Selemaia 31
1 ʻOku pehē ʻe Sihova, “ʻI he kuonga ko ia, te u hoko ko e ʻOtua ki he ngaahi faʻahinga kotoa pē ʻo ʻIsileli, pea ko hoku kakai ʻakinautolu.
Sillä ajalla, sanoo Herra, tahdon minä kaikkein Israelin sukukuntain Jumala olla; ja heidän pitää minun kansani oleman.
2 ʻOku pehē ʻe Sihova, Ko e kakai naʻe hao ʻi he heletā naʻe ʻilo ʻae ʻofa ʻi he toafa; ʻio, ko ʻIsileli, naʻaku fai ke aʻutaki ia ki he mālōlō.
Näin sanoo Herra: se kansa, joka miekalta jäi, on armon korvessa löytänyt siinä, että minä ahkeroitsin saattaa Israelin lepoon.
3 Talu mei muʻa kuo hā mai kiate au ʻa Sihova, ʻo pehē, Ko e moʻoni, kuo u ʻofa ʻaki kiate koe ʻae ʻofa taʻengata: ko ia kuo u toho ʻaki koe ʻae ʻofa ongongofua.
Herra ilmestyy minulle kaukaa: minä olen ijankaikkisella rakkaudella sinua rakastanut, sentähden olen minä vetänyt sinua puoleeni sulasta armosta.
4 Pea te u toe langa koe, pea ʻe langa hake koe, ʻE taʻahine ʻo ʻIsileli: ʻe toe teuteu ʻaki koe ho ngaahi meʻa faiva, pea te ke ʻalu koe ke meʻe mo kinautolu ʻoku fiefia.
Minä tahdon rakentaa sinua jälleen, ja sinun, neitsy Israel, pitää rakennetuksi tuleman. Sinun pitää kaunistetuksi tuleman sinun kanteleillas, ja menemän niiden kanssa, jotka ilossa hyppäävät.
5 Te ke toe tō ʻae ngaahi vaine ʻi he ngaahi moʻunga ʻo Samēlia, ʻe tō ia ʻe he kau ngoue, pea ʻe kai ia ʻo hangē ko e ngaahi meʻa ngofua.
Sinun pitää taas istuttaman viinapuita Samarian vuorilla, istuttaman ja nautitseman.
6 Pea ʻe hokosia ʻae ʻaho, ʻe kalanga ai ʻae kau tangata leʻo ʻi he moʻunga ko ʻIfalemi, ‘Mou tuʻu hake, pea ke tau ʻalu hake ki Saione, kia Sihova ko hotau ʻOtua.’”
Sillä vielä on se aika tuleva, että vartiat pitää Ephraimin vuorella huutaman: nouskaat, käykäämme ylös Zioniin, Herran meidän Jumalamme tykö.
7 He ʻoku pehē ʻe Sihova; “Mou hiva ʻaki ʻae fiefia kia Sēkope, pea kalanga ʻi he lotolotonga ʻoe ngaahi kakai lahi: mou fakahā, mou fakafetaʻi, ʻo pehē, ʻE Sihova, fakamoʻui ʻa hoʻo kakai, ʻae toenga [kakai ]ʻo ʻIsileli.
Sillä näin sanoo Herra: huutakaat Jakobista ilolla, ja ihastukaat pakanain pään tähden: huutakaat korkiasti, ylistäkäät ja sanokaat: Herra, auta kansaas, Israelin jääneitä.
8 Vakai, te u ʻomi ʻakinautolu mei he fonua ʻi he tokelau, pea tānaki ʻakinautolu mei he ngaahi ngataʻanga ʻo māmani, ko kinautolu mo e kui pea mo e pipiki, mo e fefine feitama, pea mo ia ʻoku langā: ʻe liliu mai ki heni ʻae fuʻu tokolahi.
Katso, minä tahdon antaa heidän tulla pohjoisesta maakunnasta, ja tahdon heitä koota maan ääristä, sokiat, rammat, raskaat, synnyttäväiset yhdessä; niin että heidän tänne suuressa joukossa pitää tuleman jällensä.
