ʻIsaia 37
1 Pea naʻe hoko ʻo pehē, ʻi he fanongo ʻa Hesekaia ki ai, naʻa ne haehae hono kofu, pea kofuʻaki ia ʻae tauangaʻa, pea ʻalu ki he fale ʻo Sihova.
Kuin kuningas Hiskia tämän kuuli, repäisi hän vaatteensa, ja kääri säkin ympärillensä, ja meni Herran huoneeseen,
2 Pea ne fekau ʻa Iliakimi, ʻaia naʻe pule ʻi he fale, mo Sepina ko e tangata tohi, pea mo e mātuʻa ʻi he kau taulaʻeiki, kuo kofuʻaki ʻae tauangaʻa, kia ʻIsaia ko e palōfita, ko e foha ʻo ʻAmosi.
Ja lähetti Eliakimin, huoneenhaltian, ja Sebnan, kirjoittajan, ylimmäisten pappein kanssa, puettuna säkkeihin, propheta Jesaian Amotsin pojan tykö,
3 Pea nau pehē kiate ia, “ʻOku pehē ʻe Hesekaia, Ko e ʻaho ni ko e ʻaho ʻoe mamahi, mo e valoki, pea mo e kapekape: he kuo hokosia ʻae ʻaho ke fāʻele, ka ʻoku ʻikai pā mālohi ke fanauʻi.
Sanomaan hänelle: näin sanoo Hiskia: tämä on vaivan, toran ja häväistyksen päivä; sillä lapset ovat tulleet synnyttämiselle ja ei ole voimaa synnyttää.
4 Heiʻilo ʻe fanongo nai ʻe Sihova ko ho ʻOtua ki he ngaahi lea ʻa Lapisake, ʻaia kuo fekau ʻe he tuʻi ʻo ʻAsilia ko hono ʻeiki ke valoki ʻaki ʻae ʻOtua moʻui, pea ʻe tautea ʻae ngaahi lea ʻaia kuo fanongo ki ai ʻe Sihova ko ho ʻOtua: ko e hiki hake hoʻo hū koeʻuhi ko e kakai ʻoku kei toe.”
Jospa siis Herra sinun Jumalas tahtois kuulla Rabsaken sanat, jonka hänen herransa Assyrian kuningas lähetti häpäisemään elävää Jumalaa, ja pilkkaamaan senkaltaisilla sanoilla kuin Herra sinun Jumalas on kuullut; ja ettäs tahtoisit korottaa rukoukses jääneiden edestä, jotka vielä käsissä ovat.
5 Ko ia naʻe haʻu ʻae kau tamaioʻeiki ʻa Hesekaia kia ʻIsaia.
Ja kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tykö.
6 Pea naʻe pehē ʻe ʻIsaia kiate kinautolu, “Te mou lea ʻo pehē ki homou ʻeiki, ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻOua naʻa ke manavahē ki he ngaahi lea kuo ke fanongo ki ai, ʻaia kuo kapekape ʻaki kiate au ʻe he kau tamaioʻeiki ʻoe tuʻi ʻa ʻAsilia.
Mutta Jesaia sanoi heille: näin sanokaat teidän herrallenne: Herra sanoo näin: älä pelkää niitä sanoja, joita sinä kuulit, joilla Assyrian kuninkaan palveliat ovat häväisseet minua.
7 Vakai, te u fakahū kiate ia ha laumālie, pea te ne fanongo ki he ongoongo, pea foki ki hono fonua ʻoʻona; pea te u pule ke tō ia ʻi he heletā ʻi hono fonua ʻoʻona.”
Katso, minä annan hänelle hengen, ja hänen pitää saaman kuulla sanoman, ja palajaman omalle maallensa; ja minä tahdon kaataa hänen miekalla hänen maassansa.
