ʻIsaia 36

1 Naʻe hoko ʻo pehē ʻi hono taʻu ʻe hongofulu ma fā ʻoe pule ʻa Hesekaia, naʻe haʻu ʻa Senakalipe ko e tuʻi ʻo ʻAsilia ki he ngaahi kolo kotoa pē ʻo Siuta naʻe teu ki he tau, pea ne lavaʻi ʻakinautolu.

Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.

2 Pea naʻe fekau atu ʻe he tuʻi ʻo ʻAsilia ʻa Lapisake mei Lakisi ki Selūsalema kia Hesekaia mo e kongakau tokolahi mo ia. Pea naʻa ne tuʻu ʻi he veʻevai taupotu ki ʻolunga ʻi he hala lahi ʻoe ngoue ʻae tangata fakamaʻa kofu.

Ja Assurin kuningas lähetti Laakiista Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin, ja hän pysähtyi Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.

3 Pea naʻe toki haʻu kiate ia ʻa Iliakimi, ko e foha ʻo Hilikia, ʻaia naʻe pule ʻi he fale, pea mo Sepina ko e tangata tohi, mo Soa, ko e foha ʻo ʻAsafi, ko e matāpule tohi.

Ja Eljakim, Hilkian poika, joka oli palatsin päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät hänen luoksensa.

4 Pea pehē ʻe Lapisake kiate kinautolu, Mou pehē kia Hesekaia, “ʻOku pehē ʻe he tuʻi lahi, ko e tuʻi ʻo ʻAsilia, Ko e hā koā ʻae falalaʻanga ni ʻoku ke falala ki ai?”

Ja Rabsake sanoi heille: "Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: 'Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?

5 Kuo ke pehē ʻe koe, (ka ko e lea taʻeʻaonga, ) “ʻOku ʻiate au ʻae fakakaukau mo e mālohi ki he tau: ka ʻoku ke falala kia hai, ke ke angatuʻu ai kiate au?

Minä sanon: pelkkää huulten puhetta on moinen neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?

6 Vakai, ʻoku ke faʻaki ki he tokoni ʻoe kaho mafesi ni, ko ʻIsipite; ʻaia ʻi he faʻaki ki ai ha tangata, ʻe ʻasi ia ki hono nima, pea ʻe lavea ia: ʻoku pehē ʻa Felo ko e tuʻi ʻo ʻIsipite kiate kinautolu kotoa pē ʻoku falala kiate ia.”

Katso, sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.

7 Ka ʻi hoʻo pehē mai kiate au, “ʻOku mau falala kia Sihova ko homau ʻOtua: ʻikai kuo liʻaki ʻe Hesekaia hono ngaahi potu māʻolunga pea mo hono ngaahi feilaulauʻanga pea ne pehē ki Siuta, mo Selūsalema, ‘Te mou lotu ʻi he ʻao ʻoe feilaulauʻanga ni?’

Vai sanotko ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava?'

8 Ko ia ʻoku ou fekau kiate ko e ke ke ʻomi ʻae ngaahi meʻa fakamoʻoni, ki hoku ʻeiki ko e tuʻi ʻo ʻAsilia, pea te u foaki atu ʻae hoosi ʻe ua afe, ʻo kapau te ke faʻa fakaheka ʻe koe ha kau tangata ki ai.

Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat.

9 Pea ka kuo pehē, ʻe fēfē hoʻo fakafoki ʻae mata ʻo ha ʻeikitau ʻoku siʻi hifo ʻi he ngaahi tamaioʻeiki ʻo ʻeku ʻeiki, pea falala ki ʻIsipite ke maʻu mei ai ʻae ngaahi saliote mo e kau tangata heka hoosi?

Kuinka sinä sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan minun herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.

10 Pea kuo u haʻu eni ki he fonua ni ke tauʻi pea fakaʻauha ia ka e taʻekau ki ai ʻa Sihova? Naʻe pehē mai ʻe Sihova kiate au, ‘ʻAlu hake ki he fonua ni, pea fakaʻauha ia.’”

Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tähän maahan hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: 'Hyökkää tähän maahan ja hävitä se'."

11 Pea naʻe toki pehē ʻe Iliakimi mo Sepina pea mo Soa kia Lapisake, “ʻOku mau kole kiate koe, ke ke lea ki hoʻo kau tamaioʻeiki ʻi he lea fakaSilia; he ʻoku mau ʻilo ia: kaeʻoua ʻe lea kiate kimautolu ʻi he lea fakaSiu, ʻi he telinga ʻoe kakai ʻoku tuʻu ʻi he ʻā.