9 Te nau haʻu mo e tangi, pea ʻi he lotu tāumaʻu te u tataki ʻakinautolu: te u fakaʻeveʻeva ʻakinautolu ʻi he ngaahi veʻe vaitafe ʻi he hala tokalelei, ʻaia ʻe ʻikai te nau tūkia ai: he ko e tamai au ki ʻIsileli, pea ko ʻeku ʻuluaki fānau ʻa ʻIfalemi.”
Heidän pitää itkien ja rukoillen tuleman, niin minä heitä johdatan. Minä tahdon heitä johdattaa vesiojain reunalla tasaista tietä, ettei he loukkaisi itseänsä; sillä minä olen Israelin isä, ja Ephraim on minun esikoiseni.
10 Fanongo ki he folofola ʻa Sihova, “ʻAkimoutolu ʻae ngaahi puleʻanga, pea fakahā ia ʻi he ngaahi motu mamaʻo, ʻo pehē, Ko ia naʻe fakamovetevete ʻa ʻIsileli te ne toe tānaki ia, pea leʻohi ia, ʻo hangē ko e tauhi ki heʻene fanga manu.
Kuulkaat pakanat, Herran sanaa, ja julistakaat kaukana luodoissa, ja sanokaat: joka Israelin hajoitti, se kokoo hänen jälleen, ja on häntä vartioitva niinkuin paimen laumaansa.
11 He kuo huhuʻi ʻe Sihova ʻa Sēkope, pea huhuʻi ia mei he nima ʻo ia naʻe mālohi kiate ia.
Sillä Herra on lunastava Jaakobin, ja on pelastava häntä sen kädestä, joka häntä väkevämpi on.
12 Ko ia te nau haʻu ʻo hiva ʻi he ngaahi potu māʻolunga ʻo Saione, pea te nau fakataha ki he angalelei ʻa Sihova, ki he uite, mo e uaine, mo e lolo, mo e ʻuhiki ʻoe fanga sipi, pea mo e manu: pea ʻe tatau honau laumālie mo e ngoue kuo fakaviviku; pea ʻe ʻikai ʻaupito te nau toe mamahi.
He tulevat ja Zionin korkeudella veisaavat, ja heidän pitää joukolla Herran lahjain tykö tuleman, jyväin, viinan, öljyn, karitsain ja vasikkain tykö; niin että heidän sielunsa pitää oleman niinkuin kastettu yrttitarha, eikä enää surullinen oleman.
13 Pea ʻe toki fiefia ʻae taʻahine ʻi he meʻe, ko e talavou mo e motuʻa fakataha: he te u liliu ʻenau mamahi ko e fiefia, pea te u fakafiemālieʻi ʻakinautolu pea fakafiefiaʻi ʻakinautolu ʻi he hili ʻenau mamahi.
Silloin pitää neitseet hypyssä iloiset oleman, siihen myös nuoret miehet ynnä vanhain kanssa; sillä minä tahdon heidän murheensa iloksi kääntää, ja lohduttaa heitä, ja ilahutan heitä murheestansa.
14 Pea te u fakamākona ʻaki ʻae ngako ʻae laumālie ʻoe kau taulaʻeiki, pea ʻe mākona ʻa hoku kakai ʻi heʻeku angalelei, ʻoku pehē ʻe Sihova.”
Ja minä tahdon pappien sydämet ilolla täyttää, ja minun kansani pitää minun lahjastani ravittaman, sanoo Herra.
15 ʻOku pehē ʻe Sihova; “Naʻe ongoʻi ʻi Lama ʻae leʻo ko e tangi, mo e tangilāulau; ko e tangi ʻa Lesieli ʻi heʻene fānau pea ʻe ʻikai te ne tali ʻae fiemālie koeʻuhi ko ʻene fānau, he kuo ʻikai ʻakinautolu.
Näin sanoo Herra: Raamasta kuuluu parkuvaisten ääni ja katkera itku; Raakel itkee lapsiansa, ja ei tahdo itsiänsä lohdutettaa lastensa tähden, ettei he ole.
16 ʻOku pehē ʻe Sihova; taʻofi ho leʻo mei he tangi, pea mo ho mata mei he loʻimata: he ʻoku pehē ʻe Sihova, ʻe totongi hoʻo ngāue; pea te nau toe haʻu mei he fonua ʻoe fili.
Näin Herra sanoo näin: lakaa parkumasta ja itkemästä, ja pyyhi silmistäs kyyneleet; sillä sinun työlläs pitää palkka oleman, sanoo Herra, ja heidän pitää palajaman vihollisten maasta.