8 Naʻe foki ʻa Lapisake, pea ʻilo ʻoku tau ʻae tuʻi ʻo ʻAsilia mo Lipina: he kuo ne fanongo kuo haʻu ia mei Lakisi.
Mutta kuin Rabsake palasi, löysi hän Assyrian kuninkaan sotimasta LIbnaa vastaan; sillä hän oli kuullut hänen matkustaneen Lakiksesta.
9 Pea naʻa ne fanongo ki he tala naʻe kau kia Tilaka ko e tuʻi ʻo ʻItiopea, ʻo pehē, ‘ʻOku haʻu ia ke tauʻi koe.’ Pea ʻi heʻene fanongo ki ai, naʻa ne fekau atu ʻae kau talafekau kia Hesekaia, ʻo pehē,
Sillä sanoma tuli Tirhakasta Etiopian kuninkaasta, sanoen: hän on lähtenyt sotimaan sinua vastaan. Kuin hän tämän kuuli, lähetti hän sanan Hiskialle, ja käski hänelle sanoa:
10 “Ke pehē hoʻomou lea kia Hesekaia ko e tuʻi ʻo Siuta, ʻoua naʻa tuku ʻa ho ʻOtua, ʻaia ʻoku ke faʻaki ki ai, ke kākaaʻi koe, ʻo pehē, ‘ʻE ʻikai tukuange ʻa Selūsalema ki he nima ʻoe tuʻi ʻo ʻAsilia.’
Sanokaat Hiskialle Juudan kuninkaalle näin: älä anna sinun Jumalas pettää sinuas, johon sinä luotat, ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan käteen.
11 Vakai, kuo ke fanongo ki he meʻa kuo fai ʻe he ngaahi tuʻi ʻo ʻAsilia ki he ngaahi fonua kotoa pē ʻi he fakaʻauha ʻaupito ʻakinautolu; pea ʻe fakamoʻui koe?
Katso, sinä olet kuullut, mitä Assyrian kuninkaat kaikille maakunnille tehneet ovat, ja ne hävittäneet; ja sinä pelastettaisiin?
12 Kuo fakamoʻui ʻe he ngaahi ʻotua ʻoe ngaahi puleʻanga ʻakinautolu naʻe fakaʻauha ʻe heʻeku ngaahi tamai, ko Kosani, mo Holani, mo Lesefi, mo e fānau ʻa Iteni ʻaia naʻe ʻi Tilasa?
Ovatko myös pakanain jumalat auttaneet niitä, joita minun isäni ovat hävittäneet, Gosanin ja Haranin, Resephin, ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?
13 ʻOku ʻi fē ʻae tuʻi ʻo Hamati, pea mo e tuʻi ʻo ʻAapati, pea mo e tuʻi ʻoe kolo ko Sifaveimi, mo Hena, mo Iva?”
Kussa on Hamatin kuningas, ja Arphadin kuningas, ja Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?
14 Pea naʻe maʻu ʻe Hesekaia ʻae tohi mei he nima ʻoe kau talafekau, pea lau ia: pea naʻe ʻalu hake ʻa Hesekaia ki he fale ʻo Sihova, ʻo ne folahi ia ʻi he ʻao ʻo Sihova.
Ja kuin Hiskia oli saanut kirjan sanansaattajalta ja lukenut sen, meni hän ylös Herran huoneeseen, ja Hiskia levitti sen Herran eteen.
15 Pea naʻe hū ʻa Hesekaia kia Sihova, ʻo pehē,
Ja Hiskia rukoili Herraa ja sanoi:
16 “ʻE Sihova ʻoe ngaahi kautau, ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ʻaia ʻoku ʻafio ʻi he vahaʻa ʻoe ongo Selupi, ko koe ko e ʻOtua, ʻio, ko koe tokotaha pe, ʻi he ngaahi puleʻanga ʻo māmani: ko koe naʻe ngaohi ʻae langi mo māmani.
