.

3 Pea ʻe ʻikai te ke hao koe mei hono nima, ka ʻe maʻu moʻoni koe, pea tukuange koe ki hono nima; pea ʻe mamata ʻe he fofonga ki he fofonga ʻoe tuʻi ʻo Papilone, pea te mo alea mo ia ko e ngutu ki he ngutu, pea te ke ʻalu ki Papilone.”’

Ja ei sinun pääsemän hänen kädestänsä, vaan totisesti käsitettämän ja hänen käteensä annettaman, niin että sinun pitää silmilläs Babelin kuninkaan silmät näkemän, ja hän on suusta suuhun sinua puhutteleva, ja sinä olet menevä Babeliin.

4 “Ka ke fanongo ki he folofola ʻa Sihova, ʻE Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta: ʻoku pehē ʻe Sihova, kiate koe, ‘ʻE ʻikai te ke mate koe ʻi he heletā.

Mutta kuule siis sinä, Zedekia, Juudan kuningas, Herran sanaa: näin sanoo Herra sinusta: ei sinun pidä miekalla kuoleman.

5 Ka te ke pekia ʻi he fiemālie: pea hangē ko e tutu [naʻe fai ]ki hoʻo ngaahi tamai ko e ngaahi ʻuluaki tuʻi naʻe muʻa ʻiate koe, ʻe pehē ʻenau tutu meʻa namu kakala kiate koe; pea te nau mamahi koeʻuhi ko koe, ʻo pehē, “ʻOiauē ʻeiki!” He kuo u fakahā ʻae lea,’ ʻoku pehē ʻe Sihova.”

Sinun pitää kuoleman rauhassa, ja niinkuin sinun isilles, jotka sinun edelläs ovat kuninkaat olleet, on poltettu, niin pitää myös sinulle poltettaman, ja sinua pitää itkettämän: voi herra! sillä minä olen sen sanonut, sanoo Herra.

6 Pea naʻe toki lea ʻaki ʻe Selemaia ko e palōfita ʻae ngaahi lea ni kotoa pē kia Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta ʻi Selūsalema,

Ja propheta Jeremia puhui kaikki nämä sanat Zedekialle, Juudan kuninkaalle Jerusalemissa,

7 ‌ʻI he tau ʻoe kau tau ʻoe tuʻi ʻo Papilone ki Selūsalema, pea mo e kolo kotoa pē ʻo Siuta naʻe toe, ʻa Lakisi, mo ʻAseka: he naʻe toe ʻae ongo kolo tau ni ʻi Siuta.

Kuin Babelin kuninkaan sotajoukko jo soti Jerusalemia vastaan, ja Juudan jääneitä kaupungeja vastaan, Lakista ja Asekaa vastaan; sillä nämät vahvat kaupungit olivat vielä Juudan kaupungeista jääneet.

8 Ko eni ʻae folofola naʻe hoko meia Sihova kia Selemaia, hili hono fai ʻae fuakava ʻe Setikia ko e tuʻi mo e kakai kotoa pē naʻe ʻi Selūsalema, ke fakahā kiate kinautolu ʻae tauʻatāina;

Tämä on sana, joka tapahtui Herralta Jeremialle, sitten kun kuningas Zedekia oli tehnyt liiton kaiken kansan kanssa, joka Jerusalemissa oli, ja luvannut kuuluttaa heille vapautta,

9 Koeʻuhi ke taki taha tukuange ʻe he tangata ʻa ʻene tamaioʻeiki, mo ʻene kaunanga, ke tauʻatāina, ʻo kapau ko e tangata Hepelū pe ko e fefine Hepelū; koeʻuhi ke ʻoua naʻa tamaioʻeiki ʻaki ʻe ha Siu ʻa hono tokoua.

Niin että jokaisen piti päästämän orjansa, joko se oli miehen eli vaimonpuoli, jotka Hebrealaiset olivat, niin ettei Juudalaisen pitänyt oleman veljensä orjana.