17 ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻOku ai ʻae ʻamanaki ʻi ho ikuʻanga, koeʻuhi ʻe toe ʻomi ʻa hoʻo fānau ki honau fonua.
Ja sinun jälkeentulevaisillas pitää toivo oleman, sanoo Herra; sillä sinun lapses pitää tuleman maallensa jälleen.
18 “Ko e moʻoni kuo u fanongo kia ʻIfalemi ʻoku ne fakamamahi ʻe ia ia, ʻo pehē; ‘Kuo ke valoki mai pea kuo valokiʻi au ʻo hangē ko e pulu ʻoku taʻemaheni ai mo e haʻamonga: fakatafoki au pea te u tafoki; he ko koe ko Sihova ko hoku ʻOtua.
Kyllä minä olen kuullut, kuinka Ephraim valittaa: sinä olet minua kurittanut minua, ja minä olen myös kuritettu, niinkuin hillimätöin vasikka. Palauta minua, niin minä palajan, sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.
19 Pea hili ʻeku tafoki naʻaku fakatomala moʻoni; pea u taaʻi hoku tenga ʻi he hili hoku akonakiʻi: naʻaku mā, ʻio, mo puputuʻu, koeʻuhi kuo u fua ʻae ongoongo kovi ʻo ʻeku kei siʻi.’
Koska minä palautettiin, niin minä kaduin; sillä sittekuin minä taitavaksi tulin, niin minä löin lanteitani. Minä olin häväisty ja häpeen myös, sillä minun täytyy kärsiä nuoruuteni pilkkaa.
20 ʻIkai ko hoku foha ʻofeina ʻa ʻIfalemi? ʻIkai ko e tamasiʻi fakaʻofoʻofa ia? He kuo talu ʻeku lea kiate ia, ʻoku ou kei manatu lahi kiate ia: ko ia ʻoku mamahi hoku fatu koeʻuhi ko ia; ko e moʻoni te u ʻofa kiate ia, ʻoku pehē mai ʻa Sihova.
Eikö Ephraim ole rakas poikani ja ihana lapseni? Sillä minä kyllä hyvin muistan, mitä minä hänelle puhunut olen; sentähden minun sydämeni halkee laupiudesta hänen kohtaansa, että minä kaiketi armahdan häntä, sanoo Herra.
21 Ke ke fokotuʻu ʻae ngaahi fakaʻilonga ʻoe hala, fokotuʻu ʻae ngaahi fakaʻilonga māʻolunga: fakahanga ho loto ki he hala lahi, ke ke liliu mai ʻi he hala naʻa ke ʻalu ai, ʻE taʻahine ʻo ʻIsileli, ke ke liliu mai ki hoʻo ngaahi kolo ni.”
Pane sinulles muistomerkit, ja aseta sinulles murheenmuisto, ja kohenna sydämes oikialle tielle, jota sinun vaeltaman pitää. Palaja, neitsy Israel, palaja näiden sinun kaupunkeis tykö.
22 ʻE ʻofefine fakaholomui, ʻe fēfē hono fuoloa ʻa hoʻo ʻalu fano? He kuo fakatupu ʻe Sihova ha meʻa foʻou ʻi he fonua, ʻe auna ʻe he fefine ʻae tangata mālohi.”
Kuinka kauvan sinä tahdot eksyksissä käydä, sinä vastahakoinen tytär? Sillä Herra on jotakin uutta maalla luova, vaimon pitää miestä piirittämän.
23 ʻOku pehē ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli; “Te nau lea ʻaki ʻae lea ni ʻi he fonua ʻo Siuta pea ʻi hono ngaahi kolo, ʻo kau ka fakatafoki ʻenau pōpula; ‘Ke tāpuakiʻi koe ʻe Sihova, ʻa koe ko e nofoʻanga ʻoe angatonu, pea ko e moʻunga ʻoe māʻoniʻoni.’
Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: Vielä täm sana sanotaan Juudan maassa ja hänen kaupungeissansa, kun minä heidän vankiutensa kääntävä olen: Herra siunatkoon sinua, sinä vanhurskauden asumus, sinä pyhä vuori.
24 Pea ʻe nofo ʻi Siuta mo hono ngaahi kolo kotoa pē, ʻae kau tangata tauhi, mo kinautolu ʻoku ʻalu atu mo ʻenau fanga manu.