Herra Zebaot, Israelin Jumala, joka istut Kerubimin päällä, sinä, joka olet ainoa Jumala kaikkein maakuntain ylitse maan päällä: sinä olet tehnyt taivaan ja maan:
17 Fakaongo mai ho fofonga, ʻe Sihova, pea fanongo; fakaʻā, ʻe Sihova, ho fofonga, pea ke ʻafioʻi: pea fanongo ki he lea kotoa pē ʻa Senakalipe, ʻaia kuo fekau ke valoki ʻaki ʻae ʻOtua moʻui.
Herra, kallista korvas ja kuule, Herra, avaa silmäs ja näe: kuule siis kaikki Sanheribin sanat, joka on lähettänyt häpäisemään elävää Jumalaa.
18 Ko e moʻoni, ʻE Sihova, ko e ngaahi tuʻi ʻo ʻAsilia kuo nau fakaʻauha ʻae ngaahi puleʻanga kotoa pē, mo honau ngaahi fonua,
Tosi se on, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat autioksi tehneet kaikki valtakunnat heidän maakuntainsa kanssa,
19 Pea kuo lī honau ngaahi ʻotua ki he afi: he naʻe ʻikai ko ha ʻotua ʻakinautolu, ka ko e ngāue ʻae nima ʻoe tangata, ko e ʻakau mo e maka: ko ia kuo nau fakaʻauha ai ʻakinautolu.
Ja ovat heittäneet heidän Jumalansa tuleen; sillä ei ne olleet jumalat, vaan ihmisten kätten työt, puut ja kivet, ja ne he ovat hävittäneet.
20 Ko ia, ʻE Sihova ko homau ʻOtua, fakahaofi ʻakimautolu mei hono nima, koeʻuhi ke ʻilo ʻe he ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻo māmani ko koe ko Sihova, ʻio, ko koe tokotaha pe.”
Mutta nyt, Herra meidän Jumalamme, auta meitä hänen kädestänsä; että kaikki valtakunnat maan päällä ymmärtäisivät sinun ainoan olevan Herran.
21 Pea naʻe toki fekau ʻe ʻIsaia ko e foha ʻo ʻAmosi kia Hesekaia, ʻo pehē, “ʻOku pehē ʻe Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli, ko e meʻa ʻi hoʻo hū kiate au koeʻuhi ko Senakalipe ko e tuʻi ʻo ʻAsilia:
Silloin lähetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tykö, ja käski hänelle sanoa: näin sanoo Herra Israelin Jumala: (minä olen kuullut) sen, kuin sinä minua rukoillut olet Assyrian kuninkaan Sanheribin tähden.
22 Ko eni ʻae lea ʻaia kuo folofolaʻaki ʻe Sihova ʻoku kau kiate ia; ‘Ko e taʻahine, ko e ʻofefine ʻo Saione, kuo fehiʻa kiate koe, pea kata manuki kiate koe: ko e ʻofefine ʻo Selūsalema, kuo ne kalokalo hono ʻulu kiate koe.
Niin on tämä se minkä Herra hänestä sanoo: neitsy, Zionin tytär katsoo sinun ylön, ja pilkkaa sinua, ja Jerusalemin tytär vääntelee päätänsä sinun perääs.
23 Ko hai ia kuo ke manukiʻi mo kapeʻi? Pea kuo ke hiki hake ho leʻo kia hai, pea hiki mo ho mata ki ʻolunga? ʻIo, ki he tokotaha māʻoniʻoni ʻo ʻIsileli.
Ketäs olet pilkannut ja häväissyt? ketä vastaan sinä olet korottanut äänes? sinä olet nostanut silmäs Israelin Pyhää vastaan.
24 Kuo ke manukiʻi ʻe hoʻo kau tamaioʻeiki ʻa Sihova, pea kuo ke pehē, ʻI he tokolahi ʻo ʻeku ngaahi saliote kuo u haʻu ki he māʻolunga ʻoe moʻunga, ki he tafaʻaki ʻo Lepanoni, pea te u tuʻusi ki lalo ʻae ngaahi sita māʻolunga ʻo ia, pea mo e ngaahi ʻakau ko e fea lelei ʻo ia: pea te u hū ki he māʻolunga ʻo hono ngaahi ngataʻanga, mo e vao ʻakau ʻo hono Kameli.