Niin Eljakim, Sebna ja Jooah sanoivat Rabsakelle: "Puhu palvelijoillesi araminkieltä, sillä me ymmärrämme sitä; älä puhu meille juudankieltä kansan kuullen, jota on muurilla".

12 Ka naʻe pehē ʻe Lapisake, “Kuo fekau au ʻe heʻeku ʻeiki ki ho ʻeiki pea mo koe ke lea ʻaki ʻae ngaahi lea ni? ʻIkai kuo ne fekau au ki he kau tangata ʻoku nofo ʻi he ʻā, ke nau kai honau kinohaʻa, pea inu honau tuʻutata, fakataha mo kimoutolu?

Mutta Rabsake vastasi: "Onko minun herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri niille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omaa likaansa ja juomaan omaa vettänsä?"

13 Pea naʻe toki tuʻu hake ʻa Lapisake, pea kalanga ia ʻi he leʻo lahi ʻi he lea fakaSiu, ʻo pehē, Mou fanongo ki he lea ʻae tuʻi lahi, ʻae tuʻi lahi ʻo ʻAsilia.

Sitten Rabsake astui esiin, huusi kovalla äänellä juudankielellä ja sanoi: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sanoja.

14 ‌ʻOku pehē ʻe he tuʻi, ʻoua naʻa tuku ʻa Hesekaia ke kākaaʻi ʻakimoutolu; koeʻuhi ʻe ʻikai te ne faʻa fakamoʻui ʻakimoutolu.

Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi teitä pelastaa.

15 Pea ʻoua naʻa tuku ʻa Hesekaia ke ne fakalotoʻi ʻakimoutolu ke mou falala kia Sihova, ʻo pehē, ‘Ko e moʻoni ʻe fakamoʻui ʻakitautolu ʻe Sihova:’ ʻe ʻikai tukuange ʻae kolo ni ki he nima ʻoe tuʻi ʻo ʻAsilia.

Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät; ei tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.

16 ‌ʻOua naʻa fanongo kia Hesekaia: he ʻoku pehē ʻe he tuʻi ʻo ʻAsilia, Mou fakalelei mo au ʻaki ha foaki, pea haʻu kituaʻā kiate au: pea kai taki taha ʻi heʻene vaine, pea taki taha ʻi heʻene ʻakau ko e fiki, pea taki taha inu ʻae vai ʻo ʻene puha vai.

Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin saatte syödä kukin viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin kaivostanne,

17 Kae ʻoua ke u haʻu ʻo ʻave ʻakimoutolu ki ha fonua ʻoku hangē ko homou fonua, ko e fonua ʻoe uite mo e uaine, ko e fonua ʻoe mā mo e ngoue vaine.

kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, vilja-ja viinimaahan, leivän ja viinitarhojen maahan.

18 Vakai telia naʻa fakalotoʻi ʻakimoutolu ʻe Hesekaia, ʻo pehē, ‘ʻE fakamoʻui ʻakitautolu ʻe Sihova.’ ʻOku ai ha ʻotua ʻoe ngaahi puleʻanga kuo ne fakamoʻui hono fonua mei he nima ʻoe tuʻi ʻo ʻAsilia?

Älköön vain Hiskia saako vietellä teitä, sanoessaan: Herra pelastaa meidät. Onko muidenkaan kansojen jumalista kukaan pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä?

19 ‌ʻOku ʻi fē ʻae ngaahi ʻotua ʻo Hamati mo ʻAapati? ʻOku ʻi fē ʻae ngaahi ʻotua ʻo Sifaveimi? Pea kuo nau fakamoʻui ʻa Samēlia mei hoku nima?

Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa minun käsistäni?

20 Ko hai ʻi he ngaahi ʻotua kotoa pē ʻoe ngaahi fonua ni, kuo fakamoʻui honau fonua mei hoku nima, koeʻuhi ke fakamoʻui ʻe Sihova ʻa Selūsalema mei hoku nima?”

Kuka näiden maiden kaikista jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?'"

21 Ka naʻa nau fakalongo pe, pea ʻikai ha lea siʻi kiate ia: he naʻe pehē ʻae fekau ʻae tuʻi, “ʻOua naʻa talia ia.”

Mutta he olivat vaiti eivätkä vastanneet hänelle mitään, sillä kuningas oli käskenyt niin ja sanonut: "Älkää vastatko hänelle".

22 Pea naʻe toki haʻu kia Hesekaia ʻa Iliakimi, ko e foha ʻo Hilikia, ʻaia naʻe pule ʻi he fale, mo Sepina ko e tangata tohi, mo Soa, ko e foha ʻo ʻAsafi, ko e matāpule tohi, kuo mahae honau kofu, pea naʻe tala kiate ia ʻae ngaahi lea ʻa Lapisake.

Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.