Ja Juuda ynnä kaikkein hänen kaupunkeinsa kanssa pitää siellä asuman, niin myös peltomiehet, ja jotka laumansa kanssa vaeltavat.
25 He kuo u fakainu ʻae laumālie ʻoku vaivai, pea kuo u fakamākona ʻae laumālie kotoa pē ʻoku mamahi.
Sillä minä tahdon väsyneen sielut virvoittaa, ja murheelliset sielut ravita.
26 Pea naʻaku ʻā ʻi he meʻa ni, pea u vakai; pea naʻe lelei kiate au ʻeku mohe.
Sentähden minä heräsin ja katselin, jossa minä olin makiasti maannut.
27 “ʻOku pehē ʻe Sihova, Vakai, ʻoku haʻu ʻae ngaahi ʻaho, ʻaia te u tūtuuʻi ai ʻae hako ʻoe tangata mo e hako ʻoe manu ki he fale ʻo ʻIsileli pea mo e fale ʻo Siuta.
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon Israelin huoneen ja Juudan huoneen kylvää ihmisen siemenellä ja karjan siemenellä.
28 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ʻo hangē naʻaku leʻohi ʻakinautolu, ke taʻaki fuʻu hake, mo fesiʻi hifo, pea lī ki lalo, mo fakaʻauha, mo fakamamahi; ʻe pehē ʻeku leʻohi ʻakinautolu, ke langa, mo tō, ʻoku pehē ʻe Sihova.
Ja pitää tapahtuman, että niinkuin minä olin valpas heitä hävittämään, repimään, raatelemaan, kadottamaan ja rankaisemaan: niin minä myös tahdon valpas olla heitä rakentamaan ja istuttamaan, sanoo Herra.
29 Pea ʻe ʻikai te nau toe lea pehē ʻi he ʻaho ko ia, ‘Kuo kai ʻe he ngaahi tamai ʻae kālepi mahi, pea kuo maninia ʻae nifo ʻoe fānau.’
Ei silloin enään pidä sanottaman: isät ovat happamia viinamarjoja syöneet, ja lasten hampaat ovat huoltuneet.
30 Ka ʻe mate ʻae tangata taki taha ʻi heʻene hia ʻaʻana: ʻe maninia ʻae nifo ʻoe tangata taki taha ʻoku kai ki he kālepi mahi.”
Vaan jokaisen pitää pahan tekonsa tähden kuoleman, ja kuka ihminen syö happamia viinamrjoja, hänen hampaansa pitää huoltuman.
31 ʻOku pehē ʻe Sihova, Vakai, ʻe hoko mai ʻae ngaahi ʻaho, te u fai ai ʻae fuakava foʻou mo e fale ʻo ʻIsileli, pea mo e fale ʻo Siuta:
Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä teen uuden liiton Israelin huoneen kanssa ja Juudan huoneen kanssa.
32 ʻO ʻikai tatau mo e fuakava ʻaia ne u fai mo ʻenau ngaahi tamai, ʻi he ʻaho ko ia naʻaku puke ai honau nima ke tataki ʻakinautolu mei he fonua ko ʻIsipite; ʻaia ko e fuakava ʻaʻaku naʻa nau maumauʻi; ka ʻoku pehē ʻe Sihova, ne u hangē ko e husepāniti kiate kinautolu.
En senkaltaista kuin entinen liitto oli, jonka minä heidän isäinsä kanssa tein, kun minä heidän käteensä rupesin, heitä Egyptin maalta johdattaakseni; jota liittoa ei he pitäneet, ja minä vallitsin heitä, sanoo Herra.
33 He ko eni ʻae fuakava ʻaia te u fai mo e fale ʻo ʻIsileli; ʻoka hili ange ʻae ngaahi ʻaho ko ia, ʻoku pehē ʻe Sihova, Te u ai ʻeku fono ki honau loto, pea te u tohi ia ʻi honau laumālie; pea te u hoko ko honau ʻOtua, pea ʻe hoko ʻakinautolu ko hoku kakai.
Mutta tämän pitää se liitto oleman, jonka minä Israelin huoneen kanssa teen tämän ajan perästä, sanoo Herra: minä tahdon minun lakini antaa heidän sydämeensä ja sen ehidän mieliinsä kirjoittaa; ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää minun kansani oleman.
