ʻIsaia 34

1 Haʻu ke ofi, ʻakimoutolu ʻae ngaahi puleʻanga, ʻo fanongo; pea fakafanongo, ʻakimoutolu ʻae kakai: tuku ke fanongo ʻa māmani, mo ia kotoa pē ʻoku ʻi ai; ʻa māmani, mo e ngaahi meʻa kotoa pē ʻoku tupu mei ai.

Tulkaat, te pakanat, ja kuulkaat, kansat ottakaat vaari; maa kuulkaan ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki, mitä siinä syntyy.

2 He ʻoku ʻi he ngaahi puleʻanga kotoa pē ʻae tuputāmaki ʻa Sihova, mo hono houhau lahi ʻoku ʻi honau ngaahi kongakau kotoa pē: kuo ne fakaʻauha mālie ʻakinautolu, kuo ne tukuange ʻakinautolu ke tāmateʻi.

Sillä Herra on vihainen kaikille pakanoille, ja on närkästynyt kaikille heidän joukoillensa; hän on heitä kiroova, ja antaa teurastaa heitä.

3 Mo ʻenau mate foki ʻe lī kituʻa, pea ʻe ʻalu hake ʻae namuhāhā mei honau ʻangaʻanga, pea ʻe molū ʻo vai ʻae ngaahi moʻunga ʻi honau toto.

Heidän lyötynsä pitää heitettämän pois, niin että pahan hajun pitää tuleman heidän ruumiistansa, ja vuoret kuohuman heidän verestänsä.

4 Pea ʻe vela ʻo vai ʻae ngaahi kautau kotoa pē ʻoe langi, pea ʻe tākai ʻae ngaahi langi ʻo hangē ko e takainga pepa: pea ʻe tō ki lalo ʻa honau tokolahi, ʻo hangē ko e ngangana ʻoe lau mei he vaine, pea tatau mo e fiki ʻoku tō mei he ʻakau ko e fiki.

Ja koko taivaan joukko pitää mätänemän, ja taivas pitää käärittämän kokon niinkuin kirja; ja kaikki hänen joukkonsa putooman niinkuin lehti putoo viinapuusta, ja niinkuin kuivettunut lehti fikunapuusta.

5 He kuo toʻo ʻa ʻeku heletā ʻi he langi: Vakai, ʻe ʻalu hifo ia ki Itumia, pea ki he kakai ʻo hoku houhau, ke totongi.

Sillä minun miekkani on taivaissa juovuksissa; ja katso, sen pitää tuleman alas Edomin päälle ja kirotun kansan päälle, sitä rankaisemaan.

6 Kuo fonu ʻae heletā ʻa Sihova ʻi he toto, kuo pani ia ʻi he ngako, pea ʻi he toto ʻoe fanga lami mo e fanga kosi, ʻi he ngako ʻoe kofuua ʻoe fanga sipitangata: he ʻoku ʻia Sihova ʻae feilaulau ʻi Posela, pea mo e tāmateʻi lahi ʻi he fonua ko Itumia.

Herran miekka on verta täynnä, ja on paksu lihavuudesta, karitsain ja kauristen verestä, ja jääräin munaskuiden lihavuudesta; sillä Herralla pitää oleman uhri Botsrassa, ja suuri teurastaminen Edomin maalla.

7 Pea ʻe ʻalu hifo mo kinautolu ʻae fanga liimi, mo e fanga pulu fakataha mo e fanga pulu tangata; pea ʻe konā honau fonua ʻi he toto, pea ʻe koloaʻia ʻae kelekele ʻi he ngako.

Yksisarvillisten pitää myös kulkeman alas heidän kanssansa, ja mullit syötettyin härkäin kanssa; sillä heidän maansa pitää juopuman verestä, ja heidän multansa lihavaksi tuleman lihavuudesta.

8 He ko e ʻaho ia ʻoe houhau ʻo Sihova, pea ko e taʻu ʻoe ngaahi totongi kiate ia ʻoku fakahaofi ʻa Saione.

Sillä ne ovat Herran kostopäivät, ja kostamisen vuodet, Zionin tähden.

9 Pea ʻe liliu ʻae ngaahi vaitafe ʻo ia ko e pulu, pea mo e efu ʻo ia ko e sulifa, pea ko e fonua ko ia ʻe hoko ko e pulu vela.

