ʻIsaia 33
1 Ke malaʻia ʻa koe ʻoku ke fakamālohi, ka naʻe ʻikai fakamālohiʻi koe; ʻa koe ʻoku fai kākā, ka naʻe ʻikai ke kākaaʻi koe! ʻOka ke ka tuku hoʻo fakamālohi, ʻe toki fakamālohiʻi koe; pea ka ʻosi hoʻo fai kākā, ʻe toki kākaaʻi koe.
Voi siunas hävittäjä! luuletkos, ettei sinun pidä hävitetyksi tuleman? ja sinuas ylönkatsoja! luuletkos, ettei sinua ylönkatsota? Koska sinä olet täyttänyt hävitykses, niin sinun myös pitää tuleman hävitetyksi; koska sinä olet täyttänyt ylönkatsees, niin sinua pitää jälleen katsottaman ylön.
2 ʻE Sihova, ke ke ʻaloʻofa kiate kimautolu; kuo mau tatali kiate koe: ke ke hoko ko homau mālohi ʻi he pongipongi kotoa pē, ʻio, ko homau fakamoʻui ʻi he kuonga ʻoe mamahi.
Herra, ole meille armollinen; sillä me odotamme sinua: ole heidän käsivartensa varhain, niin myös meidän autuutemme murheen ajalla.
3 ʻI he longoaʻa ʻoe tokolahi naʻe hola ʻae kakai; ʻi hoʻo tuʻu hake ʻaʻau, naʻe veteki ʻae ngaahi puleʻanga.
Kansat pakenevat sitä suurta pauhinaa; pakanat hajoitetaan, kuin sinä korotetaan.
4 Ka e tānaki hoʻomou koloa ʻoe vete ʻo hangē ko e tānaki ʻe he ʻunufe: ʻo hangē ko e fehōpoaki ʻoe ngaahi heʻe te ne lele kiate kinautolu.
Silloin pitää teidän saalinne korjattaman niinkuin perhonen otetaan, ja niinkuin heinäsirkat karkoitetaan, koska heidän päällensä tullaan.
5 Kuo hiki hake ʻa Sihova; he kuo ʻafio ia ʻi ʻolunga: kuo ne fakafonu ʻa Saione ʻaki ʻae fakamaau mo e angatonu.
Herra on korotettu; sillä hän asuu korkeudessa: hän on täyttänyt Zionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6 Pea ʻe hoko ʻae poto mo e ʻilo ko e mālohi ʻo ho kuonga, mo e mālohi ʻoe fakamoʻui: ko e manavahē kia Sihova ko ʻene koloa ia.
Ja sinun ajallas pitää oleman usko ja voima, autuus, tieto, toimi, ja Herran pelko pitää oleman hänen tavaransa.
7 Vakai, ko ʻenau kau toʻa, ʻe tangi ʻituʻa: ʻe tangi mamahi ʻae kau faifekau ʻoe melino.
Katso, heidän sanansaattajansa huutavat ulkona: rauhan enkelit itkevät haikiasti.
8 Kuo vaoa ʻae ngaahi hala motuʻa, kuo ʻikai ha tangata fononga: kuo ne maumauʻi ʻae fuakava, kuo ne fehiʻa ki he ngaahi kolo, ʻoku ʻikai te ne manavahē ki ha tangata ʻe taha.
Polut ovat autiot, ei käy yksikään enään tiellä; ei hän pidä liittoa, hän hylkää kaupungit, ja ei pidä lukua kansasta.
9 ʻOku mamahi ʻae fonua pea vaivai: kuo mā ʻa Lepanoni, kuo tā hifo ia: ʻoku tatau mo e potu vao ʻa Saloni; pea ʻoku fakangangana ʻae ngaahi fua ʻo Pesani mo Kameli.
Hän murehtii, ja maa on surkialla muodolla, Libanon on häpiällä hakattu; Saron on niinkuin tasainen keto, Basan ja Karmeli ovat hävitetyt.
10 ʻOku pehē ʻe Sihova, “te u tuʻu hake ni: te u hiki hake ni au ki ʻolunga, pea ʻe hakeakiʻi ni au.
Nyt minä tahdon nousta, sanoo Herra: nyt minä tahdon itseni korottaa, nyt minä tahdon korkiaksi tulla.
11 Te mou tuituʻia ko e kafukafu, te mou fanauʻi ko e veve: ko hoʻomou mānava, ʻo hangē ko e afi, te ne fakaʻauha ʻakimoutolu.
Oljista olette te raskaat, korsia te synnytätte; tulen pitää teitä kuluttaman teidän ylpeytene kanssa;
12 Pea ʻe tutu ʻae kakai ʻo hangē ko e vela ʻoe lahe: ʻo hangē ko e ʻakau talatala kuo tutuʻu ke vela ʻi he afi.
Sillä kansa pitää poltettaman kalkiksi, niinkuin hakatut orjantappurat tulelle sytytetään.
13 Fanongo, ʻakimoutolu ʻoku mamaʻo, ki he meʻa kuo u fai; pea ʻilo mo kimoutolu ʻoku ofi, ki hoku mālohi.”
Niin kuulkaat nyt te, jotka kaukana olette, mitä minä olen tehnyt; ja te, jotka olette läsnä, havaitkaat minun väkevyteni.