34 Pea ʻe ʻikai te nau taki taha ako ki hono kaungāʻapi, mo taki taha ki hono kāinga, ʻo pehē, Ke ʻilo ʻa Sihova: he te nau ʻilo kotoa pē au, mei he iiki ʻo aʻu ki he lalahi ʻiate kinautolu, ʻOku pehē ʻe Sihova: he te u fakamolemole ʻenau hia, pea ʻe ʻikai te u toe manatu ki heʻenau angahala.
Ja ei pidä kenenkään lähimmäistänsä opettaman, eikä veli veljeänsä, ja sanoman: tunne Herraa; sillä heidän pitää kaikkein minun tunteman, sekä pienten että suurten, sanoo Herra; sillä minä tahdon hedän pahat tekonsa antaa anteeksi, ja en ikinä enään muista heidän syntejänsä.
35 ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻaia ʻoku ne foaki ʻae laʻā ko e maama ki he ʻaho, pea kuo tuʻutuʻuni ʻae māhina mo e ngaahi fetuʻu ko e maama ki he pō, ʻaia ʻoku ne vahevahe ʻae tahi ʻi he ʻuʻulu ʻa hono ngaahi peau; ko Sihova ʻoe ngaahi kautau ko hono huafa.
Näin sanoo Herra, joka auringon antaa päivällä valkeudeksi, kuun ja tähtien järjestyksen yöllä valkeudeksi: joka meren liikuttaa, että hänen aaltonsa pauhaavat, Herra Zebaot on hänen nimensä:
36 ʻOku pehē ʻe Sihova, Kapau ʻe mole ʻi hoku ʻao ʻae ngaahi tuʻutuʻuni ni, pea ʻe toki fakangata ʻae puleʻanga ʻoe hako ʻo ʻIsileli ʻi hoku ʻao ʻo taʻengata.
Kun senkaltaiset säädyt minun edestäni hukkuvat, sanoo Herra, silloin myös Israelin siemenen pitää puuttuman, ettei se ole enään kansa minun edessäni ijankaikkisesti.
37 ʻOku pehē ʻe Sihova; Kapau ʻoku faʻa fuofua ʻae langi ʻi ʻolunga, pea faʻa hakule ʻae ngaahi tuʻunga ʻi lalo ʻo māmani, te u toki liʻaki foki ʻae hako kotoa pē ʻo ʻIsileli, koeʻuhi ko e meʻa kotoa pē ʻaia kuo nau fai, ʻoku pehē ʻe Sihova.
Näin sanoo Herra: jos taivasta taidetaan ylhäällä mitata, ja maan perustusta alhaalla tyynni tutkiskella; niin myös minä tahdon heittää pois koko Israelin siemenen kaikkein, niiden tähden, mitkä he tehneet ovat, sanoo Herra.
38 ʻOku pehē ʻe Sihova, “Vakai, ʻoku haʻu ʻae ngaahi ʻaho, ʻaia ʻe langa ai ʻae kolo kia Sihova mei he potu fale leʻo ʻo Hananili ki he matapā ʻoe tuliki.
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananeelintornista Kulmaporttiin asti.
39 Pea ʻe falō totonu ʻae meʻa fuofua ʻiate ia, ki he moʻunga ko Kalepi, pea ʻe tākai ʻaki ki Koate.
Ja mittanuora pitää siellä kohdastansa käymänhamaan Garebin kukkulaan asti, ja käymän ympäri Goaan.
40 Pea ʻe māʻoniʻoni kia Sihova ʻae teleʻa ʻoe ngaahi ʻangaʻanga, pea mo e efu, pea mo e ngaahi ngoue kotoa pē ʻo aʻu ki he vaitafe ko Kitiloni, ʻo aʻu ki he tuliki ʻoe matapā hoosi ʻoku hanga ki he tokelau, pea ʻe ʻikai toe taʻaki ia, pe toe lī ki lalo ʻo taʻengata.”
Ja kaiken ruumiisten ja tuhkalaakson, ja kaikki pellot, hamaan Kidronin ojaan saakka, ja hamaan Hevosportin kulmaan, itään päin, pitää Herralle pyhä oleman, niin ettei sitä ikänä särjetä eli rikota.