Silloin sen ojat muutetaan pieksi, ja hänen multansa tulikiveksi; ja sen maakunta pitää muuttuman palavaksi pieksi,

10 ‌ʻE ʻikai fuʻifuʻi ia ʻi he pō pe ʻi he ʻaho; ʻe ʻalu hake taʻengata ʻae kohu mei ai: ʻe lala ia mei he toʻutangata ki he toʻutangata; ʻe ʻikai fou ai ha taha ʻo taʻengata pea taʻengata.

Jonka ei pidä päivällä eikä yöllä sammuman, mutta savun pitää siitä ijankaikkisesti nouseman; ja se pitää hävitettämän suvusta sukuun, niin ettei yhdenkään pidä käymän sen lävitse ijankaikkisesta ijankaikkiseen.

11 Ka e maʻu ia ʻe he komolaniti pea mo e pitane; ʻe nofo ai ʻae lulu mo e leveni: pea te ne falō ki ai ʻae afo ʻae fakaʻauha, pea mo e fua ʻoe fakaʻosiʻosi.

Vaan ruovonpäristäjäin ja tarhapöllöin pitää sen omistaman, yökköin ja kaarneitten pitää siellä asuman; sillä hän on vetävä nuoran sen ylitse, niin että sen pitää autioksi tuleman, ja ojennuskiven, niin että sen pitää tyhjäksi tuleman.

12 Te nau ui honau houʻeiki ki he puleʻanga, ka e ʻikai ha taha ʻi ai, pea ko e meʻa noa pe hono houʻeiki kotoa pē.

Niin että sen herrat pitää kutsuttaman herroiksi ilman maakuntaa: ja kaikki sen pääruhtinaat pitää saaman lopun.

13 Pea ʻe tutu ʻae ʻakau talatala ʻi hono ngaahi fale fakaʻeiʻeiki, ko e ʻakau veli mo e ʻakau talatala ʻi hono ngaahi kolo: pea ʻe hoko ia ko e nofoʻanga ʻoe fanga talākoni, pea ko e potu ʻoe fanga lulu.

Ja orjantappurat pitää kasvaman hänen salissansa, nokulaiset ja ohdakkeet sen linnoissa; ja pitää oleman lohikärmeitten asumasia ja yökköin laitumet.

14 ‌ʻE fetaulaki ʻae manu fekai ʻoe toafa mo e manu fekai ʻoe motu, pea ʻe tangi ʻae sataia ki hono toko ua; pea ʻe mālōlō ai ʻae lulu ʻoku tangi, pea ʻilo ai moʻona ha mālōlōʻanga.

Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän.

15 ‌ʻE ngaohi ʻi ai ʻe he motuʻa lulu hono pununga, pea fakatō, pea fōfoaʻi, pea tānaki ki hono malumalu: ʻe tānaki foki ʻi ai ʻae ngaahi volita, taki taha mo hono hoa.

Hyypiän pitää myös siellä pesänsä pitämän ja muniman, hautoman ja kuoriman sen varjon alla; ja korpihaukat parinensa pitää myös sinne kokoontuman.

16 Kumi ʻakimoutolu ʻi he tohi ʻa Sihova, pea lau; ʻe ʻikai ha taha ʻi he ngaahi meʻa ni ʻe taʻehoko, ʻe ʻikai masiva ha taha ʻi hono hoa: he kuo fekau ia ʻe hoku ngutu, pea ko hono laumālie kuo tānaki ʻe ia ʻakinautolu.

Etsikäät nyt Herran kirjaa ja lukekaat: ei yhtään näistä pidä puuttuman, ei pidä näistä kaivattaman yhtä eli toista; sillä hän on se, joka minun suuni kautta käskee, ja hänen henkensä tuo sen kokoon.

17 Pea kuo ne talotalo ʻe ia maʻanautolu, pea ko hono nima kuo vaheʻi ia kiate kinautolu ʻaki ʻae afo: te nau maʻu ia ʻo lauikuonga, pea te nau nofo ai mei he toʻutangata ki he toʻutangata.

Hän heittää arpaa heistä, ja kädellänsä jakaa mitan heidän seassansa; että heillä pitää siellä oleman perintö ijankaikkisesti, ja suvusta sukuun siellä asuman.