Sinun palveliais kautta olet sinä häväissyt Herraa, ja sanonut: minun monilla rattaillani olen minä mennyt ylös vuorten kukkuloille Libanonin puolelle, ja tahdon hakata maahan hänen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja mennä kukkulain ylitse hänen ääreensä, hänen ihanan vainionsa metsään.
25 Kuo u keli, pea inu vai, pea kuo u fakamaha ʻaki hoku ʻaofi vaʻe ʻae ngaahi vaitafe kotoa pē ʻoe ngaahi kolo kuo kāpui ʻe he tau.
Minä olen kaivanut ja juonut vettä; ja minun jalkapöytäni on kuivannut kaikki piiritetyt ojat.
26 ʻIkai kuo ke fanongo fuoloa, kuo u fai ia ʻe au; pea ʻi he ngaahi kuonga ʻi muʻa, naʻaku tuʻutuʻuni ki ai? ko eni, kuo u fakahoko ia, koeʻuhi ke ke liliu ʻae ngaahi kolo kuo teu tau, ko e ngaahi tuʻunga fale kuo ʻauha.
Etkös ole kaukaa kuullut, että minä muinen juuri niin tehnyt ja sen toimittanut olen, ja vielä nyt niin teen, että vahvat kaupungit kukistetaan kiviraunioiksi?
27 Ko ia naʻe mālohi siʻi pe hoʻonau kakai, naʻa nau manavahē pea puputuʻu: naʻa nau hangē ko e mohuku ʻoe ngoue, pea hangē ko e ʻakau mata, ʻo hangē ko e mohuku ʻi he tuʻa fale, pea hangē ko e uite kuo mahunu ʻi he teʻeki ke tupu hake.
Ja heidän asujansa voimattomiksi ja epäileväisiksi tulevat, ja häpiään joutuvat; ja tulevat niinkuin kedon ruoho ja viheriäinen ruoho, niinkuin ruoho kattoin päällä, joka ennen kuivettuu kuin tuleentuu.
28 Ka ʻoku ou ʻilo ho nofoʻanga, pea mo hoʻo ʻalu kituʻa, mo hoʻo hū ki fale, mo hoʻo ʻita kiate au.
Mutta minä tiedän sinun asumukses hyvin, sinun uloslähtemises ja sisällekäymises; ja sinun kiukuitsemises minua vastaan.
29 Ko e meʻa ʻi he ʻalu hake ki hoku fofonga hoʻo ʻita kiate au, mo hoʻo fielahi, ko ia te u ʻai ʻeku mātaʻu ki ho avaʻi ihu, mo ʻeku meʻa taʻofi ʻi ho loungutu, pea te u fakafoki koe ʻi he hala ko ia ʻaia ne ke haʻu ai.
Ettäs kiukuitset minua vastaan, ja sinun ylpeytes on joutunut minun korvilleni, panen minä renkaani sinun sieraimiis ja suitseni sinun suuhus, ja vien sinun sitä tietä jälleen takaperin, jotas tullutkin olet.
30 Pea ko e fakaʻilonga eni kiate koe, Te mou kai ʻi he taʻu ni ʻaia ʻoku tupu ʻiate ia pe; pea ʻi hono ua ʻoe taʻu ʻaia ʻoku tupu mei ai: pea ʻi hono tolu ʻoe taʻu te mou tūtuuʻi, pea tuʻusi mai, pea tō ʻae ngaahi ngoue vaine, pea kai ʻae ngaahi fua ʻo ia.
Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi: syö tänä vuonna, mitä kasvanut on, toisena vuonna, mitä itsestänsä kasvaa, kolmantena vuonna kylväkäät ja leikatkaat, istuttakaat viinapuita, ja syökäät heidän hedelmäänsä.
31 Pea ko e toe ʻoe fale ʻo Siuta, kuo hao ʻe toe aka ki lalo, pea fua ʻi ʻolunga:
Ja pelastettuin ja jääneiden Juudan huoneesta pitää taas alhaalta juurtuman, ja ylhäältä kantaman hedelmän.
32 Koeʻuhi ʻe ʻalu ʻi Selūsalema ha toenga kakai, pea ko kinautolu kuo hao ʻi he moʻunga ko Saione: ko e ʻofa ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau te ne fai ʻae meʻa ni.
Sillä Jerusalemista pitää vielä nyt jääneiden tuleman ulos, ja vapahdetut Zionin vuorelta. Tätä on Herran Zebaotin kiivaus tekevä.
33 Ko ia ʻoku pehē ʻae folofola ʻa Sihova ʻaia ʻoku kau ki he tuʻi ʻo ʻAsilia, ‘ʻE ʻikai te ne haʻu ki he kolo ni, pe fanaʻi ha ngahau ki ai, pe haʻu ki ai ʻaki ʻae ngaahi fakaū pe fokotuʻu ha tetanu ki ai.
Sentähden sanoo Herra Assyrian kuninkaasta näin: ei hänen pidä tuleman tähän kaupunkiin, eikä yhtään nuolta sinne ampuman, eli yhtä kilpeä tuoman sen eteen, taikka yhtään vallia tekemän sen ympärille;
34 ʻOku pehē ʻe Sihova, ʻI he hala naʻa ne haʻu ai, ʻi he hala ko ia te ne foki atu ai, pea ʻe ʻikai te ne haʻu ki he kolo ni.
Vaan pitää palajaman sitä tietä takaperin, jota hän tullut on, ja ei tähän kaupunkiin ensinkään tuleman, sanoo Herra.
35 He te u maluʻi ʻae kolo ni ʻo fakamoʻui ia koeʻuhi ko au, pea koeʻuhi ko ʻeku tamaioʻeiki ko Tevita.’”
Sillä minä varjelen tämän kaupungin, niin että minä autan häntä, minun tähteni ja minun palveliani Davidin tähden.
36 Pea naʻe toki ʻalu atu ʻae ʻāngelo ʻo Sihova, ʻo ne taaʻi ʻi he nofoʻanga tau ʻoe kau ʻAsilia ʻae tokotaha kilu mā toko valu mano ma toko nima afe: pea ʻi he tuʻu hengihengi hake ʻae kakai, vakai, kuo nau mate, ko e ʻangaʻanga kotoa pē.
Silloin läksi Herran enkeli ja löi Assyrian leirissä sata ja viisiyhdeksättäkymmentä tuhatta miestä. Ja kuin he varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleiden ruumiit.
37 Ko ia naʻe ʻalu ai ʻa Senakalipe ko e tuʻi ʻo ʻAsilia, ʻo ne ʻalu, ʻo foki atu, pea nofo ʻi Ninive.
Ja Assyrian kuningas Sanherib läksi matkaansa ja palasi, ja asui Ninivessä.
38 Pea naʻe hoko ʻo pehē, lolotonga ʻene lotu ʻi he fale ʻo Nisiloki ko hono ʻotua, naʻe taaʻi ia ʻe hono ongo foha ko ʻAtilameleki mo Salisa ʻaki ʻae heletā pea ne na hao ki he fonua ko ʻAminia pea naʻe pule hono foha ko ʻAsahatoni ko hono fetongi.
Ja tapahtui, kuin hän rukoili jumalansa Nisrokin huoneessa, löivät hänen poikansa Adramelek ja Saretser hänen miekalla, ja pakenivat Araratin maalle. Ja hänen poikansa Assarhaddon tuli kuinkaaksi hänen siaansa.
