Selemaia 33
1 Naʻe hoko foki ʻae folofola ʻa Sihova kia Selemaia, ko hono liunga ua, ʻi heʻene kei nofo ʻi he lotoʻā ʻoe fale fakapōpula, ʻo pehē,
Ja Herran sana tapahtui toisen kerran Jeremialle, kuin hän oli vielä suljettu vankihuoneen pihassa, ja sanoi:
2 “ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻaia naʻe fakatupu ia, ko Sihova ʻaia naʻe ngaohi ia, ke fokotuʻumaʻu ia; ko Sihova hono huafa;
Näin sanoo Herra, joka sen tekee, Herra, joka sen päättää ja toimittaa, Herra on hänen nimensä:
3 ‘Ui kiate au, pea te u talia koe, pea te u fakahā kiate koe ʻae ngaahi meʻa lahi, mo e ngaahi meʻa fufū, ʻaia naʻe ʻikai te ke ʻiloʻi.’
Huuda minua, niin minä tahdon kuulla sinua, ja tahdon ilmoittaa sinulle suuria ja voimallisia asioita, niitä, joita et tiedäkään.
4 He ʻoku pehē ʻe Sihova, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ki he ngaahi fale ʻoe kolo ni, pea ki he ngaahi fale ʻoe ngaahi tuʻi ʻo Siuta, ʻaia kuo lī ki lalo ʻi he ngaahi puke māʻolunga, pea mo e heletā;
Sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala tämän kaupungin huoneista ja Juudan kuningasten huoneista, jotka ovat maahan kukistetut, niistä teht'' multaseiniä varjelukseksi,
5 Naʻa nau haʻu ke tau mo e kau Kalitia, ka ko e meʻa ke fakapito ʻaki ʻakinautolu ʻae ʻangaʻanga ʻoe kakai, ʻakinautolu kuo u tāmateʻi ʻi heʻeku tuputāmaki mo hoku houhau, mo kinautolu kotoa pē kuo u fakafufū ai hoku fofonga mei he kolo ni koeʻuhi ko ʻenau angahala.
Ja niistä, jotka tänne ovat tulleet sotimaan Kaldealaisia vastaan, että he täyttäisivät ne ihmisten ruumiilla, jotka minä minun vihassani ja julmuudessani lyövä olen; sillä minä olen kätkenyt minun kasvoni tämän kaupungin edestä, kaiken heidän pahuutensa tähden:
6 ‘Vakai, te u ʻomi kiate ia ʻae moʻui, pea mo e faitoʻo ʻaonga, pea te u fakamoʻui ʻakinautolu, pea te u fakahā kiate kinautolu ʻae fiemālie mo e moʻoni lahi.
Katso, minä tahdon sitoa heidän haavansa ja tehdä heidät terveeksi, ja tahdon kuulla heidän rukouksensa rauhasta ja uskollisuudesta;
7 Pea te u liliu ʻae pōpula ʻo Siuta, mo e pōpula ʻo ʻIsileli, pea te u langa ʻakinautolu, ʻo hangē ko ia ʻi muʻa.
Sillä minä tahdon kääntää Juudan vankiuden ja Israelin vankiuden, ja rakennan heidät niinkuin alusta.
8 Pea te u fakamaʻa ʻakinautolu mei heʻenau ngaahi hia kotoa pē, ʻaia kuo nau angahala ʻaki kiate au; pea te u fakamolemole ʻenau ngaahi hia kotoa pē, ʻaia kuo nau angahala aki, mo fai kovi ai kiate au.
Ja puhdistan heidät kaikesta pahasta teostansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja tahdon antaa heille anteeksi kaiken pahan teon, joilla he ovat rikkoneet ja harhailleet minua vastaan.
9 Pea ʻe ʻiate au ia ko e hingoa ʻoe fiefia, pea ko e ongoongolelei mo e nāunau ʻi he ʻao ʻoe kakai kotoa pē ʻo māmani, ʻakinautolu ʻe fanongo ki he lelei kotoa pē ʻaia te u fai kiate kinautolu: pea te nau manavahē mo tetetete koeʻuhi ko e lelei kotoa pē pea mo e monūʻia ʻaia te u ʻomi kiate kinautolu.’”
Ja se on oleva minulle ilonimeksi, ylistykseksi ja kunniaksi kaikkein pakanain seassa maan päällä, kuin he saavat kuulla kaiken sen hyvän, minkä minä heille teen; ja heidän pitää peljästymän ja hämmästymän kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä rauhaa, jonka minä heille antaa tahdon.
