ʻIsaia 43
1 Ka ko eni, ʻoku pehē ʻe Sihova ʻaia naʻa ne ngaohi koe, ʻE Sēkope, pea ko ia naʻe fakafuofua koe, ʻE ʻIsileli, “ʻOua ʻe manavahē: he kuo u huhuʻi koe, kuo u ui koe ʻaki ho hingoa; ʻoku ʻaʻaku koe.
Ja nyt, näin sanoo Herra, joka sinun, Jakob, loi, ja joka sinun, Israel, teki: älä pelkää; sillä minä olen sinun lunastanut; minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun.
2 ʻOka ke ka ʻalu ʻi he vai, te u ʻiate koe; pea ʻi he ngaahi vaitafe, ʻe ʻikai te ke melemo ai: ʻoka ke ka ʻalu ʻi he afi, ʻe ʻikai te ke vela; pea ʻe ʻikai ʻalu hake ʻiate koe ʻae ulo afi.
Sillä jos sinä vesissä käyt, niin minä olen tykönäs, ettei virrat sinua upota; ja jos sinä tulessa käyt, et sinä pala, ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.
3 He ko au ko Sihova ko ho ʻOtua, ko e tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli, ko ho Fakamoʻui: naʻaku foaki ʻa ʻIsipite ko ho huhuʻi, ʻa ʻItiopea mo Sipa maʻau.
Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, Israelin Pyhä, sinun vapahtajas. Minä olen Egyptin, Etiopian ja Seban antanut edestäs sovinnoksi.
4 Ko e meʻa ʻi hoʻo mahuʻinga ʻi hoku ʻao, ko ia naʻa ke ongoongolelei ai, pea kuo u ʻofa kiate koe: ko ia te u foaki ʻae kau tangata koeʻuhi ko koe, pea mo e kakai koeʻuhi ko hoʻo moʻui.
Ettäs niin kalliiksi olet luettu minun silmäini edessä, niin sinä olet myös kunniallisena pidetty, ja minä rakastin sinua, ja annan sentähden ihmiset sinun edestäs, ja kansat sinun sielus edestä.
5 ʻOua ʻe manavahē: he ʻoku ou ʻiate koe: te u ʻomi ho hako mei hahake, pea tānaki ko e mei he lulunga;
Älä siis nyt pelkää; sillä minä olen sinun tykönäs; idästä tahdon minä simenes saattaa, ja lännestä tahdon sinua koota.
6 Te u pehē ki he tokelau, ‘Tukuange,’ pea ki he potu tonga, ‘ʻOua ʻe taʻofi:’ ʻomi hoku ngaahi foha mei he mamaʻo, mo hoku ngaahi ʻofefine mei he ngaahi ngataʻanga ʻo māmani;
Minä tahdon sanoa pohjoiselle: tuo tänne, ja etelälle: älä kiellä. Tu tänne minun poikani taampaa, ja minun tyttäreni hamasta maailman ääristä:
7 ʻIo, ʻakinautolu kotoa pē ʻoku ui ʻaki hoku huafa: he kuo fakatupu ia ke u ongoongolelei ai: naʻaku fakafuofua ia, ʻio, naʻaku ngaohi ia.”
Kaikki, jotka minun nimelläni ovat nimitetyt, jotka minä luonut olen, valmistanut ja tehnyt minun kunniakseni.
8 Omi ʻae kakai kui ʻoku mata, pea mo e tuli ʻoku telinga.
Tuo edes sokia kansa, jolla kuitenkin silmät ovat, ja kuurot, joilla kuitenkin korvat ovat.
9 Ke tānaki fakataha ʻae ngaahi puleʻanga kotoa pē, pea ke fakataha ʻae kakai: ko hai ʻiate kinautolu te ne fakahā ʻae meʻa ni, pea fakahā kiate kitautolu ʻae ngaahi meʻa muʻa? Tuku ke nau ʻomi ʻa ʻenau kau fakamoʻoni, koeʻuhi ke nau tonuhia: pe tuku ke nau fanongo, pea pehē, “Ko e moʻoni ia.”