10 Pea naʻe tokanga ʻae houʻeiki kotoa pē, pea mo e kakai kotoa pē, ʻakinautolu naʻe fai ʻae fuakava, ke taki taha tukuange ʻene tamaioʻeiki, mo ʻene kaunanga ke tauʻatāina, ke ʻoua naʻa pule ʻe ha taha kiate kinautolu, pea naʻa nau fai ia, ʻonau tuku ke nau ʻalu.

Silloin kaikki ruhtinaat ja kaikki kansa, joka siihen liittoon oli mielistynyt, olivat hänelle kuuliaiset, että jokaisen piti päästämän sekä mies- että vaimo-orjansa vapaaksi, ja ei enään pitämän heitä orjanansa, ja he päästivät heidät.

11 Kae hili ia naʻa nau tafoki, pea pule ki he tamaioʻeiki mo e kaunanga, ko kinautolu kuo nau tukuange ke tauʻatāina, ke toe haʻu, pea toe pule kiate kinautolu ke nau tamaioʻeiki mo kaunanga.

Mutta vähää jälkeen käänsivät he itsensä, ja ottivat orjat miehen- ja vaimonpuolista taas tykönsä, jotka he olivat vapaaksi päästäneet, ja vaativat heitä taas orjaksensa.

12 Ko ia naʻe haʻu ʻae folofola ʻa Sihova kia Selemaia meia Sihova, ʻo pehē,

Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle Herralta ja sanoi:

13 “ʻOku pehē ʻe Sihova, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; ‘Naʻaku fai ʻae fuakava mo hoʻomou ngaahi tamai ʻi he ʻaho naʻaku ʻomi ai ʻakinautolu mei he fonua ko ʻIsipite, mei he fale fakapōpula, ʻo pehē,

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: minä olen tehnyt liiton teidän isäinne kanssa, kun minä vein heidät Egyptin maalta orjuuden huoneista, ja sanoin:

14 ‌ʻOka hili ʻae taʻu ʻe fitu te mou tukuange ʻae tangata taki taha hono tokoua ko e Hepelū, ʻaia kuo fakatau kiate koe, pea hili ʻene tauhi kiate koe ʻi he taʻu ʻe ono, ke ke tukuange ia ke ne tauʻatāina meiate koe: ka naʻe ʻikai fanongo kiate au ʻa hoʻomou ngaahi tamai, pe fakafanongo mai honau telinga.

Kun seitsemän vuotta ovat kuluneet, pitää jokaisen teistä päästämän veljensä, joka Hebrealainen on ja on itsensä sinulle myynyt, ja on jo kuusi vuotta sinua palvellut; ja sinun pitää hänen vapaaksi päästämän. Mutta ei teidän isänne totelleet minua, eikä kallistaneet siihen korviansa.

15 Pea naʻa mou tafoki eni, ʻo fai totonu ʻi hoku ʻao, ʻi hoʻomou taki taha fakatauʻatāinaʻi ʻa hono kaungāʻapi; pea naʻa mou fai ʻae fuakava ʻi hoku ʻao ʻi he fale kuo ui ʻaki hoku huafa:

Niin te olette nyt tänäpänä kääntäneet teitänne ja tehneet, mitä minulle kelpaa, että te olette antaneet kuuluttaa vapautta, jokainen lähimmäisellensä, ja olette siitä tehneet liiton minun edessäni siinä huoneessa, joka minun nimelläni nimitetty on.

16 Ka naʻa mou liliu ʻo fakaʻuliʻi hoku huafa, pea naʻe pule ʻe he tangata taki taha ki heʻene tamaioʻeiki, mo e tangata taki taha ki heʻene kaunanga, ko kinautolu naʻa ne fakatauʻatāinaʻi ke faʻiteliha pe, ke toe haʻu, pea fakamoʻulaloa ʻakinautolu, ke hoko ko e tamaioʻeiki mo e kaunanga kiate kimoutolu.’”

Mutta te olette taas siitä poikenneet, ja saastuttaneet minun nimeni, että jokainen on taas ottanut sekä mies- että vaimo-orjansa, jotka te olitte vapaaksi tehneet, että heidän piti oleman itse omansa, ja vaaditte heitä taas orjaksenne.