10 ʻOku pehē ʻe Sihova; “ʻE toe ongoʻi ʻi he potu ni, ʻaia ʻoku mou pehē ʻe lala ia pea taʻehatangata pe ha manu, ‘ʻIo, ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta, pea mo e ngaahi hala ʻo Selūsalema, ʻaia ʻoku lala ʻo taʻehatangata, pea taʻehakakai, pe ha manu,’
Näin sanoo Herra: tässä paikassa, josta te sanotte: se on autio, ettei ihmisiä eikä karjaa Juudan kaupungeissa ja kaduilla Jerusalemissa ole (jotka niin hävitetyt ovat, ettei väkeä eikä asuvaisia, ei myös karjaa siellä ole, )
11 ʻE ʻi ai ʻae leʻo ʻoe fiefia, pea mo e leʻo ʻoe nekeneka, ko e leʻo ʻoe tangata taʻane, pea mo e leʻo ʻoe taʻahine, pea mo e leʻo ʻokinautolu ʻoku pehē, ‘Fakafetaʻi kia Sihova ʻoe ngaahi kautau: he ʻoku angalelei ʻa Sihova; ʻoku tolonga ʻo taʻengata ʻene ʻaloʻofa:’ pea mo kinautolu ʻoku ʻomi ʻae feilaulau ʻoe fakafetaʻi ki he fale ʻo Sihova. He te u pule ke liliu mai ʻae pōpula ʻoe fonua, ʻo hangē ko ia ʻi he kamataʻanga,” ʻoku pehē ʻe Sihova.
Pitää vielä nyt kuultaman riemun ja ilon ääni, yljän ääni ja morsiamen ääni, ja niiden ääni jotka sanovat: kiittäkäät Herraa Zebaotia, että Herra on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti, ja niidenkin, jotka kiitosuhria Herran huoneeseen kantavat; sillä minä käännän maan vankiuden, niinkuin alusta, sanoo Herra.
12 ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau: “Ko e potu eni ʻaia ʻoku lala, pea ʻoku ʻikai ʻi ai ha tangata pe ha manu, pea ko hono ngaahi kolo kotoa pē, ʻe toe hoko ia ko e nofoʻanga ʻoe kau tauhi sipi pea te nau tauhi ʻi ai ʻae fanga sipi.
Näin sanoo Herra Zebaot: tässä paikassa, joka autiona on, niin ettei ihmisiä eikä karjaa siinä ole, ja kaikissa hänen kaupungeissansa, pitää vielä nyt paimenten huoneet oleman, jotka ruokkivat laumoja;
13 Pea ʻi he ngaahi kolo ʻi he ngaahi moʻunga, pea ʻi he ngaahi kolo ʻi he ngaahi potu tokalelei, pea ʻi he ngaahi kolo ʻi he feituʻu tonga, pea ʻi he fonua ʻo Penisimani, pea ʻi he ngaahi potu ʻoku ofi ki Selūsalema, pea ʻi he ngaahi kolo ʻo Siuta, ʻe toe ʻalu ʻae fanga sipi ʻi he lalo nima ʻo ia ʻoku ne lau ʻakinautolu,” ʻOku pehē ʻe Sihova.
Sekä kaupungeissa, jotka vuorilla ovat, ja laaksokaupungeissa, jotka Etelämaassa ovat, Benjaminin maalla ja Jerusalemin ympärillä, ja Juudan kaupungeissa, sieltä pitää vielä menemän ulos ja sisälle luetut laumat, sanoo Herra.
14 ʻOka pehē ʻe Sihova, “Vakai, ʻoku haʻu ʻae ngaahi ʻaho, te u fakahoko ai ʻae meʻa lelei ʻaia naʻaku tala ki he fale ʻo ʻIsileli, pea mo e fale ʻo Siuta.
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon sen armollisen sanan herättää, jonka minä olen Israelin huoneelle puhunut, ja Juudan huoneelle:
15 ʻI he ngaahi ʻaho ko ia, pea mo e kuonga ko ia, te u fakatupu kia Tevita ʻae vaʻa ʻoe māʻoniʻoni; pea te ne fai ʻae fakamaau mo e angatonu ʻi he fonua.
Niinä päivinä ja sillä ajalla tahdon minä antaa Daavidille kasvaa vanhurskauden vesan, ja hän on toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan päällä.
16 ʻE fakamoʻui ʻa Siuta ʻi he ngaahi ʻaho ko ia, pea ʻe nofo fiemālie ʻa Selūsalema: pea ko e [huafa ]eni ʻe ui ʻaki ia, ‘Ko Sihova ko hotau māʻoniʻoni.’
Sillä ajalla pitää Juuda autetuksi tuleman, ja Jerusalem levossa asuman, ja häntä kutsutaan: Herra, meidän vanhurskautemme.