Anna kaikki pakanat tulla kokoon, ja kansan kokoontua, kuka on heidän seassansa, joka näitä ilmoittaa tietää, ja kuuluttaa meille edellä, mitä tapahtuman pitää? Anna heidän tuoda edes todistuksensa ja asiansa oikiaksi tehdä, niin saadaan kuulla, ja sanoa: se on totuus.
10 ʻOku pehē ʻe Sihova, “Ko ʻeku kau fakamoʻoni ʻakimoutolu, pea ko ʻeku tamaioʻeiki ʻaia kuo u fili: koeʻuhi ke mou ʻilo pea tui kiate au, pea ʻilo pau ko au ia: naʻe ʻikai ha ʻOtua kuo fakatupu ʻi muʻa ʻiate au, pea ʻe ʻikai ha taha kimui.
Mutta te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palveliani, jonka minä valitsin, että te tietäisitte, ja uskoisitte minua, ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ei yhtään Jumalaa ole minun edelläni tehty, ei myös kenkään tule minun jälkeeni.
11 Ko au, ʻio ko au, ko Sihova; pea ʻoku ʻikai mo ha fakamoʻui ka ko au pe.
Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään vapahtajaa.
12 Kuo u fakahā, pea kuo u fakamoʻui, pea kuo u fakahinohino, ʻi he ʻikai ha ʻotua kehe ʻiate kimoutolu: ko ia ʻoku pehē ʻe Sihova, “ko ʻeku kau fakamoʻoni ʻakimoutolu, Ko au pe ko e ʻOtua.”
Minä sen olen ilmoittanut, ja olen myös auttanut, ja olen sen teille antanut sanoa, ja ei ole muukalainen (Jumala) teidän seassanne: ja te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.
13 ʻIo, ʻi he teʻeki ai ʻae ʻaho ko au ia, pea ʻoku ʻikai ha taha te ne faʻa fakamoʻui mei hoku nima: te u ngāue, pea ko hai te ne taʻofi au?
Ja minä olen itse ennenkuin joku päivä olikaan, ja ei kenkään voi minun kädestäni pelastaa; minä vaikutan, ja kuka tahtoo sitä estää?
14 ʻOku pehē ʻe Sihova, ko homou huhuʻi, ko e tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli; Ko e meʻa ʻiate kimoutolu kuo u fekau ki Papilone, pea kuo ʻomi ki lalo honau houʻeiki, pea mo e kakai Kalitia, ʻaia ʻoku ʻi he ngaahi vaka ʻenau tangi.
Näin sanoo Herra teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: teidän tähtenne olen minä lähettänyt Babeliin, ja olen kukistanut kaikki teljet, ja ajanut murheelliset Kaldealaiset haaksiin.
15 Ko au ko Sihova, ko homou tokotaha māʻoniʻoni, ko e Tupuʻanga ʻo ʻIsileli, ko homou Tuʻi.
Minä olen Herra teidän Pyhänne, joka Israelin luonut olen, teidän Kuninkaanne.
16 ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻaia ʻoku ngaohi ʻae ʻaluʻanga ʻi he moana, pea mo e hala ʻi he ngaahi vai lahi;
Näin sanoo Herra, joka tien tekee meressä ja polun väkevässä vedessä,
17 ʻAia ʻoku ʻomi ʻae saliote mo e hoosi, ʻae kongakau mo e mālohi: te nau tokoto fakataha, ʻe ʻikai te nau tuʻu ki ʻolunga: kuo nau ʻauha, kuo fuʻifuʻi ʻakinautolu ʻo hangē ko e filo ʻoe maama.
Joka vie rattaan ja hevosen, joukon ja voiman, niin että he yhdessä roukkiossa makaavat, eikä nouse; he sammuvat, niinkuin kynttilän sydän sammuu.
18 “ʻOua naʻa mou manatu ki he ngaahi meʻa muʻa, pe tokanga ki he ngaahi meʻa motuʻa.
Älkäät muistelko entisiä, ja älkäät pitäkö lukua vanhoista.