17 Ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova; “Naʻe ʻikai te mou fanongo kiate au, ke fakahā ʻae tauʻatāina taki taha ki hono tokoua, mo e tangata taki taha ki hono kaungāʻapi: ko ia,” ʻoku pehē mai ʻa Sihova, “Vakai, Te u fakahā ʻae tauʻatāina kiate kimoutolu, ki he heletā, mo e mahaki fakaʻauha, pea mo e honge; pea te u pule ke fetuku ʻakimoutolu ki he ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻo māmani.

Sentähden sanoo Herra näin: ettette kuulleet minua, että teidän piti kuuluttaman vapautta, jokainen veljellensä ja lähimmäisellensä; katso, niin minä kuulutan teille vapauden miekkaan, ruttoon ja nälkään, ja panen teidät kulkiaksi kaikissa valtakunnissa maan päällä.

18 Pea te u foaki ʻae kau tangata, ko kinautolu kuo maumauʻi ʻeku fuakava, ko kinautolu ʻoku teʻeki ai ke fakamoʻoni ʻae ngaahi lea ʻoe fuakava ʻaia naʻa nau fai ʻi hoku ʻao, ʻi heʻenau fahi ua ʻae ʻuhikiʻi pulu, pea ʻalu ʻi he vahaʻa ʻoe ongo fahi,

Ja jotka minun liitostani harhailevat, eikä pidä liiton sanoja, jonka he minun edessäni theneet ovat, niin minä teen niinkuin sille vasikalle, jonka kahdeksi kappaleeksi hakkasivat, ja kävivät molempain kappalten välitse,

19 Ko e houʻeiki ʻo Siuta, mo e houʻeiki ʻo Selūsalema, ko e kau talifekau, mo e kau taulaʻeiki, pea mo e kakai kotoa pē ʻoe fonua, ko kinautolu naʻe ʻalu ʻi he vahaʻa ʻoe ongo fahi ʻoe ʻuhikiʻi pulu;

Juudan pääruhtinaille, Jerusalemin päämiehille, kamaripalvelioille, papeille ja kaikelle maan kansalle, jotka vasikan kappalten välitse käyneet ovat.

20 Te u foaki ʻakinautolu ki he nima ʻo honau ngaahi fili, pea ki he nima ʻonautolu ʻoku kumi ki heʻenau moʻui: pea ʻe hoko honau ʻangaʻanga ko e meʻakai ki he fanga manupuna ʻoe langi, pea ki he fanga manu ʻoe fonua.

Ja tahdon antaa heitä heidän vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka heidän henkeänsä väijyvät, niin että heidän ruumiinsa pitää tuleman taivaan linnuille ja maan pedoille ruaksi.

21 “Pea te u foaki ʻa Setikia ko e tuʻi ʻo Siuta mo hono houʻeiki ki he nima ʻo honau ngaahi fili, pea ki he nima ʻokinautolu ʻoku kumi ki heʻenau moʻui, pea ki he nima ʻoe kau tau ʻoe tuʻi ʻo Papilone, ʻakinautolu kuo ʻalu hake ʻiate kimoutolu.”

Ja Zedekian, Juudan kuninkaan, ja hänen pääruhtinaansa annan minä vihollisten käsiin, ja niiden käsiin, jotka heidän henkeänsä väijyvät, ja Babelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka nyt teidän tyköänne on mennyt pois.

22 ‌ʻOku pehē ʻe Sihova, “Vakai, te u fekau pea pule kiate kinautolu ke nau toe hau ki he kolo ni; pea te nau tauʻi ia, pea lavaʻi ia, pea tutu ia ʻaki ʻae afi pea te u ngaohi ʻae ngaahi kolo ʻo Siuta ke lala taʻehanokakai.”

Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja annan taas tulla tämän kaupungin eteen, ja heidän pitää sotiman sitä vastaan, ja voittaman sen, ja tulella polttaman, ja minä hävitän Juudan kaupungit, niin ettei kenkään niissä pidä enään asuman.