17 “He ʻoku pehē ʻe Sihova; ʻE ʻikai ʻaupito masiva ʻa Tevita ʻi he tangata ke nofo ʻi he nofoʻanga fakaʻeiʻeiki ʻoe fale ʻo ʻIsileli;
Sillä näin sanoo Herra: ein pidä Daavidilta puuttuman mies, joka istuu Israelin huoneen istuimella;
18 Pea ʻe ʻikai masiva ʻae kau taulaʻeiki ko e kau Livai ʻi ha tangata ʻi hoku ʻao ke ʻatu ʻae feilaulau tutu, pea ke tutu ʻae feilaulau kai, pea ke fai ʻae feilaulau maʻuaipē.”
Ei myös pidä koskaan edestäni puuttuman pappeja ja Leeviläisiä, jotka polttouhria uhraavat ja ruokauhria sytyttävät, ja uhreja joka aika teurastavat.
19 Pea naʻe hoko ʻae folofola ʻa Sihova kia Selemaia, ʻo pehē,
Herran sana tapahtui Jeremialle ja sanoi:
20 “ʻOku pehē ʻe Sihova; ‘Kapau te mou faʻa maumauʻi ʻeku fuakava ki he ʻaho, pea mo ʻeku fuakava ki he pō, koeʻuhi ke ʻoua naʻa hoko fakaholoholo ʻae ʻaho mo e pō;
Näin sanoo Herra: jos te taidatte lakkauttaa minun liittoni päivän ja yön kanssa, ja ettei päivä ja yö ole ajallansa:
21 Pea tā ʻe toki maumauʻi foki ʻeku fuakava mo Tevita ko ʻeku tamaioʻeiki, koeʻuhi ke ʻoua naʻa maʻu ʻe ia ʻae foha ke pule ʻi hono puleʻanga; pea mo e kau Livai ko e kau taulaʻeiki, ʻoku nau tauhi kiate au.
niin ei myös minun liittoni Daavidin minun palveliani kanssa, pidä miksikään oleman, ettei hänellä enää ole poikaa kuninkaaksi hänen istuimellansa, ja Leviläisten ja pappein, minun palveliaini kanssa.
22 ʻO hangē ʻoku ʻikai faʻa lau ʻae ngaahi fetuʻu ʻoe langi, pea ʻoku ʻikai faʻa fuofua ʻae ʻoneʻone ʻi he matātahi: Te u fakatupu pehē ʻae hako ʻo Tevita ko ʻeku tamaioʻeiki, pea mo e kau Livai ʻoku tauhi kiate au.’”
Niinkuin ei taivaan sotaväkeä taideta lukea eikä meren santaa mitata, juuri niin tahdon minä palveliani Daavidin siemenen enetää ja Leviläiset, jotka minua palvelevat.
23 Pea naʻe toe hoko foki ʻae folofola ʻa Sihova kia Selemaia, ʻo pehē,
Ja Herran sana tapahtui Jeremialle ja sanoi:
24 “ʻIkai te ke tokanga ki he lea kuo lea ʻaki ʻe he kakai ni, ʻo pehē, ‘Ko e faʻahinga ʻe ua ʻaia naʻe fili ʻe Sihova, kuo ne liʻaki ʻakinautolu,’ pea kuo nau manuki ki hoku kakai, ʻo hangē ʻe ʻikai te nau toe hoko ko e puleʻanga ʻi honau ʻao.”
Etkös ole nähnyt, mitä tämä kansa puhuu ja sanoo: Herra on hyljännyt ne kaksi sukukuntaa, jotka hän valinnut oli; ja he häpäisevät minun kansaani, niinkuin ei he enään minun kansani heidän edessään olisikaan.
25 ʻOku pehē ʻe Sihova, “Kapau ʻoku ʻikai ʻi heʻeku fuakava ʻae ʻaho mo e pō, pea kapau ʻoku ʻikai te u tuʻutuʻuni ʻae ngaahi fono ʻoe langi mo māmani;
Näin sanoo Herra: jos en minä pidä liittoani päivän ja yön kanssa, ja järjestystäni taivaan ja maan kanssa:
26 Pea tā te u toki liʻaki ʻae hako ʻo Sēkope, pea mo Tevita ko ʻeku tamaioʻeiki, pea ʻe ʻikai te u fili ha niʻihi ʻi hono hako ke pule ki he hako ʻo ʻEpalahame, mo ʻAisake, pea mo Sēkope: he te u pule ke liliu ʻenau pōpula, pea te u ʻaloʻofa kiate kinautolu.”
Niin tahdon myös hyljätä Jaakobin ja Daavidin minun palveliaini siemenen, niin etten minä ota niitä hänen siemenestänsä, jotka pitää vallitseman Abrahamin, Isaakin ja Jakobin siementä; sillä minä tahdon kääntää heidän vankiutensa ja armahtaa heitä.