19 Vakai, te u fai ha meʻa foʻou; ʻe tupu hake ni ia; pea ʻikai te mou ʻilo ia? ʻIo, te u ngaohi ha hala ʻi he potu lala, mo e ngaahi vaitafe ʻi he toafa.
Sillä katso, minä teen uutta, juuri nyt pitää sen tuleman edes; ettekö te ymmärrä sitä? minä teen tietä korpeen, ja virtoja erämaihin.
20 ʻE fakaʻapaʻapa kiate au ʻae fanga manu ʻoe vao, ʻae talākoni mo e ngaahi lulu: koeʻuhi ʻoku ou foaki ʻae vai ʻi he potu lala, mo e vaitafe ʻi he toafa, ke ʻatu ʻae inu ki hoku kakai kuo u fili.
Että eläimet kedolla kunnioittavat minua, lohikärmeet ja yököt; sillä minä annan vettä korvessa, ja virrat erämaassa, antaakseni kansalleni, valituilleni juoda.
21 Kuo u ngaohi ʻae kakai ni maʻaku; te nau fakahā hoku ongoongolelei.
Tämän kansan olen minä minulleni valmistanut: sen pitää minun ylistykseni julistaman.
22 Ka naʻe ʻikai te ke ui kiate au, ʻE Sēkope; ka kuo ke fiu ʻiate au, ʻE ʻIsileli.
Ja et sinä Jakob huutanut minua avukses, ja et sinä Israel ole työtä tehnyt minun tähteni.
23 ʻOku teʻeki te ke ʻomi ʻae fanga lami ʻo hoʻo ngaahi feilaulau tutu; pea teʻeki ai te ke fakaʻapaʻapa ʻaki hoʻo ngaahi feilaulau. Naʻe ʻikai te u fekau ke ke tauhi au ʻaki ha meʻa foaki, pe fakaongosia koe ʻi he ʻomi ʻae meʻa namu kakala.
Etpä sinä minulle tuonut edes polttouhris lampaita, etkä kunnioittanut minua sinun uhrillas. En minä sinua saattanut ruokauhrias uhraamaan, enkä myös vaatinut sinua pyhää savuas tekemään.
24 ʻOku teʻeki te ke fakatau maʻaku ʻae ʻakau namu kakala ʻaki ha paʻanga, pea ʻoku teʻeki te ke fakamākona au ʻaki ʻae ngako ʻo hoʻo ngaahi feilaulau; ka kuo ke taʻomia au ʻaki hoʻo ngaahi hia, kuo ke fakafiuʻi au ʻi hoʻo ngaahi fai kovi.
Etpä sinä minulle ostanut rahalla hajavaa kalmusta, et myös minua uhris rasvalla täyttänyt; vaan sinä sait minun työtä tekemään sinun synnissäs, ja olet tehnyt minulle vaivaa sinun pahoissa teoissas.
25 Ko au, ʻio ko au ia, ʻaia ʻoku tāmateʻi hoʻo ngaahi hia koeʻuhi ko au, pea ʻe ʻikai te u manatu hoʻo ngaahi angahala.
Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs.
26 Fakamanatuʻi au: ke tau fefakamaauʻaki: fai hoʻo fakamatala, koeʻuhi ke ke tonuhia.
Muistuta minulle, koetelkaamme oikeudella: sano sinä, millä tavalla sinä tahdot vanhurskaaksi tulla?
27 Kuo fai hala hoʻo ʻuluaki tamai, pea kuo talangataʻa kiate au hoʻo kau akonaki.
Sinun ensimäinen isäs on syntiä tehnyt, ja sinun opettajas ovat minua vastaan vääryyttä tehneet.
28 Pea kuo fakalieliaʻi ʻe ho ngaahi houʻeiki hoku fale tapu, ko ia te u tuku ʻa Sēkope ki he malaʻia, pea ko ʻIsileli ki he valoki.”
Sentähden minä saastutin pyhät esimiehet, ja olen antanut Jakobin raatelukseksi, ja Israelin pilkaksi.
