Selemaia 12
1 “ʻE Sihova, ʻoku ke angatonu, ʻo kau ka tāpafua kiate koe: tuku ke u lea kiate koe ʻi hoʻo ngaahi fakamaau: ko e hā ʻoku monūʻia ai ʻae hala ʻoe angahala? Ko e hā ʻoku fiefia lahi ai ʻakinautolu ʻoku fai kākā lahi?
Herra, jos minä vielä kävisin sinun kanssas oikeudelle, niin sinä kuitenkin löydetään hurskaaksi; kuitenkin puhun minä sinun kanssas oikeudesta. Miksi käy jumalattomille niin hyvin, ja suurilla ylönannetuilla on kaikkinaista kyllä?
2 Kuo ke tō ʻakinautolu, pea kuo nau aka: ʻoku nau tupu, ʻio, ʻoku nau fua; ʻoku ke ofi ʻi honau ngutu, kae mamaʻo ʻi honau loto.
Sinä istutat heitä juurtumaan, kasvamaan ja kantamaan hedelmän; sinä olet läsnä heidän suussansa, vaan kaukana heidän sydämestänsä.
3 Ka ko koe, ʻE Sihova, ʻoku ke ʻiloʻi au; kuo ke ʻafioʻi au, pea ʻahiʻahi hoku loto kiate koe: toho kituaʻā kinautolu ʻo hangē ko e fanga sipi ke tāmateʻi, pea teuteu ʻakinautolu ki he ʻaho ʻoe tāmateʻi.
Mutta minun sinä, Herra, tunnet, näet minun ja tutkistelet sydämeni sinun edessäs; tempaa heitä niinkuin lampaita teuraaksi tehtää, ja pyhitä heitä tappamisen päiväksi.
4 ʻE fēfē hono fuoloa ʻoe tangi ʻae kelekele, pea mae ʻae mohuku ʻoe ngoue, koeʻuhi ko e angahala ʻanautolu ʻoku nofo ai? Kuo fakaʻauha ʻae ngaahi manu veʻe fā, mo e ngaahi manupuna; koeʻuhi naʻa nau pehē, ‘ʻE ʻikai te ne ʻafioʻi hotau ikuʻanga.’”
Kuinka kauvan siis pitää maan niin surkiasti oleman, ja ruohon kaikissa paikoissa kedolla kuivuman? asuvaisten pahuuden tähden, että sekä eläimet että linnut katoovat; sillä he sanovat: hän kyllä vähän tietää, kuinka meille tästälähin käy.
5 “Kapau kuo ke lele mo e kau tangata, pea kuo nau fakaongosiaʻi koe, te ke fakapuepue fēfē mo e fanga hoosi? Pea kapau kuo nau fakaongosiaʻi koe ʻi he fonua fiemālie, ʻaia naʻa ke falala ki ai, ko e hā te ke fai ʻi he lōmaki mai ʻa Sioatani?
Jos ne, jotka jalkaisin käyvät, väsyttävät teidät, kuinka siis silloin käy, kuin sinun täytyy hevosmiesten kanssa juosta? Ja jos sinä etsit niissä maakunnissa suruttomuutta, joissa rauha on, mitä sinulle on tapahtuva sen ylpiän Jordanin tykönä?
6 He ko ho kāinga, mo e fale ʻo hoʻo tamai, ʻio, naʻa mo kinautolu kuo nau fai kākā kiate koe; kuo nau kalanga mo tuli kiate koe: kaeʻoua naʻa ke tui kiate kinautolu ʻi heʻenau lea fakafiemālie kiate koe.”
Sillä sinun veljes ja isäs huone ovat myös sinua vastaan petolliset ja pitittävät sinua täydellä kurkulla; sentähden älä usko heitä, jos he vielä ystävällisesti sinun kanssas puhuvat.
7 “Kuo u liʻaki hoku fale, kuo u tukuange hoku tofiʻa; kuo u tuku ki he nima ʻo hono ngaahi fili ʻaia naʻe ʻofa ki ai hoku laumālie.
Minun täytyy antaa minun huoneeni ylön, ja paeta minun perintöäni, ja antaa minun rakkaan sieluni vihollisten käsiin.
8 Ko hoku tofiʻa ʻoku hangē ko e laione ʻi he vao kiate au; ʻoku ne kalou mai kiate au: ko ia ʻoku ou fehiʻa ai kiate ia.
Minun perintöni on tullut minulle niinkuin jalopeura metsässä, ja räyskyy minua vastaan, sentähden vihaan minä häntä.
9 Ko hoku tofiʻa ʻoku hangē ko e manupuna ʻoku pulepule hono fulufulu, ʻoku tauʻi ia ʻe he manupuna kotoa pē; haʻu ʻakimoutolu ʻae fanga manu ʻoe vao, ke mou fakataha mai ʻo kai.
