ʻIsaia 24
1 Vakai, ʻoku fakamaha ʻe Sihova ʻae fonua, mo fakalala ia, mo ne fulihi ia, pea fakamovetevete ʻa hono kakai.
Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, ja kukistaa, mitä siinä on, ja hävittää sen asuvaiset.
2 Pea ʻe pehē pe, hangē ko ia ʻoku ʻi he kakai, ʻe pehē pe ki he taulaʻeiki; hangē ko e tamaioʻeiki, ʻe pehē pe ki heʻene ʻeiki; hangē ko e kaunanga, ʻe pehē pe ki heʻene ʻeiki fefine; hangē ko e tangata fakatau mai, ʻe pehē pe ki he tangata fakatau atu; hangē ko ia ʻoku tali ʻae nono, ʻe pehē pe ki he tangata kole; hangē ko ia ʻoku ʻi he tangata maʻu totongi nō paʻanga, ʻe pehē ʻi he tangata ʻoku ʻatu ʻae totongi nō paʻanga kiate ia.
Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emännälle niinkuin piiallekin, myyjälle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajlle niinkuin antajallekin.
3 ʻE fakamaha ʻaupito ʻae fonua, pea fakaʻauha ia: he kuo folofolaʻaki ʻe Sihova ʻae folofola ni.
Sillä maan pitää peräti tyhjäksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillä Herra on tämän sanonut.
4 ʻOku mamahi ʻae fonua pea mae ia, ʻoku vaivai ʻa māmani pea ʻoku mae, ʻoku vaivai ʻae kakai fieʻeiki ʻoe fonua.
Maa on surkia ja hävitetään, maa pelehtyy ja häviää; kansan ylimmäiset nääntyvät maassa.
5 Kuo ʻuliʻi foki ʻae fonua ʻi hono kakai; koeʻuhi kuo nau maumauʻi ʻae ngaahi fono, ʻo liliu ʻae tuʻutuʻuni, ʻo maumauʻi ʻae fuakava taʻengata.
Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillä he tekevät lakia vastaan ja muuttavat säädyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.
6 Ko ia kuo ʻauha ai ʻae fonua ʻi he malaʻia, pea ko kinautolu ʻoku nofo ai ʻoku nau mamahi: ko ia kuo tutu ai ʻae kakai ʻo māmani, pea ʻoku toe ʻae tangata tokosiʻi pe.
Sentähden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hävitetään; sentähden maan asuvaiset kuivettuvat, niin että vähä jää väkeä.
7 ʻOku mamahi ʻae uaine foʻou, ʻoku vaivai ʻae vaine, ʻoku toʻe ʻakinautolu kotoa pē naʻe loto fiefia.
Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydämestänsä iloisina olivat, huokaavat.
8 Kuo ngata ʻae fakafiefia ʻoe ngaahi lali, kuo ʻosi ʻae longoaʻa ʻokinautolu naʻe fiefia, kuo ngata ʻae fakafiefia ʻoe haʻape.
Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.
9 ʻE ʻikai te nau kei inu uaine mo e hiva; ʻe kona ʻae kava mālohi kiate kinautolu ʻoku inu ia.
Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvä juoma on karvas juoville.
10 Kuo maumauʻi hifo ʻae kolo ʻoe maveuveu: kuo tāpuni ʻae ngaahi fale kotoa pē, koeʻuhi ke ʻoua naʻa hū ki ai ha tangata.
Tyhjä kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikään sinne mene.
11 ʻOku ai ʻae tangi ki he uaine ʻi he ngaahi hala; kuo fakapoʻuli ʻae fiefia kotoa pē, kuo mole ʻae fiefia ʻi he fonua.
Viinan puutteen tähden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.
12 Kuo tuku ʻi he kolo ʻae fakaʻauha, pea kuo taaʻi ke lailai hono ngaahi matapā.
Ei ole muuta jäänyt kaupunkiin kuin hävitys, ja portit ovat autiot.
13 ʻOku hoko ʻo pehē ki he kakai ʻoe loto fonua, ʻe ai ʻo hangē ko e lulululu ʻoe ʻakau ko e ʻolive, pea hangē ko e toenga kālepi ʻoka hili hono tānaki mei he vaine.
Sillä kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitä on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.
14 Te nau hiki hake honau leʻo, te nau hiva koeʻuhi ko e māʻolunga ʻa Sihova, te nau kalanga mei he tahi.
Ne korottavat äänensä ja iloitsevat; Herran kunniasta he iloitsevat, hamasta merestä asti.