14 ʻOku manavahē ʻae kau angahala ʻi Saione; kuo pukea ʻi he ilifia ʻae kau mālualoi. “Ko hai ʻiate kitautolu ʻe nofo ʻi he afi fakaʻauha? Ko hai ʻiate kitautolu ʻe nofo ʻi he vela taʻengata?”
Syntiset Zionissa ovat peljästyneet, hämmästys on tullut ulkokullattuin päälle (ja sanovat): kuka on meidän seassamme, joka taitaa asua kuluttavaisen tulen tykönä? kuka on meidän seassamme, joka voi asua ijankaikkisten hiilten tykönä?
15 Ko ia ʻoku ʻeveʻeva ʻi he māʻoniʻoni, mo lea totonu; ko ia ʻoku fehiʻa ki he koloa ʻoe fakamālohi, ʻoku tupeʻi hono nima mei he puke ʻae koloa ʻoku maʻu taʻetotonu, ʻoku tāpuni hono telinga mei he fanongo ki he toto, pea fakamohe hono mata ke ʻoua naʻa mamata ki he kovi;
Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu oikeutta; joka vääryyttä ja ahneutta vihaa, ja vetää kätensä pois, ettei hän ota lahjoja; joka tukitsee korvansa kuulemasta veren vikoja, ja peittää silmänsä näkemästä pahaa:
16 ʻE nofo ia ʻi he māʻolunga: ko hono potu ungaʻanga ko e ngaahi kolo maka māʻolunga: ʻe foaki kiate ia ʻae mā; pea te ne maʻu moʻoni ʻe ia ʻene vai.
Hän on korkeudessa asuva, ja kalliot ovat hänen linnansa ja tukeensa: hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä hän ole epäilevä vedestänsä.
17 ʻE mamata ho mata ki he tuli ʻi hono nāunau: ʻe sio ia ki he fonua ʻaia ʻoku mamaʻo atu.
Sinun silmäs näkevät kuninkaan kunniassansa: ne näkevät maan levitettynä.
18 ʻE fakalaulauloto ʻa ho loto ki he ilifia. Kofaʻā ʻae tangata tohi? Kofaʻā ia ʻae tangata fakamamafa meʻa? Kofaʻā ia naʻe lau ʻae ngaahi fale māʻolunga?
Sinun sydämes ihmettelee, (ja sanoo: ) kussa nyt ovat kirjanoppineet? kussa ovat neuvonantajat? kussa tämän maailman tutkia on?
19 ʻE ʻikai te ke mamata ki he kakai ʻoku lili, ha kakai ʻoe lea ʻilongataʻa ʻoku ʻikai te ke faʻa ongoʻi; ʻo ha ʻelelo leʻo vale, ʻoku ʻikai te ke faʻa ʻilo.
Etkä myös sinä ole näkevä sitä väkevää kansaa, sitä syväkielistä kansaa, jota ei ymmärretä, ja oudosta kielestä, jota ei taideta ymärtää.
20 Vakai ki Saione, ko e kolo ʻo ʻetau ngaahi kātoanga mamalu: ʻe mamata ho mata ki Selūsalema ko e nofoʻanga fiemālie, ko e fale fehikitaki ʻe ʻikai veteki; ʻe ʻikai hiki ʻo taʻengata ha pou ʻe taha ʻi ai, pea ʻe ʻikai motu hano afo ʻe taha ʻoʻona.
Katso Zionia, juhlakaupunkiamme; sinun silmäs on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei viedä pois, jonka paanuja ei ikänä pidä temmattaman ylös, ja jonka köysiä ei ikänä pidä katkottaman.
21 Ka e ʻiate kitautolu ʻa Sihova nāunauʻia, ko e potu ʻoe ngaahi vaitafe laulahi mo e ngaahi mangamangaʻi vai; ʻaia ʻe ʻikai ʻalu ʻi ai ha vakafokotuʻu mo e ngaahi fohe, pea ʻe ʻikai ʻalu ʻi ai ha vaka lahi.
Sillä Herra on siellä oleva väkevä meidän tykönämme, ja siellä pitää oleman leviät virrat ja ojat; ei venheellä taideta mennä sieltä ylitse, eikä laiva taida sinne purjehtia;
22 He ko Sihova ko hotau fakamaau, ko Sihova ko hotau fai fono, ko Sihova ko hotau tuʻi; te ne fakamoʻui ʻakitautolu.
Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on meidän opettajamme; Herra on meidän kuninkaamme, hän auttaa meitä.
23 Kuo tukuange hoʻo ngaahi maea; naʻe ʻikai te nau fakatuʻumaʻu honau fanā, naʻe ʻikai te nau faʻa fofola ʻae lā: ʻi he kuonga ko ia ʻe tufa ʻae koloa lahi, ʻe ʻave ʻe he ketu ʻae koloa ʻi he vete.
Anna heidän pingoittaa köytensä, ei ne pidä kuitenkaan pitämän, niin ei pidä myös heidän hajoittaman lippua pielten päälle; sillä paljo kalliimpi saalis pitää jaettaman, niin että ontuvat myös ryöstävät.
24 Pea ʻe ʻikai pehē ʻe kinautolu ʻoku nofo ai, “ʻOku ou mahaki:” ʻe fakamolemole ʻae hia ʻokinautolu ʻoku nofo ai.
Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko; että kansalla, joka siellä asuu, pitää oleman syntein päästö.