Minun perintöni on niinkuin kirjava lintu, jonka ympärille linnut heitänsä kokoovat; nouskaat ja kootkaat teitänne kaikki eläimet kedolla, tulkaat ja syökäät.
10 Kuo maumauʻi ʻeku ngoue vaine ʻe he kau tauhi tokolahi, kuo nau malamalaki ʻa hoku ʻapi, kuo nau ngaohi hoku tofiʻa lelei ko e vao lala.
Monet paimenet ovat hävittäneet minun viinamäkeni, ja sotkuneet minun sarkani; he ovat tehneet minun kauniin sarkani korveksi ja autioksi.
11 Kuo nau fakalala ia, pea ʻi heʻene lala ʻoku ne tangi kiate au; kuo fakalala ʻae fonua kotoa pē, koeʻuhi ʻoku ʻikai tokanga ki ai ʻe ha tangata.
(Minä näen jo kaiketi) kuinka surkiasti hän on hävitetty, että koko maa on kylmillä; mutta ei yksikään sitä pannut sydämeensä.
12 Kuo haʻu ʻae kau fakaʻauha ki he ngaahi potu māʻolunga kotoa pē ʻi he toafa: koeʻuhi ʻe fakaʻauha ʻaki ʻae heletā ʻa Sihova mei he ngataʻanga ʻe taha ʻoe fonua, ʻio, ʻo aʻu ki he ngataʻanga ʻe taha ʻoe fonua: pea ʻe ʻikai ha fiemālie ki ha taha.
Sillä hävittäjät tulevat kaikille kukkuloille korvessa, ja Herran miekka kuluttaa yhdestä maan äärestä niin toiseen, ja ei yhdelläkään lihalla pidä rauhaa oleman.
13 Kuo nau tūtuuʻi ʻae uite, ka te nau utu ʻae ʻakau talatala: ʻoku nau feinga, ka ʻe ʻikai ʻaonga ia kiate kinautolu: pea te mou mā ʻi hoʻomou koloa, koeʻuhi ko e houhau kakaha ʻo Sihova.”
He kylvävät nisuja, mutta heidän pitää ohdakkeita niittämän, he tekevät itsellensä paljon vaivaa, mutta ei heidän pidä sitä nautitseman, eikä iloitseman vuoden tulostansa, Herran julman vihan tähden.
14 ʻOku pehē ʻe Sihova, “Ki hoku kaungāʻapi kovi kotoa pē, ʻakinautolu ʻoku ala ki he tofiʻa kuo u fakanofo ai ʻa hoku kakai ko ʻIsileli; vakai te u taʻaki ʻakinautolu ʻi honau fonua, pea taʻaki ʻae fale ʻo Siuta ʻiate kinautolu.
Näin sanoo Herra kaikkia minun pahoja kyläni miehiä vastaan, jotka tarttuvat minun perintööni, jonka minä kansalleni Israelille jakanut olen: katso, minä revin heitä ylös heidän maastansa, ja otan ulos Juudan huoneen juuri heidän keskeltänsä.
15 Pea ʻe hoko ʻo pehē, hili ʻeku taʻaki ʻakinautolu, te u foki pea ʻaloʻofa kiate kinautolu, pea te u toe ʻomi ʻakinautolu ko e tangata taki taha ki hono ʻapi, pea ko e tangata taki taha ki hono fonua.
Ja pitää tapahtuman, että kuin minä olen heidän ottanut ulos, armahdan minä jälleen heitä, ja annan kullekin oman perintönsä ja maansa jälleen.
16 Pea ʻe hoko ʻo pehē, kapau te nau hangahanga ako ki he ngaahi hala ʻo hoku kakai, ke fuakava ʻi hoku huafa, ‘ʻOku moʻui ʻa Sihova;’ ʻo hangē ko ʻenau ako ki hoku kakai ke fuakava kia Peali; pehē ʻe langa hake ʻakinautolu ʻi he lotolotonga ʻo hoku kakai.”
Ja se on tapahtuva, jos he minun kansastani kaiketi oppivat vannomaan minun nimeni kautta (niin totta kuin Herra elää), niinkuin he ennen minun kansani opettivat vannomaan Baalin kautta: niin pitää heitä myös rakennettaman minun kansani seassa.
17 Ka ʻoku pehē ʻe Sihova, “Kapau ʻe ʻikai te nau talangofua, te u taʻaki moʻoni pea fakaʻauha ʻae puleʻanga ko ia.”
Mutta jollei he kuule, niin minä totisesti revin ylös sen kansan, ja surmaan sen, sanoo Herra.