15 Ko ia ke mou fakaongoongoleleiʻi ʻa Sihova ʻi he ngaahi afi, ʻio, ʻae huafa ʻo Sihova ko e ʻOtua ʻo ʻIsileli ʻi he ngaahi ʻotu motu ʻoe tahi.
Niin kiittäkäät nyt Herraa laaksoissa, luodoissa Herran, Israelin Jumalan nimeä.
16 Kuo mau fanongo ki he ngaahi hiva mei he ngataʻanga ʻo māmani, ʻio, ko e fakaongolelei ki he māʻoniʻoni. Ka naʻaku pehē, ʻA ʻeku tutue, ʻa ʻeku tutue; ʻe malaʻia au! Kuo fai kākā ʻae kau fai taʻetotonu; ʻio, kuo fai kākā lahi ʻaupito ʻae kakai fai taʻetotonu.
Me kuulemme kiitosvirren maailman äärestä, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitää sanoman: miksi minä olen niin laiha? miksi minä olen niin laiha? voi minua! sillä ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,
17 ʻOku ʻiate koe ʻae ilifia, mo e luo, pea mo e tauhele, ʻa koe ʻoku nofo ʻi māmani.
Sentähden tulee teidän asuvainne päälle maassa hämmästys, kuoppa ja paula.
18 Pea ʻe hoko ʻo pehē, ko ia ʻoku hola mei he longoaʻa ʻoe ilifia ʻe tō ki he luo; pea ko ia ʻoku ʻalu hake mei he loto luo ʻe moʻua ia ʻi he tauhele: he kuo toʻo ʻae ngaahi matapā ʻi ʻolunga, pea ʻoku ngalulu ʻae ngaahi tuʻunga ʻo māmani.
Ja jos joku pakenis hämmästyksen huutoa, niin hän kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hän pääsee kuopasta ylös, niin hän kuitenkin käsitetään paulaan, sillä korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.
19 Kuo maumau hifo ʻaupito ʻa māmani, kuo ʻauha ʻaupito ʻae fonua, kuo ngalulu lahi ʻaupito ʻa māmani.
Maan käy aivan pahoin: ei sen pidä ollenkaan menestymän, vaan pitää peräti raukeaman.
20 ʻE tasipesipa ʻa māmani ʻo hangē ko e tangata konā, ʻe hiki ia ʻo hangē ko ha fale siʻi, pea ʻe mamafa ki ai ʻa ʻene angahala; pea ʻe hinga ia, pea ʻe ʻikai toetuʻu.
Maan pitää kovin hoiperteleman niinkuin juopuneen, ja vietämän pois niinkuin majan; sillä sen pahat teot painavat sen, niin että sen pitää lankeeman, ja ei enään nouseman.
21 Pea ʻe hoko ʻo pehē ʻi he ʻaho ko ia, ʻe tautea ʻe Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻae kakai ʻeiki ʻoku ʻi ʻolunga, pea ʻi he māmani ʻae ngaahi tuʻi ʻo māmani.
Silloin on Herra etsivä sitä korkiaa sotaväkeä, joka korkeudessa on, ja maan kuninkaita, jotka ovat maan päällä.
22 Pea ʻe tānaki fakataha ʻakinautolu, ʻo hangē ʻoku tānaki ʻae kau pōpula ki he luo, pea ʻe tāpuni ʻi he fale fakapōpula, pea hili ʻae ngaahi ʻaho lahi ʻe ʻaahiʻi ʻakinautolu.
Että he kootaan yhteen niinkuin kuopassa sidotut, ja pitää oleman suljetut vankeudessa, ja suuren ajan perästä taas etsittämän.
23 Pea ʻe toki puputuʻu ʻae māhina, pea ʻe mā mo e laʻā, koeʻuhi ʻe pule ʻa Sihova ʻoe ngaahi kautau ʻi hono māfimafi ʻi he moʻunga ko Saione, pea ʻi Selūsalema, pea ʻe ongoongolelei ia ʻi he ʻao ʻoe mātuʻa ʻo hono kakai.
Ja kuun pitää häpeemän, ja auringon ujoileman, koska Herra Zebaot on tuleva kuninkaaksi Zionin vuorella ja Jerusalemissa; ja hänen vanhimpainsa edessä pitää kunnia oleman.
